Onko " toinen nainen" syyllinen?
Kommentit (12)
Joskus oli kyllä tilanne jossa mieheni työkaveri pommitti miestäni viesteillä ja pyysi luokseen kyläilemään, firman juhlissa sitten vonkasi oikein kunnolla.
Mieheni oli tilanteesta samalla huvittunut ja nolostunutkin naisen puolesta ja näytti mulle aina mitä viestejä oli tullut ja kyseli miten ihmeessä tuollaisiin vastaisi että työsuhde ei kärsisis. Täytyy myöntää että silloin tunsin vitutusta sitä naista kohtaan. Hän oli tavannut minut usein ja tiesi että olemme onnellisesti aviossa.
ei sillä ole velvollisuuksia ihmiselle, jota se ei ole välttämättä edes tavannut. Miehellä on kaikki velvollisuudet naista kohtaan, tai toisinpäin, mutta mitä se kolmannelle osapuolelle kuuluu...
(kyllä olen ollut muutamaankin otteeseen se kolmas osapuoli, enkä kadu yhtään)
Jos on vapaa ja tapailee naimisissa olevaa perheenäitiä? Ja olisi valmis ottamaan tämän vaimokseen.
Jos minä päätyisin petiin varatun miehen kanssa, niin tuntisin syyllisyyttä pääasiassa oman mieheni takia. Syy olisi tietenkin se, että minä joka olen luvannut häntä rakastaa, pettäisin hänet. Seuraavaksi eniten harmittaisi tämän toisen miehen puolesta, sillä hänkin olisi pettänyt ja minä olisin siihen osasyyllinen - olkoonkin, että hänen se lopullinen vastuu on suhteessa omaan naiseensa.
Jokainen on viime kädessä vastuussa ihan itse itsestään, mutta tietenkään ei ole viisasta ehdoin tahdoin vokotella varattuja.
minua rupeaa aina etomaan sellainen mies joka on varattu ja tulee iskemään...Valehteleva itsekäs pas.. tulee mieleen. Kyllä ihmisellä pitää olla selkärankaa sanoa ei, tai jos todella rakastuu ensin erota ja vaikka olla yksin vähänaikaa, silläkin uhalla että jää todella yksin pitkäksi aikaa.
Luulen että suurin osa naisista, jotka ovat varatun kanssa, ovat nimenomaan siksi että kyseessä on itsetunnon nostaminen. Voi kuvitella olevansa " parempi" kuin miehen kumppani. Niinhän ei ole vaan toinen on vain vaihtelua tai jotain erilaista.
sekä pettäjä että toinen nainen/mies ovat molemmat syyllisiä. Petetylle voi kertoa muutenkin kuin pettämällä että jokin asia on vinossa. Luulempa että suurin uhka pettämiselle on se tasainen hyvä elämä jota kaikki ihmiset ei vain kestä.
jos tietää olevansa toinen nainen.
Mies asui toisessa kaupungissa kuin perheensä aina viikot ja vkl : ksi taas kotiin. Minulle selitys oli, että vkl: t on töissä muualla, ja sinkku on. Ei käynyt mielessäkään epäillä, ennenkuin kuulin vahingossa yhden hänen puheluistaan.
Kaikki selitykset ovat tekosyitä, on MORAALISESTI VÄÄRIN koskea toisen omaan. En käsitä kuinka kukaan voi mitään muuta väittää.
Tunnen miehen vaimon, koska samoissa ammattipiireissä pyörimme ja sieltä tähän mieheenkin tutustuin. Olemme monta vuotta vain tuttuja, kunnes jouduimme moniin smoihin projekteihin. Pikkuhiljaa tunne astui mukaan ja olimme todella hämillämme ja monesti keskustelimme, miksi näin on tapahtunut.
Olemme nyt tunteneet ja toistakymmentä vuotta ja siitä meillä on ollut suhde vajaa kymmenen vuotta. Molemmilla on omat perheet velvollisuuksineen ja rakastamme puolisoitamme. Mutta jos tilanne olisi toinen, olisimme olleet jo varmaankin naimisissa keskenämme.
Nykyään näemme vain kerran vuodessa, tunne on yhä sama kuin ennenkin: rakastamme toisiamme, mutta emme rakastele, silllä siinä on rajamme
Mielestäni viime kädessä on vastuu hällä, joka on sitoutunut parisuhteeseen. Eli vaikka 24/7 ympärillä pörräisi maailman haluttavimpia olentoja, niin silti vastuu teoista on aina itsellä. Ajatuksilleen ei voi mitään, mutta teoilleen voi, ja pettämistilanteissa mielestäni se suhteessa oleva on AINA syyllinen.
Jos aletaan syyttämään ns. kolmatta osapuolta, se johtaa siihen, että pettäjää taputellaan päähän tyyliin " Voi sinua parkaa, miten se Minna nyt sillä tavalla sinua vokotteli, miten sä toivut tästä ikinä"
Mutta ei se toinenkaan mikään pulmunen ole, jos tietoisesti on varatun kanssa. Ihmisillä pitäisi olla jotain selkärankaa näissä asioissa, tunteet eivät ole sellaisia, jotka " vaan vievät mukanaan" , jokainen ihminen kontrolloi omia tekojaan.
Mä olen itse viheltänyt pelin poikki joskus nuorempana miehen kanssa, josta pidin todella paljon. Aina välillä sitä miettii, että mitä siitä olisi tullut, jos olisin käyttänyt kaiken viehätysvoimani ja varastanut jätkän silloiselta tyttöystävältään (olisin melko varmasti siinä onnistunut). Mutta koska tein mitä tein, voin nukkua yöni hyvin. Ja vieläpä ihanan miehen vieressä, joka on alusta asti ollut vain mun omani. ;)
En ymmärrä naisia, jotka tietävät miehen olevan perheellinen ja silti menee sänkyyn tämän kanssa, MUTTA mies on se joka pettää, hänen perheestään on kyse, toinen nainen ei edes tunne vaimoa tai lapsia.
Itse en koskaan voisi varattuun mieheen koskea, sillä en voisi tehdä toisten elämästä helvettiä omien halujen takia.
Kaikkiken naisten pitäisi tässä asiassa olla lojaaleja toisilleen!
Sillon vielä seurustelin mieheni kanssa kun kuvioon tuli toinen nainen, tosin mies jätti minut tämän ämmän takia. He eivät koskaan menneet sänkyyn asti, oli vaim ihastusta. Mieheni itki ja rukoili minua takaisin ja tässä sitä ollaan onnellisia. Silloin olisin voinut vaikka tappaa sen toisen muija, kehtasi vielä tulla hehkittamaan miten ihana mies se on, prkl silloin kyllä pisti vihaksi!