Mikä muuttui, kun täytit 50 vuotta?

Suurimmat muutokset 48v.

Ei oikeastaan mitenkään. 

No jos nyt 40 ensin täyttäisi 

Suurin muutos tapahtui kun olin 40v. Talous parani huomattavasti ja se vähensi ressiä ja toi vapautta ja turvallisuuden tunteen. Armahdin itseni ja aloin olla tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen. Äitini kuoli. 5kymppisenä nuorempikin lapsista muutti omilleen ja olemme taas kaksin minä ja mieheni. Oikein mukavaa.

Vuokratyöfirmoista alettiin tarjoamaan harvemmin töitä. Toisaalta ei tässä iässä enää oikein jaksaisikaan.

M56, ex raksaukko, nykyinen Kelan elätti

Ainakin vithutus käyrä alkoi nousemaan. Jotenkin koronavuosien aikana elämäni kuplaantui ja heräsin jostin koomasta. 

Erosin pitkästä avioliitosta, aloin kuntoilla ja pitää itsestäni hyvää huolta. Löysinkin pian uuden 38 vuotiaan rakkaan. Työelämässä nykyään hyvä palkka ja tekemistä todella vähän. Elämä on päälle viisikymppisenä todella ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelut on ruvenneet olemaan perseestä. Ei muita muutoksia.

On syytä olla tyytyväinen jos hanuri kelpaa työvälineeksi vielä tuossa iässä  ;)
Mitä mahdoit tehdä työksesi ennen 50v ikää ja mikä sai hakeutumaan pyrstöllä tienaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ostin rollaattorin.

Aloin katselemaan lenkillä käydessä kun entiset luokkakaveri tytöt hiipi rollaattoreilla.

Ei mikään. Ei edes ulkonäkö.

Työstä parempi tulotaso kuin 3 tai 4-kymppisenä. Ei vaimoa eikä pentuja. Voin tehdä ihan mitä huvittaa, eli matkustella ja kiertää urheilukisoja ja hevifestareita. Elämäni onnellisimpia vuosia viimeiset viisi!

M55

Rikastuin ihan prkeleesti...tuli kunnon perinnöt..hilloa tilille ja kiinteää omaisuutta loppuiäksi.

Kymmenen vuotta on varsin lyhyt aikajakso, mutta siinäkin ehtii jo kuolla. 

Ostin villakangastakin.

Ymmärsin että ehtoo puolta vietetään elossa.

Tuli villitys ja vaihdoin muijan 2kymppiseen tsirpulaan.

Ei oikeastaan mikään. Naama on tietysti vähän rupsahtaneempi ja menkat tulee hormoneilla, pitkäaikaisen stressin laukeaminen sai huolehtimaan itsestään paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään.

Ei niin. Ei edes ulkonäkö. Minulla ulkonäkö muuttui niihin aikoihin, kun täytin 40v. Sen jälkeen minua ei ole enää luultu alaikäiseksi (ei enää kysytä millä luokalla olen koulussa).

Elämä muuttui helpommaksi. Parempi duuni, enemmän rahaa, ulkonäkökin parani kun laihduin ja innostuin kuntoilusta ja patikoinnista. Hyvän rahatilanteen ansiosta jäin omilla rahoilla varhaiselle eläkkeelle. 

Aloin olla jo hyvin lähellä loppuunpalamista, mutta muutamaa vuotta myöhemmin tila paljastuikin ihan fyysiseksi sairaudeksi. Olin siis vuosia yrittänyt taistella tahdonvoimalla piilevää sairautta vastaan, työterveys vain harrastamaan enemmän liikuntaa. Kun sain diagnoosin ja hoitoa, elämä näyttää nyt huomattavasti paremmalta. Sairaus on krooninen ja jonain päivänä kuolen siihen, mutta se vain antaa enemmän syytä elää hyvin tänään.