Lue keskustelun säännöt.
Pian hautajaiset, ja pelkään etten itke...
22.08.2024 |
Outo murhe. Mutta stressaan ihan hirveästi kun isoisäni hautajaiset ovat tulossa pian, ja pelkään etten itke siellä. Ja ihmiset pitävät minua tunnekylmänä narsistina tai jotain... koska isoisäni oli koko elämäni minulle melko läheinen, ja olen lapsena paljon viettänyt aikaa hänen kanssaan.
Muutenkin isoisän kuoleman jälkeen reaktioni on ollut ihan erilainen kuin oletin sen olevan. Vain kerran on kunnolla itkettänyt. Nuorempana olin tooooosi herkkä. Miksi olen nykyään tällainen?
Kommentit (26)
Ei hautajaisissa tarvitse itkeä. Hölmö ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on outoa ja itsekästä että murehdit sitä jos muut huomaisi sinun itkemisen tai sen puutteen. Ei ne sua ole sielä kyttäämässä.
Hautajaisissa kuuluu nauraa. Mahdollisimman kovaa.
Mä taas olen yrittänyt olla itkemättä. Pidän itseäni muutenkin hiukan tunnekylmänä ihmisenä ei niin läheisten suhteen. Silti aina silmät jossain vaiheessa kaatuu.
Tee kyselykierros:"anteeksi mutta mitenhän saisin surra kuollutta lähiomaistani mielestänne?"
Tärkeintähän ei ole aito tunne ja luonnollinen ilmaisu vaan kaavoissa pysyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sinä se hautajaishullu, joka pohtii täällä päivästä toiseen pelkkiä hautajaisia?
Kysymys saattaa kuulostaa vähän hassulta, mutta minäkin pelkäsin samaa erään oman läheiseni hautajaisissa, johon itselläni ollut vaikea suhde. Huoli oli kuitenkin turha, sillä hanat aukesivat heti, kun ensimmäinen virsi lähti soimaan. En ole millään muotoa uskonnollinen, mutta aika herkkä kylläkin ja jotenkin se hautajaisten tunnelma, musiikki eritoten, laittaa jo itsessään itkemään.
Muista kuitenkin, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa surra. Läheskään kaikki eivät itke, vaikka olisivat vainajan kanssa olleet kuinka läheisiä. Eikä kenelläkään oikeasti ole hautajaisissa aikaa tai intressiä keskittyä muihin, ei ainakaan pitäisi olla.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on outoa ja itsekästä että murehdit sitä jos muut huomaisi sinun itkemisen tai sen puutteen. Ei ne sua ole sielä kyttäämässä.
Kyllä meissä suomalaisissa/kin kyttääjiäkin piisaa, tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Joskus nuorena itkin hautajaisissa, mutta en enää viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen. Itkut taitaa olla itketty .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani menetyksestäsi.
En itke hautajaisissa, vaan kotona
Kenellekään ei kuulu, missä suret.
Ihan taatusti itket siitä silmänräpäyksestä, kun urut pamahtavat ensimmäisen kerran soimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti alkaa alahuuli väpättämään siinä vaiheessa, kun menet laittamaan arkun viereen kukkia.
Yleensä hautajaismusiikki on valittu niin että se laukaisee itkun. Melkein jokaisissa hautajaisissa soi Bachin Air ja Albinonin Adagio.
Oman lapseni hautajaisiin valitsin vähemmän kulunutta musiikkia, mutta sama vaikutus sillä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kankaiseen nenäliinaan puserrat vähän sipulimehua ja sitä nuuhkailet. Tai sitten laitat huomaamattomasti tiikerisalvaa alaluomiin kirkossa.
Vierailija kirjoitti:
Musta on outoa ja itsekästä että murehdit sitä jos muut huomaisi sinun itkemisen tai sen puutteen. Ei ne sua ole sielä kyttäämässä.
Juuri näin. Sinne mennään kunnioittamaan vainajaa, ei säälimään itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan taatusti itket siitä silmänräpäyksestä, kun urut pamahtavat ensimmäisen kerran soimaan.
Ei itketä tippaakaan.
Olennyli 50v nainen ja en ole ikinä itkenyt hautajaisissa. Tilanne on niin epämiellyttävä ja haluaisin olla vasn muualla, että olen lähellä turta. Kerran nuorena minua alkoi jopa naurattamaan joka oli kamalaa.
Outo ajatus, että hautajaisissa pitäisi hillittömästi itkeä. Niin monissa hautajaisissa kuin olen ollutkin, en ole nähnyt yksissäkään hautajaisissa itkevän kovin monen ihmisen, läheisenkään.
Mä taasen olisin onnellinen, jos selviäisin hautajaisista itkemättä.