Muita, jotka ei tunne kuuluvansa työpaikalla joukkoon?

Huonosti meni. Burn oytin kautta ulos

Hyvin menee, kiitos kysymästä.

Puurran töitäni ja puren hammasta. Iltaisin niin loppu ettei jaksa mitään. Maanantaiaamuna toivon et oispa perjantai-iltapäivä. 

Olen ihan väärässä paikassa. Arvoristiriitaakin on. 

Muttauutta en saa kun ikää jo 50v. Haettu jo koko sen ajan kun täällä nykyisessä olen ollut, eli reilun vuoden. Aina vaan kiitos, mutta ei kiitos. 

Miten menee päivät töissä? Onpa jännä kysymys. Onko muitakin vastauksia, kuin että töitä tehden. 

Juu! Stressaa ja yritän välttää osumasta tauoille samaan aikaan kun inhokkityökaverit ja olla kuuntelematta niitä raakkuja noin muuten. Hirveesti menee energiaa. 

Teen työt reippaasti välillä kirjaimellisesti hammasta purren ja ärsyttää osan laiskottelu.

Pomokaan ei tunnu minusta pitävän. 

Mä olen ainoa nainen koko työpaikalla, en todellakaan tunne kuuluvani joukkoon. Mutta itsepähän valitsin miesvaltaisen alan. Eipä se mitään haittaa sinänsä, työni teen enkä juttele yleensä mitään kenenkään kanssa ellei niistä työasioista. Yksin lounaalla ja tauoilla käyn, eri aikaan kuin muut. En osallistu firman illanviettoihin yms. Onneksi ensi kuusta alkaen saan 100% etätyön, joten ei tarvi ees katsella niitä jätkiä toimistolla.

Minä en kuulu koska olen ihan eri alalla kuin muut, vaikka samassa työpaikassa ollaan. Työpaikka on kyllä muuten ihan mukava, joskus kyllä kaipaisi sitä että voisi jutella työasioista kunnolla muiden kanssa.

Reilut 5 vuotta olen saanut olla 100% etätöissä. Takaisin toimistolle en palaa. Lopetan työt jos pakottavat toimistolle. 8 vuotta aikaa eläkkeeseen. Pärjään säästöillä sinne asti jos en saa enää mistään töitä. En ole koskaan tuntenut kuuluvani joukkoon mutta se ei ole enää vuosiin ollut ongelma. Nuorempana kyllä. Onneksi jaksoin tänne asti, monesti tuntui kyllä että voimat loppuu kesken kaiken vuosien varrella. Onneksi etätyöt pelasti.

Irtisanomisperuste jos ei sopeudu työyhteisöön. Porukkaa potkitaan sen takia erityisesti koeajalla.

Ihan ok. Olen työpaikkani ainoa lapseton nainen eikä työkavereiden jutut oikein nappaa. Mutta kahvi- ja ruokatunneilla luen keskusteluihin osallistumisen (eivät osaa muusta puhua, kuin lapsistaan) sijaan aina päivän lehteä ja vapaalla en heitä näe.

En ole yhtä ulospäinsuuntautunut ja kova puhumaan kuin muut. En juuri puhu omia asioita töissä. En ole somessa. En jaksa diipadaapa läppää, en turhaa meteliä. Käyn töissä tekemässä työni ja se riittäkööt. Olen ulkopuolinen ja erilainen mut ehkä se mulle suodaan. 

Työttömöks voi hakeutua jos pumpust ottaapi. Sinne vuan ja odottelemaan et tädit laittlee sua kuntouttavaan työtoimintaan.

Sekö maistuu häh. Kun oikeita töitä ei oo tarjolla. Muutapa ne ei enää soittele kun sinne vaan. Hyvinvointialue ja sossutödit sua kiikuttaapi sitten kirppareille sen 5€ lisällä kera tylttömyysrahan.

On se jukolauta et ne valittaa kovimmin jolla kaikki on hyvin. Se on just nöin ja bläkki.

Miettikää nyt nyt vitin työläiset sillä päällänne älkääkä välilihallanne. Jokaiselle se hauska voi tapahtua yllättäen mut olkaa vitti tyytyvöisiä että työpaikka tällä hetkellä piisaa. 

Vitin pässiääliöt. Naikaa itteenne

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainoa nainen koko työpaikalla, en todellakaan tunne kuuluvani joukkoon. Mutta itsepähän valitsin miesvaltaisen alan. Eipä se mitään haittaa sinänsä, työni teen enkä juttele yleensä mitään kenenkään kanssa ellei niistä työasioista. Yksin lounaalla ja tauoilla käyn, eri aikaan kuin muut. En osallistu firman illanviettoihin yms. Onneksi ensi kuusta alkaen saan 100% etätyön, joten ei tarvi ees katsella niitä jätkiä toimistolla.

Oletko eristäytynyt omasta halusta vai muiden aikaansaamana?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainoa nainen koko työpaikalla, en todellakaan tunne kuuluvani joukkoon. Mutta itsepähän valitsin miesvaltaisen alan. Eipä se mitään haittaa sinänsä, työni teen enkä juttele yleensä mitään kenenkään kanssa ellei niistä työasioista. Yksin lounaalla ja tauoilla käyn, eri aikaan kuin muut. En osallistu firman illanviettoihin yms. Onneksi ensi kuusta alkaen saan 100% etätyön, joten ei tarvi ees katsella niitä jätkiä toimistolla.

Yleensä naisten seuraan tulee miehiä koska joskus on mukava jutella eri aiheista kuin mitä miehet yleensä puhuvat.

ukot nauroivat kun haisin naineelle

Kyllä taas kermaperseilä valitukset

Vierailija kirjoitti:

Miten menee päivät töissä? Onpa jännä kysymys. Onko muitakin vastauksia, kuin että töitä tehden. 

Sä et ajattele töissä muuta kuin töitä? Et tunne mitään? Ei oo mitään sosiaalisia kohtaamisia, missä joutuisi miettimään miltä se työporukka tuntuu?

Ehkä te pääsette yt aaltoon. Hyökyaaltoa siis odotellessa. Se voi teidänkin valitukseen osua. Sit ootte varmaan on onnellisia.

Odotelkaa vaa. Kyllä loppuis turha valitus. Olette ansainnu sen

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas kermaperseilä valitukset

Onko sinun mielestäsi ihminen kermaperse jos hän on töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee päivät töissä? Onpa jännä kysymys. Onko muitakin vastauksia, kuin että töitä tehden. 

Sä et ajattele töissä muuta kuin töitä? Et tunne mitään? Ei oo mitään sosiaalisia kohtaamisia, missä joutuisi miettimään miltä se työporukka tuntuu?

Olisiko kyseessä byrokraatti. Ei tunteita eikä omaa ajattelua. Ainoa millä on merkitystä on pykälät ja niiden pilkuntarkka noudattaminen.