Saako kuulla ainuttakaan ajatusta tai tunnetta tms naiselta joka harrastanut seksiä pahoipitelijänsä kanssa pahoinpitelyn jälkeen? Hiljaisuu

Haluaisin antaa 'meille' mahdollisuuden. Haluaisin ainakin halata sen sijaan että tuntuu kuin ei voisi edes tikullakaan koskea toista. Haluaisin tehdä sovinnon. Haluaisin pystyä antamaan anteeksi ennen kuin kuolema vie - en haluaisi mennä hautaan tämmösen jutun kanssa tämän ihmisen kanssa. Haluaisin tietää onko minulla itsellänikin jotain anteeksipyydettävää josta en vieläkään tiedä mitä se olisi jos toinen ei kerro. Jos tietäisin niin voisin ja haluaisin pyytää anteeksi.

Loppun vietyä seksiä - siis jotain 'penetraatiota' - on todella vaikea ajatella, mutta ehkä se riippuu ja roikkuu - väliin on kuitenkin eletty jo koko elämä - pahentaako se vai helpottaako asiaa - ehkä olisi vähemmän väliä jos kuvioissa ei olisi myös pettäminen - ja vielä kysymys: pettäminen ja kenen kanssa - joku ulkopuolinen, tuntematon vai mikä juttu - ? Nyt kuitenkin ajattelen että  yksi päivä ja yksi asia kerrallaan. 

Esimmäinen asia olisi halit ja sovinto - katsotaan sitten mitä sitten sen jälkeen. Voi kuitenkin olla että toiselle on vielä ylipääsemättömämpää! Hirveää ja todella surullista ja tunnen itseni ihan joksikin isoksi paskaksi vaikka sitä sovintoa olen hieronut ties kuinka kauan. Haluaisin ainakin mahdollisuuden - mitä menetettävää olisi - toivoisin että molempien olo helpottuisi. Jos on olemassa mahdollisuus niin ehkäpä jo tietoisuus siitä helpottaa oloa sen sijaan että  joku omituinen vihanpito ja mykkäkoulu vain jatkuu. 

Kaikki asiat eivät ole ihmisen itsensä hallittavissa, määrättävissä, hoidettavissa jne vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi! Eikä mitään tietoa mistä oikeasti on kiinni se miten asiat tulevat menemään, järjestymään ja olemaan loppupeleissä! Ihminen voi ajatella vain omaa osuuttaan eli sen mitä itse voi tehdä ja sanoa, sitä mistä itse voi ottaa ja kantaa vastuun. Ehkä moni asia jää 'entiselleen' koska ihmiset tuntevat itsensä nöyryytetyiksi, nk kasvojen menetyksen, häpeää yms vastaavaa ikävää, mutta on tilanteita joissa tämmöiselle ikävälle on laitettava piste ja jonka yli vain on päästävä. Jos joku haluaa tehdä sovinnon kanssasi niin en usko että hän haluaa aiheuttaa tämmöisiä tunteita vaan ajattelee että kaikesta yritetään päästä yli. Mitä on ylipääseminen - onko se ehkä unohtamista vai mitä?

Taitaa olla selvää että tämmöisissä asioissa on kyse hirvittävistä parisuhdetraumoista ja varmaan traumatakaumista. Molemmillako - vai vain toisellako muka? Voiko niitä kutsua sairastumisen oireiksi - ja kuka ei haluaisi tervehtyä ja parantua viimeistään loppupeleissä?  

Olen huomannut rukoilevani kovin usein tämän koko asiakokonaisuuden puolesta melkein sanattomin rukouksin. Rukoileminen taitaa edellyttää että uskoo Jumalaan ja kaikkeen mikä siihen liittyy. Jos minulta puuttuisi tämä usko niin en todellakaan tiedä mitä silloin tekisin.

Vierailija kirjoitti: Sovintoseksi on just parasta. Siinä on anteeksiannon alkuvoimaa. Ketään ei lyödä täysin syyttä. Sekin pitää muistaa. //

Joo. Kiitos tosi hienosta kommentistasi - uskon kyllä että näin on - ja tuosta että ketään ei lyödä täysin syyttä ja sekin pitää muistaa. Senkin todella uskon ja muistan. Kirjoitin sen juuri pitkään tekstiini, mutta ehdit julkaista kommenttisi ennen minua. Kirjoitan tekstissäni että haluaisin tietää mikä syy - sitä syytä etsin ja etsin ja onhan minulla jotain arveluita mutta ne ovat niin kaukaa haettuja että en tiedä pitääkö niistä pyyttää anteeksi tai ainakin että niistä pitäisi keskustella ensin. Olen siis pyytänyt syytä ja selitystä vuosia mutta en vain saa.

Ei siis voi tieteenkään pyytää anteeksi semmoisesta mitä ei tiedä mitä se on - vai mitä sanoisit tähän? Jos ne liittyvät 'uhriosapuolen' persoonallisuuteen tai siihen että jossain tilanteessa ei käyttäytynyt niin kuin mies olisi toivonut tai tavalla jolla hän odotti naisten yleisesti käyttäytyvän niin on todella vaikeaa. Sitten tulee vielä sellainenkin mahdollisuus että mies tuntee miehisyytensä loukatuksi tai että on tullut jo aikaisemmin jonkun muun 'edellisen naisen' jättämäksi ja oikeasti 'kostaa' sitä mikä kuuluisi tälle tietylle edelliselle tai sitten jopa naisille 'kollektiivina' - ja sitten joku yksi raukka saa jotain hirveää kohtelua ja joutuu jonkunlaiseksi sijaiskärsijäksi muiden naisten tekojen tähden...

Jos oikeasti on kyse jostain tämmöisestä niin mitä mieltä olet tämmöisen 'uhriraukan' anteeksipyynnöstä - pitääkö vai eikö vai mitä? Eikö ainakin tässä ole selvitysten ja selitysten paikka? Eri juttu on sitten jos mies ei edes oikein itse ymmärrä reaktioitaan ja käytöstään ja onhan tilannekin voinut olla joku kovin ensikertainen ja ainutlaatuinen ja vielä hirveä stressi jossa tunteet ja niiden ilmaisu joutuvat tosi koville ja miehen täytyisi niitä jopa ilmaista vaikka kyky semmoiseen puuttuu kokonaan tai ei ainakaan ole tottunut?