Sudenkorento "johdatti" kävelyllä

Hieno kirjoitus, kiitos että vaivauduit avaamaan täällä. 

Mitkä siulla tunnelmat nyt superkuun aikaan? Koetko enemmän johdatuksia, ovatko energiat enemmän pinnassa tai muuta? 

Luin/kuulin netin tämänaiheisista videoista, että superkuun aikaan kaikki menee intensiiviseksi herkempiaistisilla ihmisillä. Voi tulla ihan fyysisiäkin tuntemuksia ja särkyjä tms.

Superkuun aikana kannattaa siksi yrittää pysyä positiivisissa tunteissa, koska kaikki intensiivistyy. Mutta kaikkea ei voi hallita, voi tulla entisiä muistoja ja kaikkea pintaan. Niitä voi sitten jättää entiseen ja mennä kuten kuukin siirtyy, eteenpäin. 

Yliluonnolliset ilmiöt kuuluvat myös aikaan, portaali on auki.

Harhauduin (tavallaan) aiheesta, olen nyt niin tässä Superkuun äärellä. Tavallaan ei ollut harhautumista aiheestasi, koska aihe ja siit kirjoittaminen tuli sinulle mieleen juuri Superkuun aikaan ja silloin on tyypillistä herkempiaistisille ihmisille mennä intuition ja johdatusten kanssa, ne ovat pinnassa.  

:)<3

Miten tuon voi tulkita johdattamiseksi, jos se ei kerran päätynyt minnekään? Tulkitsisin pikemminkin, että sudenkorento väisteli ja meni eteenpäin, ettei jäisi alle.

Minä näin hiljattain perhosen, jonka toinen siipi oli haljennut. En tiedä oliko se ritariperhonen vai mikä, mutta ihan kunnollisen kokoinen perhonen. Minulla on perhoskammo, mutta silti tuli niin paha mieli siitä rikkinäisestä siivestä, että alkoi itkettää, kun kerroin siitä miehelle ja pyysin katsomaan. Oli jotenkin niin surullista, miten sen siipi oli haljennut :-( Se pystyi lentämään, mutta mietin, eikö se tee kipeää :-(

Kokoajan. Kokoajanhullu taas vauhdissa.

Olen tuo aiempi Superkuu-kirjoittaja, niin aiheestasi vielä: tumma tai musta ei ole tosiaan pahaa, eikä esim. tummat yöperhosetkaan ole sellaista vaan ne etsivät ja rakastavat valoa ja jos hakeutuvat ihmisen luo jonainen päivänä, se voi kertoa siitä että hänessä on valoa ja hänen tulisi muistaa se valo kaiken keskellä. Itselläni kävi niin joitain vuosia sitten, kun olin surun  ja myllerryksen keskellä, niin yöperhosia alkoi tulla suoraan luo kesän aikana ja silloin en osannut tulkita ilmiötä, olin vaan äimistynyt kun en ollut aiemmin enkä koskaan sittemmin nähnyt että yöperhonen tulee ihan mukin reunalle ja sinne uimaan. Tyynynkin alta taisi löytyä kerran. Tavan takaa tulkittuna voitaisiin tietenkin sanoa, että kesäisin näy käy eikä siihen liity mitään.

Johdattavat tai mystiset eläimet MYÖS vaihtuvat eri vaiheiden tai aikojen mukaan, sen mukaan miten universumin tiellä merkkiä ja kaikkea käykään. 

Siksi on kiintoisaa katsoa mitä eläimiä kohtaa ja erityisesti ns merkityksellisinä tai mystisimpoinä aikoina. Tai kohtaako mitään eläimiä, eihän merkit aina ole eläinten kautta, eikä merkkejä tai muuta voi säännöstellä. Annetaan tai ei, kaikki ok. 

Kirjoituksesi sai nyt minut miettimään ja inspiroitumaan miettimään, mitä eilen näin reitilläni Kuun ääreen ja takaisin. Silloin kun olin lähes metsässä, eikä täysikuuta näkynytkään vaikka kello oli jo yli 22, niin yhtäkkiä kun jäin vielä henkistymään ja suljin silmät, avasin ne uusiksi ja katsoin metsän rajaan, niin täysikuu tuli loistavan oranssina tumman hienon pilvivallin takaa ja samaan aikaan kuuliin heinäsirkan eloisaa sirkutusta heinikosta - tuohon aikaan yöllä jotenkin erikoista. Sitten tanssin kuun äärellä ja mietin keijujen tanssia näinkö se menee, eikä missään ollut ketään, ja fiilis meni sfääreihin. JNE. Yhdistyin myös hyviin energioihin ja annoin kuunsäteiden vaikuttaa, ammensin siitä.

Joka tapauksessa, heinäsirkka oli siellä, mutta en kokenut sitä johdatuksena (sinun tarinassa hienoa juuri tuo) vaan ehkä vain pienenä vinkkinä ja heräteäänenä Kuun esiintuloon horisontista.