Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nelikymppisen pikkukaupunkilaisnaisen elämää vuonna 1981
21.08.2024 |
Haluan larpata elämäntyyliä n. seitkytluvun lopulta kaheksankytluvun puoliväliin.
Asun jo 70-luvun kerrostalossa, huonekalut ja tyyli on tuota ajanjaksoa...
Mutta miten pukeudun, mitä teen päivisin, mitä harrastan jne.
Auttakaapas ideoimaan. Kiitos.
Kommentit (157)
Kalakukko Airways - PPP v.1985, aikana jolloin kaikesta loukkaantujat eivät vielä häirinneet kenenkään elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta museorekisterissä oleva Saab 900 vm. 1983 alle, hintapyyntö n. 29000 markkaa.
AP, matkalla jossain päin internettiä, sinua kehoitetaan viipymättä ottamaan yhteyttä ja kommentoimaan ehdotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -81, joten muistan jotain kasarin puolivälistä.
-meille tuli Seura-lehti ja sen luki kaikki lapsista isovanhempiin. Radio stereoista oli päällä päivisin, uutiset kuuli monta kertaa päivässä. Iskelmämusiikki soi myös, mut tulikohan kasetilta?
-ruoka oli yksinkertaista: pottua, porkkanaraastetta, joskus itse tehtyä pizzaa. Jälkiruokana jäätelöä, muttei joka päivä. Kaikki ei toki ollut terveellistä, nakit ja ranskalaiset on nykyään leimattu lähes myrkyiksi.
-mun vanhemmat ei käyny ravintoloissa mut ymmärsin et sinkut etsi niistä seuraa.
-permanentti, tottakai! Ja olikohan pukeutuminen jotenkin muodollisempaa? Ketjuliikkeitä ei ollut, ne voisi kyllä nykyäänkin unohtaa. Äidillä oli tosiaan joku vekkihame joka peitti polvet, näytti mun mielestä kivalta.
-äidillä ja mummolla oli kultaketjuja kaulassa, ne on muotia taas.
-asuimme omakotitalossa ja naapurien kanssa
Ketjuliikkeistä oli Seppälä, jossa oli tuolloin ihan laadukastakin tavaraa myynnissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesätansseihin frillahame ja kiilakorkoiset sandaalit. Yläosaksi toppi tai holkkihihainen pusero.
Teet ruoat itse ja tiskaat käsin, jos et ole varakkaampaa väkeä. Ruokalajit ovat perunaa ja kastiketta sekä keittoja. Joskus munakasta. Käyt marjassa ja säilöt syksyisin.
Jos sinulla on kouluikäisiä lapsia, luet reissuvihkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikätovereillasi on jo aikuiset lapset.
Ja moni hankki nelikymppisenä vielä iltatähden.
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytäisi aiheesta kuvia tai videoita, ihan tavallisten ihmisten elämää? Itsekin kaipaisin sen aikaista elämää.
Museoviraston valokuvakokoelmasta https://museovirasto.finna.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ompelet itse vaatteita, sillä ne oli kalliita.
Syöt joka päivä perunaa.
Eivät kaikki ommelleet itse vaatteita. Suurin osa tuntemistani naisista osti vaatteet kaupoista. Tietysti nyt voi olla vaikea löytää kaupoista 80-luvun tyylisiä vaatteita.
Tuntemani tädit harrastivat pitsin virkkausta ja ompelivat sukulaisille lakanoita. Vieraille tarjottiin porsaankyljyksiä ruskeassa kastikkeessa ja perunoita.
Mä olen elänyt tuohon aikaan, ja äitini oli noin nelikymppinen silloin, joten kerronpa hänen elämästään ikään kuin hänen perspektiivistään.
Asuttiin juuri rakennetussa Herrala-talossa uudella omakotitaloalueella noin 20 000 asukkaan kaupungissa, Varsinais-Suomessa.
Rahasta oli tiukkaa, koska minä olin ollut kotiäitinä viimeiset 9 vuotta. Minulla ei ole mitään koulutusta, koska olen köyhästä 10-lapsisesta talosta ja 1940-luvulla syntynyt, eikä sellaisista taloista tyttölapsien kouluja ollut tapana maksaa. Naimisiin menee kumminkin ja sitten on maha pystyssä joka vuosi, ja soossia sekoittaessa ei kouluja tarvita - näin sanoi isä kun olisin halunnut oppikouluun, joka siis oli siihen aikaan maksullinen. Niin jäi koulut, ja duunariammatteja kuten kaupan myyjä ja tehtaan liukuhihna olin tehnyt. Kuitenkin kun 1973 syntyi ensimmäinen lapsi, ja 2 vuotta myöhemmin toinen, ei taloudellisesti kannattanut jatkaa työntekoa, koska päivähoito kahdelle olisi maksanut liikaa suorittavasta työstä saatavaan palkkaan nähden. Niinpä olin kotona, kunnes ensimmäinen meni kouluun ja vian toiselle tarvittiin hoitopaikka, joka saatiin perhepäivähoidosta lähinaapurustosta. Kotiäitivuosina minäkin pidin rahan saamiseksi yleensä paria perhepäivähoitolasta omien lisäksi. Silloin, ennen talon valmistumista, asuttiin vielä pienessä hatarassa mökissä, oli siellä ahdasta neljää lasta hoitaa. Onneksi tontti oli iso ja ulkoilla voi paljon.
Mutta niin, sitten oli tullut aika palata työelämään. Mies työskenteli insinöörinä, mutta ei hänelläkään suht nuorena insinöörinä järin suuri palkka ollut. Olin yrittänyt opiskelemaan lastenhoitajaksi, mutta oppilaitoksesta puhelimeen vastannut suunnilleen nauroi minut ulos, koska olin aivan liian vanha. Niinpä oli haettava vaan koulutusta vaatimattomia töitä. Osa-aikaisen myyjän homman paikallisesta S-marketista sainkin. Tämän seurauksena perheen vanha, uskollinen vihreä Lada vaihdettiin länsimaiseen käytettyyn autoon. Sukulaiset pilkkasivat ja manasivat, että vararikkoon menee kun on noin suureellinen meno, että oikein talo rakennetaan ja ei Ladakaan kelpaa enää. Poroporvareiksi sanoivat. Olo ei järin porvarilliselta tuntunut, koska tosiaan sen talon maksaminen vei kaikki varat, ja muuten oli oltava äärimmäisen tarkka. Vaatteita kudoin ja ompelin paljon itse. Ruoka oli yksinkertaista ja edullista. Perunaa, jauhelihaa ruskeassa kastikkeessa, joskus kanaa ja riisiä. Itse tehtyjä mehuja ja hilloja, ja pakasteesta marjoja. Inhosin ruoanlaittoa ja sitä, että vaikka minä tein fyysisesti raskaampaa työtä kuin mies, kaikki ruoanlaitto ja kotityöt ja lasten hoito oli minun hommia. Mieheni on hyvä mies, mutta kasvatettu vanhaan malliin, että on miesten töitä ja naisten töitä, eikä hän naisten töihin koskenut. Niinpä yritin päästä mahdollisimman vähällä ruoanlaitosta.
Ei meillä siis matkusteltu tai vietetty minkään sortin kulutusjuhlaa. Eipä harrastettukaan, mitä nyt tytär halusi balettiin kun koulu alkaa ja joku kaveri harrasti sitä. Tavallista, vaatimatonta elämää ihan eletään, mutta vaikka joskus onkin raskasta, ja se ettei ole kokopäivätyötä stressaa, niin on elämä myös ihan hyvää. Lapset on terveitä ja kasvaa ja kehittyy. Mieskin saattaa saada palkankorotuksen lähiaikoina, kun on siirtynyt vastuullisempiin suunnittelutehtäviin. Uskoa tulevaisuuteen on, vaikka köyhää onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, matkalla jossain päin internettiä, sinua kehoitetaan viipymättä ottamaan yhteyttä ja kommentoimaan ehdotuksia.
:D
Nää kommentit on olleet ihan mahtavia ja oon saanu paljon hyviä vinkkejä, joista ainakin osan otan oikeasti käyttööni.
(Palaan illemmalla vielä asiaan, nyt töissä joten en ehdi tämän yksityiskohtaisemmin vielä ruotia. Mutta iso kiitos tosi hyvistä kommenteista, muisteluista ja ideoista!)
Ap
Automatkailu! Mukavia muistoja jäänyt siitä. Mukulat ja tavarat autoon, teltassa nukuttiin ja retkikeittimellä kokattiin. Sukulaisissa toisella puolella Suomea viivyttiin muutama päivä ja sitten taas kotia kohti. Myös meillä kävi sukulaisia majoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole mikään sinkku, vaan vanhapiika. Onneksi sukulaiset köyhät luonasi, ainakin kerran kuukaudessa.
Olet uskovainen, käyt ehkä jopa kirkossa.
Ostat kotiin kristallimaljakon koristeeksi.
Käyt puolison kanssa Leningradissa bussilla viikonloppumatkalla.
Sairastapauksessa soitat ambulanssin numerosta 000.
Saunan jälkeen lauantaisin katsot tv:sitä Lauantaitanssit- ohjelmaa.
Perjantaisin ruokaostoksille isoon Maxi- markettiin.
Vessapaperi on keltaista hiekkapaperia, sillä vanhana piikana sinulla ei ole varaa parempaan. Shampoona on Hieno suomalainen saunashampoo.
Olet pelokas, etkä mielellään käy ulkona klo 20 jälkeen yksin. Yleensä vapaa-aika mene kotona, joskus käyt jossakin seurakunnan kerhossa tai kansalaisopiston kurssilla. Yksin nainen ei voi tehdä juuri mitään kodin ulkopuolella. Lenkkeily on aika epäilyttävää toimintaa, eikä ikäluokkasi ainakaan mihinkään kuntosalille mene. Ravintoloissa ikäisesi naiset eivät juuri käy, korkeintaan tansseissa puolisoa etsimässä.
Vierailija kirjoitti:
K-kaupan mainos vuodelta 1981, pääsisipä tähän Suomeen takaisin
Helsinki 1981, iäksi menetettyä kaupunkikuvaa missä kaupunki on suomalaisten, epämääräistä kehitysmaapopulaatiota ei näy missään, kiitos Eila Kännön joka ei halunnut Suomesta Ruotsin toisintoa.
Olisin taivaassa, jos pääsisin takaisin tuonne. Kasaria olisi osannut arvostaa vielä paljon enemmän jos olisi tiennyt, millaiseksi se silloin paljon haaveiltu kehitys muuttaa maailman.
Riippuu siitä oletko naimisissa vai et.
Jos olet naimisissa hoidat huushollia, lapsiasi ja miestäsi. Käytte perheen kanssa kesämökillä tai sukulaisissa tai kerran vuodessa Rhodoksella tai Mallorcalla. Asutte vanhassa OK-talossa, huonekalut ovat kuluneet koska mies ei halua että törsätään niihin. Miehesi ajaa Saabilla tai Volvolla ja sinä kuljet bussilla, ellei teillä ole sama työmatka.
Jos et ole naimisissa teet mitä haluat mutta sinun pitää varoa juoruakkoja ja epärehellisissä aikeissa olevia miehiä. Haluaisit käydä viihteellä mutta se että et saa ikäisiäsi kavereita mukaan rajoittaa. Nelikymppinen nainen yksin yökerhossa nähdään vamppina. Tämä siis nimenomaan pikkukaupungeissa joissa kulissit ovat tärkeitä. Todennäköisesti harrastat jotain käsitöitä tai taidetta ja tutustut siten muihin ihmisiin, ja ehkä käytte joskus porukalla viihteellä tai Ruotsin-risteilyllä tai Helsingissä teatterissa. Jos sinulla on auto niin se on Open Corsa tai Ford Fiesta tai Renault 5.
Alue: Aihe vapaa
Puhelinkioskistakin voipi soittaa! 😊