Tuleeko ongelmia parisuhteessa, jos toinen maksaa kaiken, toisella iso ja toisella pieni palkka?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eläke alle 2000 euroa kuukaudessa ja miehen eläke on yli 4000 euroa kuukaudessa. Mies vaatii, että osallistun talouden kustannuksiin. Onko oikein?

Pitää tottakai jotenkin osallistua, mutta ei tietenkään 50/50. Mielestäni jaon pitäisi mennä prosenteittain tienatun rahan mukaan, niin että molemmat maksaa suhteessa yhtä paljon omaan palkkaansa verrattuna, mutta harvemmin tämä sopii sille paremmin tienaavalle, joka haluaa maksattaa korkeamman elintasonsa vähemmän tienaavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eläke alle 2000 euroa kuukaudessa ja miehen eläke on yli 4000 euroa kuukaudessa. Mies vaatii, että osallistun talouden kustannuksiin. Onko oikein?

On oikein. Molempien vastuu talouden kuluista on 50%, riippumatta tuloista.

Mietitäämpä hetki. Kaksi ihmistä, jotka menevät joka päivä töihin aamulla, ja tulevat iltapäivällä kotiin. Toinen tienaa 4000, ja toinen 2000. Vuodesta toiseen. Mielestäni on aikalailla väärin, jos toinen parisuhteen osapuoli elelee herroiksi, ja toinen laskee miten saa palkan riittämään kuun loppuun. En pysty ymmärtämään logiikkaa. En itse pystyisi tällaiseen parisuhteeseen, olin kumpi näistä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Mietitäämpä hetki. Kaksi ihmistä, jotka menevät joka päivä töihin aamulla, ja tulevat iltapäivällä kotiin. Toinen tienaa 4000, ja toinen 2000. Vuodesta toiseen. Mielestäni on aikalailla väärin, jos toinen parisuhteen osapuoli elelee herroiksi, ja toinen laskee miten saa palkan riittämään kuun loppuun. En pysty ymmärtämään logiikkaa. En itse pystyisi tällaiseen parisuhteeseen, olin kumpi näistä tahansa.

Logiikka on se että kumpikin on itse valinnut opintoalansa, suorittanut sen tason tutkinnon kun on suorittanut, itse hakenut ja valinnut työpaikkansa ja itse tehnyt uraansa sillä sykkeellä kuin on tehnyt.

Mikään em. tai em. seirauksista ei ole tilapäinen hätätilanne jossa tarvitaan apua, vaan täysin ja kokonaan omalla vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Elätän mieheni lähes täysin, mutta ei se ole koskaan ollut meille ongelma.

Lisään vielä , että aina ollut  yhteinen tili, ja mies saa käyttää miten haluaa. Kuten joku tuolla sanoi, "meidän rahat" ovay yhteiset. Avioehdon silloin joskus kyllä teimme.

Vierailija kirjoitti:

Mietitäämpä hetki. Kaksi ihmistä, jotka menevät joka päivä töihin aamulla, ja tulevat iltapäivällä kotiin. Toinen tienaa 4000, ja toinen 2000. Vuodesta toiseen. Mielestäni on aikalailla väärin, jos toinen parisuhteen osapuoli elelee herroiksi, ja toinen laskee miten saa palkan riittämään kuun loppuun. En pysty ymmärtämään logiikkaa. En itse pystyisi tällaiseen parisuhteeseen, olin kumpi näistä tahansa.

Logiikka on: samat vaatimukset ja vastuut molemmilla suhteen osapuolilla. Tasa-arvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eläke alle 2000 euroa kuukaudessa ja miehen eläke on yli 4000 euroa kuukaudessa. Mies vaatii, että osallistun talouden kustannuksiin. Onko oikein?

On oikein. Molempien vastuu talouden kuluista on 50%, riippumatta tuloista.

Se on kyllä laitonta, jos tuolla tavalla käyttäydytään. Molemmilla pitää lain mukaan olla avioliitossa sama elintaso. Ei niin, että vähävarainen maksaa puolet. En tosin tiedä onko tuosta koskaan oikeusjuttua puolisoa vastaan nostettu, mutta varmaan avioerossa on soviteltu avioehtoa tuon perusteella, jos tuollainen laiton käytäntö on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eläke alle 2000 euroa kuukaudessa ja miehen eläke on yli 4000 euroa kuukaudessa. Mies vaatii, että osallistun talouden kustannuksiin. Onko oikein?

On oikein. Molempien vastuu talouden kuluista on 50%, riippumatta tuloista.

Se on kyllä laitonta, jos tuolla tavalla käyttäydytään. Molemmilla pitää lain mukaan olla avioliitossa sama elintaso. Ei niin, että vähävarainen maksaa puolet. En tosin tiedä onko tuosta koskaan oikeusjuttua puolisoa vastaan nostettu, mutta varmaan avioerossa on soviteltu avioehtoa tuon perusteella, jos tuollainen laiton käytäntö on ollut.

Molempien sama elintaso voi olla sen pienituloisen mukaan mitoitettu, jos hänellä ei ole varaa enempään.

Ja mikään em. lakipykälästä ei koske avopuolisoja, jos he haluavat sopia lakia tasa-arvoisemmasta käytännöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eläke alle 2000 euroa kuukaudessa ja miehen eläke on yli 4000 euroa kuukaudessa. Mies vaatii, että osallistun talouden kustannuksiin. Onko oikein?

On oikein. Molempien vastuu talouden kuluista on 50%, riippumatta tuloista.

Se on kyllä laitonta, jos tuolla tavalla käyttäydytään. Molemmilla pitää lain mukaan olla avioliitossa sama elintaso. Ei niin, että vähävarainen maksaa puolet. En tosin tiedä onko tuosta koskaan oikeusjuttua puolisoa vastaan nostettu, mutta varmaan avioerossa on soviteltu avioehtoa tuon perusteella, jos tuollainen laiton käytäntö on ollut.

Molempien sama elintaso voi olla sen pienituloisen mukaan mitoitettu, jos hänellä ei ole varaa enempään.

Ja mikään em. lakipykälästä ei koske avopuolisoja

Enpä usko, että tuollainenkaan käytäntö on lain hengen mukainen, että toinen kerää isoa omaisuutta ja puoliso kitkuttelee pienillä tuloilla. Mutta oikeuskäytäntöä siitä tuskin on olemassa.

Jos omat rahat ovat niin tärkeät, on viisainta olla menemättä edes avoliittoon. Siinäkin voi hyötyä joku muutaman killingin.

Eräs varakas kaveri (miljoonaomaisuus) peri poikaystävältään maksun aamiaisestakin. Minulta hän aina pummasi kaikenlaista, kun kukkaro oli muka jäänyt kotiin ja maksaa myöhemmin. Entinen kaveri ja syystäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietitäämpä hetki. Kaksi ihmistä, jotka menevät joka päivä töihin aamulla, ja tulevat iltapäivällä kotiin. Toinen tienaa 4000, ja toinen 2000. Vuodesta toiseen. Mielestäni on aikalailla väärin, jos toinen parisuhteen osapuoli elelee herroiksi, ja toinen laskee miten saa palkan riittämään kuun loppuun. En pysty ymmärtämään logiikkaa. En itse pystyisi tällaiseen parisuhteeseen, olin kumpi näistä tahansa.

Logiikka on se että kumpikin on itse valinnut opintoalansa, suorittanut sen tason tutkinnon kun on suorittanut, itse hakenut ja valinnut työpaikkansa ja itse tehnyt uraansa sillä sykkeellä kuin on tehnyt.

Mikään em. tai em. seirauksista ei ole tilapäinen hätätilanne jossa tarvitaan apua, vaan täysin ja kokonaan omalla vastuulla.

Tässä taas joku ylpistynyt hyvän perheen ymmärtämätön kersa kertoo miten jokainen on oman onnensa seppä.

Itse kouluun mennessäni osasin lukea, ja laskea. Markku taas ei oppinut laskemaan edes helmitaululla, ja jäi luokalleen heti. En ymmärtänyt silloin, miten noin yksinkertaisista tehtävistä ei selviä, nyt ymmärrän. Sinä et vieläkään. Ei kaikkien geeneillä tule yliopisto-opiskelijoita, vaikka kuinka tekisi töitä. Joillakin on ehjä koti, ja kannustavat vanhemmat, toisilla väkivaltaiset alkoholistit. Joku kasvaa laitoksessa. Et ymmärrä mitään elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elätän mieheni lähes täysin, mutta ei se ole koskaan ollut meille ongelma.

Ja minä vaimoni, eikä ongelmaa. Menty näin 25 vuotta. Kun mentiin yhteen nuorina, niin kummallakaan ei ollut mitään. Se kummalla sattui olemaan rahaa, osti molempien tupakat, ja bensaa autoon. Muuhun ei riittänyt. Oli yhteiset rahat alusta saakka. Katsoimme silloin, ja katsomme nyt meidät yksiköksi, jolla on yhteensä tietty määrä rahaa. Tupakkaan nyt ei enää mene rahaa, on maksettu omakotitalo, kasvatettu lapset aikuisiksi ym. MEIDÄN rahoillamme.

Näinhän se käytännön elämässä menee. Jos ollaan aidosti parisuhteessa ja avioliitossa niin rahat ja ansiot ovat periaatteessa yhteisiä, jos ei ole tehty avioehtoa naimisiin mentäessä tai yhteisestä virallisesta avioehtosopimuksesta myöhemmin.

Nuorina opiskelijoina yhteenmennään ja avioon. Molemmat tasavertaisina ilman isompaa omaisuutta niin silloin voi toisen työura jäädä alemmin palkatulle alalle ja toisen puolison työura kehittyä hyvin palkattuun työhön 20-25 vuoden aikana. Silloin ollaan edelleen tasavertaisessa puolison elatusvelvollisuudessa.

Perintöasiat ovat luku erikseen, kun toinen aviopuoliso voi periä testamentilla tai ilman omaisuutta tai varallisuutta. Sen kuuluminen molemmille ei ole selvä, vain testamentilla se omaisuus voi kuulua vain perinnön saajalle. Ja vain avioerotilanteessa, jos perittyä omaisuutta ei ole rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle voi osituksessa omaisuus mennä tasan molemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikanani tapasin miehen, joka ensitöikseen paheksui uravalintaani. Luin humanistisia aineita, joita lukeneella on vaikeuksia saada töitä ja jos saakin, niin ne ovat huonosti palkattuja. Suhteemme loppui heti alkuunsa, kun luultavasti mies ajatteli, että hän ei halua vaimoa, joka tienaa vähemmän kuin hän itse.

Tämä osoittaa, että miehet valvovat tarkasti parisuhteessa omia etujaan.

Tai voihan olla ppäinvastainenkin mies, joka perinteiseen malliin hoitaa perheensä kokonaan ilman nurinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eläke alle 2000 euroa kuukaudessa ja miehen eläke on yli 4000 euroa kuukaudessa. Mies vaatii, että osallistun talouden kustannuksiin. Onko oikein?

On oikein. Molempien vastuu talouden kuluista on 50%, riippumatta tuloista.

Se on kyllä laitonta, jos tuolla tavalla käyttäydytään. Molemmilla pitää lain mukaan olla avioliitossa sama elintaso. Ei niin, että vähävarainen maksaa puolet. En tosin tiedä onko tuosta koskaan oikeusjuttua puolisoa vastaan nostettu, mutta varmaan avioerossa on soviteltu avioehtoa tuon perusteella, jos tuollainen laiton käytäntö on ollut.

Avioerossa tuossa tilanteessa menee oikeudessa varojen jako pienemmän tienaavan hyväksi, jos avioliiton aikana pienemmin tienaava on joutunut maksamaan saman verran yhteisistä kuluista. Nämä seikat tulee tuoda oikeuden käsittelyssä esille ja vaatia hyvitystä. Tämä kannattaa muistaa avioliittoon mentäessä, että mihin sitoutuu. Tämä seikka avioliitossa olevilta monesti unohtuu ja siksi erotaan tai se on yksi tekijä miksi paremmin tienaava päättyy hakemaan eroa. Paremmin tienaava pärjää tietysti helpommin ja paremmin ilman puolisoa kuin pienemmin tienaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietitäämpä hetki. Kaksi ihmistä, jotka menevät joka päivä töihin aamulla, ja tulevat iltapäivällä kotiin. Toinen tienaa 4000, ja toinen 2000. Vuodesta toiseen. Mielestäni on aikalailla väärin, jos toinen parisuhteen osapuoli elelee herroiksi, ja toinen laskee miten saa palkan riittämään kuun loppuun. En pysty ymmärtämään logiikkaa. En itse pystyisi tällaiseen parisuhteeseen, olin kumpi näistä tahansa.

Logiikka on se että kumpikin on itse valinnut opintoalansa, suorittanut sen tason tutkinnon kun on suorittanut, itse hakenut ja valinnut työpaikkansa ja itse tehnyt uraansa sillä sykkeellä kuin on tehnyt.

Mikään em. tai em. seirauksista ei ole tilapäinen hätätilanne jossa tarvitaan apua, vaan täysin ja kokonaan omalla vastuulla.

Tässä taas joku ylpistynyt hyvän perheen ymmärtämätön k

Ymmärrän esimerkkisi täysin. Sitä en ymmärrä miksi tallukan ja huonon lapsuuden viettäneen pienet tulot olisivat hänen puolisonsa vastuulla.

Ei puoliso ole toisen huonoja geenejä ja ankeaa lapsuutta junaillut.

Ja edelleen useimmilla alisuorittajilla matala palkka on ihan etupäässä laiskuudesta kiinni. Vätysmäinen tsemppi peruskoulusta aina koulutusvalintoihin - kaikki aina helpomman mukaan edes koskaan kunnolla mitään yrittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikanani tapasin miehen, joka ensitöikseen paheksui uravalintaani. Luin humanistisia aineita, joita lukeneella on vaikeuksia saada töitä ja jos saakin, niin ne ovat huonosti palkattuja. Suhteemme loppui heti alkuunsa, kun luultavasti mies ajatteli, että hän ei halua vaimoa, joka tienaa vähemmän kuin hän itse.

Tämä osoittaa, että miehet valvovat tarkasti parisuhteessa omia etujaan.

Tai voihan olla ppäinvastainenkin mies, joka perinteiseen malliin hoitaa perheensä kokonaan ilman nurinoita.

Koska nainen on holhottava ja joku jota aikuisen pitää hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikanani tapasin miehen, joka ensitöikseen paheksui uravalintaani. Luin humanistisia aineita, joita lukeneella on vaikeuksia saada töitä ja jos saakin, niin ne ovat huonosti palkattuja. Suhteemme loppui heti alkuunsa, kun luultavasti mies ajatteli, että hän ei halua vaimoa, joka tienaa vähemmän kuin hän itse.

Tämä osoittaa, että miehet valvovat tarkasti parisuhteessa omia etujaan.

Tai voihan olla ppäinvastainenkin mies, joka perinteiseen malliin hoitaa perheensä kokonaan ilman nurinoita.

Koska nainen on holhottava ja joku jota aikuisen pitää hoitaa?

Avioliitossa molemmat hoivaavat ja holhoavat toisiaan tarvittaessa. Eri

Olen aina maksanut kaikki kulut, asunnot, autot. Olemme olleet yli 30v naimisissa. Mielestäni ihan normaalia.

Ai että mitä ? Mulla ei ole koskaan ollut vaimoa ( useita ollut testattavana ), joka olisi halunnut maksaa puolet taloutemme kuluista. Olen asettanut kyllä tuollaisen kuukausittaisen kulurajan, mikä lie nyt 4000,- euroa. Minä maksan, kun en halua riidellä asiasta. Rahaa se vain on.

Mies on varakkaampi ja tienaa enemmän, mutta hän kuluttaa enemmän rahaakin  alkoholiin. Minä en käytä ollenkaan alkoholia.