Voisiko joku auttaa, hirveä olo. Asiaa yksinäisyydestä
Itkettää vaan. Erosta vuosi. Ei kavereita, ei mitään. Asun yksin, aikuiset lapset, ei laita viestiä. Exän kanssa olin joka päivä yhteydessä ja piti palata yhteen. Sanoin asiat väärin ja nyt hän esti mut. Kärsin masennuksesta. En jaksa enää
Kommentit (25)
Uusia harrastuksia etsimään, sitä kautta saattaa myös löytää seuraakin.
Vierailija kirjoitti:
Mä kuolen tähän itkuun..en jaksa tätä
Ap
Kuule niin kauan kun jaksat kitistä vauviksella, sinulla ei ole mitään hätää. Terveisin ihan oikeasti pahoissa paikoissa henkisesti ollut. Silloin ei tule mieleenkään vinkua keskustelupalstoillla, saati että pystyisi.
Nyt teet niin että varaat yksityiseltä itsellesi päivystysajan ja menet sinne. Jos nimittäin olet oikeasti i-tuhoisissa mietteissä. Julkista ei kannata kuormittaa ja itseään piinata jonottamiselle.
Voit myös varata ajan psykologille keskustelua varten. Niillä saa tiedätkö käydö ihan ilman Kelan päätöksiäkin. Yksikin käynti voi auttaa pahimman yli.
Seurakunnasta saa myös ihan ilmaista keskusteluapua, sitäkin voit kokeilla eikä nw tuputa uskoa. Mutta tähän akuuttiin hätään yksityiselle mars.
Nainenhan on onnellisimmillaan sinkkuna? Tutkimuskin niin sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tämä tuskin lohduttaa kun kerron, että minulla ei ole toistaiseksi ollut mahdollisuutta edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen. Kuten arvaat minulla ei ole ensimmäistäkään lasta.
Mutta jos nyt kerrion, jonka myös varmadtikin arvannette, että olen mies niin turha minun on jatkaa, koska tämä riittää kertomaan riittävän monelle, että todennäköisesti vain incel, joka ei ansaitse elää ja kehottavat tekemäön minun palveluksen kuolemalka pois.
Sen sijaan, että ymmärtäisivät, että sinkkunakin voi jopa mies elää ihan hyvää ja eritavoin hyvää elämää.
Miksei se onnistuisi eronneelta ja lapsia saaneelta naiseltakin?
Nyt teet oletuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Ja nainenkin voi olla ikisinkku, kuten minä.
Kiitos. Tietysti voi. - Ja olihan tuo edellä kirjoittanani postaus vähän kohtuuton. Silti minusta on joirain kertoja vaikuttanut sille, että mies tai nainen, joka on saanut edes kerran mahdollisuuden edetä parisuhteeseen löytää ja saa siihen monesti uuden tilaisuuden nopeammin kuin me (muehet tai naiset) jotka syystä tai toisesta emme ole saaneet siigen ensimmäistäkään tilaisuutta ja mahdollisuutta.
Se, että hän ei koe lainkaan iloa siitä, että hänellä on kertomansa mukaan lapsia sai mietteliääksi.
Ei laps(i)en tehtävä tietenkään ole tehdä vanhempiensa elämää onnelliseksi tuskin edes hyväksi mutta ehkä heidän kauttaan voi ainakin yrittää kokea, että elämä jatkuu tai on saanut jatkua tai ainakin on yrittänyt, että se voisi jatkua.
Vaikka ei laps(i)en saaminen mikään elämässä onnistumisen mitta tai yksinomainen tavoite ole, eikä voi olla.
Mitä Ap voisi tehdä, niin kuin jiku Uskovaine täällä neuvoii ottamaan arkin paperia ja ja kirjata siihen haaveita ja unelmua ja tai isompia ja pienempiä myös niitä kaikjein pienempiö tehtäviä ja sen jälkeen yrittäö hahmottaa/ suunnitella miten niihin voisi edetä. Ja bäin välttää sitä, ettei vain jämähtäisi paikalleen ja käpertyisi ja eristäytyisi kaikesta muusta.
Ihminen tai ainakin useimmat meistä on laumaeläimiä siksi olisi hyvä yrittää pysyä, jollain tavoin liikkeessä. .
Taidat tavallaan täyttää tyhjän olosi muilla ihmisillä, kuten miehelläsi.
Tiedän tunteen, olen ollut samassa tilanteessa. Mikään ei elämässä ole pysyvää, ei edes tuo olotila.
Ehkä auttaa jos täytät tuon tyhjiön vihdoin itselläsi. Terapia voi auttaa tähän myös
Tai jollei ole mahdollisuutta siihen voit kääntyä myös kirkon puoleen. Sielläkin on kuuntelevia ihmisiä, diakoneja yms. ja osaavat neuvoa sinua elämässä eteenpäin tässäkin asiassa.