Ärsyttää muiden ihmisten harjoittama syyllistäminen
Isäpuoleni on ollut minulle isänä lapsesta asti, olen lähes kokonelmäni kutsunut häntä isäkseni ja hän on ollut minulle käytännössä isä koko ajan. Biologinen isä on kuollut, hänen ei ole mitään tunnesidettä enkä pidä häntä isänäni. Kuulen kuitenkin toisinaan syyllistämistä tästä, varsinkin biologisen isän sukulaisilta ja heidän tuttaviltaan. Heidän mielestään on väärin että pidän isäpuolta isänä enkä halua kuulla heidän juttujaan biologisesta isästä, enkä varsinkaan vertailuja siitä miten olen muka hänen näköisensä. Enkä edes ole heihein aktiivisesti yhteydessä, mutta yhteisten tuttavien kautta tieto kulkee kyllä, ja nämä tuttavat on sukulaisten syyllistämistä kuunnellessaan ottaneet itselleen asiakseen biologisen isän sukulaisten puolesta syyllistää minua.
Esimerkiksi, kummitätini joka on myös äitini ystävä, on tekemisissä biologisen isän sukulaisten kanssa. Hän kommentoi minulle esimerkiksi juhlissa missä molemmat ollaan, että kylläpä olet isäsi näköinen, tarkoittaen biologista isää. Samalla jatkoi, että voi miten harmi että minä en ole tekemisissä biologisen isän sukulaisten kanssa ja miten paljosta jään paitsi kun en kuule isäni elämästä heiltä, kuulemma ettei vaan harmittaisi tulevaisuudessa.
Miksei ihmistä voisi nähdä ja ajatella ihan vaan omana itsenään? Mikä tarve joillain on toistuvasti kertoa, miten joku on sen jonkun toisen henkilön näköinen?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisten mielestä on kurjaa että pidät toista miestä isänä kun he on menettäneet poikansakin.
Lapsenko pitäisi pyhittää koko elämänsä aikoja sitten kuolleen isän palvomiselle?
Miksi et itse kykene ajattelemaan itsestäsi vain sinuna, miksi haluat olla isäpuolesi kanssa samoissa kehyksissä?
Onpa tökeröitä möläyttelijöitä. Sinulla on oikeus pitää isäpuolta oikeana isänäsi. Ei biologinen side tee ketään isäksi vaan se, miten sitä isyyttä on suorittanut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse kykene ajattelemaan itsestäsi vain sinuna, miksi haluat olla isäpuolesi kanssa samoissa kehyksissä?
Miten niin? Ei kai tuossa mitään sellaista tarkoitettu.
Tärkeintähän tuossa on se, että olet löytänyt vastuullisen miehen mallin itsellesi, jota isäpuolesi sinulle edustaa. Viis biologisten sukulaisten mielipiteistä. Jos oma isä ei kykene olemaan roolimalli tai ei ole lapsen elämässä mukana, lapsi ottaa alitajuisesti mallia läheisistä elämäänsä vaikuttavista miehistä oli ne sitten valmentajia, opettajia jne. jne. Osalta nykynuorista puuttuu miesten osalta tasapainoiset roolimallit, mikä näkyy osittain nuorten pahoinvointina ja identiteettikriisinä.
Eli syyllistävätkö he sinua siitä ettet ole yhteyksissä verisukulaisiisi? Mikset voi jutella tästä heidän kanssaan? Miksi suhtaudut heihin niin nuivasti? Mitä oikein pelkäät?
Vierailija kirjoitti:
Eli syyllistävätkö he sinua siitä ettet ole yhteyksissä verisukulaisiisi? Mikset voi jutella tästä heidän kanssaan? Miksi suhtaudut heihin niin nuivasti? Mitä oikein pelkäät?
Olisko heidän oma käytöksensä syy ettei heidän kanssa haluta olla tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Eli syyllistävätkö he sinua siitä ettet ole yhteyksissä verisukulaisiisi? Mikset voi jutella tästä heidän kanssaan? Miksi suhtaudut heihin niin nuivasti? Mitä oikein pelkäät?
Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla yhteydessä verisukulaisiin jos ei halua.
Harmittaahan se jos suvun lapsi ei ota yhteyttä ja teeskentelee kuuluvansa toiseen sukuun.
Sukulaisten mielestä on kurjaa että pidät toista miestä isänä kun he on menettäneet poikansakin.