Säilötkö kotonasi perintöhuonekaluja velvollisuudentunnosta? Mulla on näin
Esim yksi vanha klaffilipasto joka ei ole oikein ikinä löytänyt paikkaansa. Nytkin se on tuossa keskellä olohuoneen seinää ahtaasti kahden ikkunan välissä. Mutta en vaan osaa luopua kun ajattelen miten tärkeää se oli mummolleni että sen saan kotiini juuri minä. Ärsyttävää.
Kommentit (13)
En ole ikinä saanut mitään huonekaluja perintönä. Isän kuolinpesä myytiin kokonaisuudessaan niitä ostavalle firmalle ja osin vietiin kaatikselle.
Hyvä kun muistutit, hinnat alas. Tavarat kiertoon. Se on se liiallinen tunneside. Ajattele sitä ulkopuolisena. Myy pois.
Muistan kun ystäväni manaili appivanhempiaan, jotka vaativat nuorenparin kodin sisustettavan raskailla, ruskeilla rokokoo yms -tyyppisillä perintöhuonekaluilla. Taisi alkuun taipuakin. Sekin liitto valitettavasti päätyi sittemmin eroon.
En. Tauluistakin seinällä vain sellaiset mistä tykkään. Kellarissa on kyllä yhä tavaraa liikaa.
Osa niistä on kivoja. Sitten on barokkikalustoa ja rokokoo henkistä salongin kahvipöytää ja tuoleja, jotka myyntiin, koska eivät sovellu nykyasumiseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun muistutit, hinnat alas. Tavarat kiertoon. Se on se liiallinen tunneside. Ajattele sitä ulkopuolisena. Myy pois.
Sehän se, tunneside. Mutta miten sen katkaisisi. Eihän siinä mitään järkeä ole, tiedän sen hyvin. Tunne että loukkaa ihmistä joka on ollut kohta 10v haudassa. Ap
Pidän vanhoista huonekaluista ja olen kunnostanut ja maalannut niitä itselleni sopivaksi. Käytössä ovat, en turhan takia säilö.
Vierailija kirjoitti:
Pidän vanhoista huonekaluista ja olen kunnostanut ja maalannut niitä itselleni sopivaksi. Käytössä ovat, en turhan takia säilö.
Käytössä ja esillähän tuo mun lipastokin on mutta en ole koskaan erityisesti tykännyt siitä. Silti se on ollut kotonani jo vuosia. Ap
Varastossa on mummolan täyspuinen peilipiironki. Pitäisi maalauttaa uudestaan.
Aiemmin kyllä, mutta muutettuani pienempään asuntoon, jonne ne eivät mahtuneet, eivätkä varastokoppiin, palautin antajalle. Pääsin hyvällä verukkeella eroon.
Kuka aikuinen ihminen säilöisi velvollisuudentunnosta mitään. Taas yksi aikuinen-naisvauva ketju
En todellakaan. Karseimmat meni jätelavalle ja käyttökelpoiset seurakunnan kirppikselle.