Elämältä suunta täysin hukassa

Niin, otsikossa se tulikin. Olen 22v nainen ja elämältäni puuttuu suunta kokonaan. En tiedä mitä haluaisin opiskella, töitä ei löydy muuta kuin satunnaista sijaistamista siellä täällä, parhaimmillaan saanut viikon sijaisuuksia varhaiskasvatuksesta. Lasten kanssa työskentely ei varsinaisesti kiinnosta ja kuormitun niin meluisassa työympäristössä herkästi, keikkaa kyllä on mukava tehdä silloin tällöin ja se pitää elämässä jotenkin kiinni.

Koulutuskin on siis lastenhoitohommiin mutta vakituisia tai edes määräaikaisia sijaisuuksiakaan ei kunnassani ole tarjolla, meidän kunnassa on ylitarjontaa varhaiskasvatuksen ammattilaisista muutenkin. Näiden sijaisuuksien lisäksi minulla ei ole oikein mitään, ei ole harrastuksia, ei sosiaalista elämää, ei kavereita, ei oikein mitään järkevää tai mielekästä tekemistä. Kävelen vain ympäriinsä päivät pitkät niinä päivinä, kun en ole keikkailemassa.

Olen hakenut kolmena vuotena peräkkäin opiskelemaan, mutten ole päässyt valmennuskursseistakaan huolimatta. Olen myös hakenut eri paikkakunnille sekä amk että yliopistoon, käynyt pääsykokeissa ja mielestäni pärjännyt aina ihan hyvin. Ei vaan ole tärpännyt ja nyt alan jo harkita luovuttamista.