Tunnetko aikuista, joka kokee että kaikki tilanteet pitää käsitellä
Jälkikäteen? Siis kaikki jokapäiväiset tilanteet esimerkiksi töissä, pitää käydä viimeistään seuraavana päivänä läpi. Ja erityisesti tämän aikuisen tunteet täytyy yhdessä käydä hyvin seikkaperäisesti läpi, ja ne tulee aktiivisesti huomioida tästä lähtien joka päivä vastaavassa tilanteessa.
Itse olen koko aikuisuuteni käsitellyt vastaavat tilanteet omassa mielessäni. Ei ole tullut mieleenkään vastuuttaa muita omista tunteista aikuisena.
Kommentit (29)
Tunnen yhden. Persoonallisuushäiriöinen.
Ehkä joillakin on stressiä helposti, monimutkainen ympäristö nykyään kaupungeissa tai on nuori epävarma, ei kokemusta siitä. Liian monta liikkuvaa osaa työmatkalla ja paikan päällä. Ehkä se on epämiellyttävä ympäristö tai työ osittain, kiire, tai miettii miten tilanne olisi mennyt paremmin. Ihmiset tuntevia ja ajattelevia, paitsi osa sählää eteenpäin. Oon itsekin joskus sellainen, jos tulee joku tosi outo tilanne ulkona, vaaratilanne muiden vuoksi tai joku negaa, että etsii toista näkökulmaa tai on hyvä käydä läpi mikä homma. Itsekin kyllä hoidan ne jo keski-iässä. Osa ihmisistä kaipaa henkistä tukea tai tunnetukea?
Tämä taitaa olla aika yleistä nykyään ja uskon, että ihmisten ahdistus johtuu osittain siitä, että jokaikistä asiaa täytyy analysoida ja vatvoa. Oma elämänlaatuni parani, kun ymmärsin, että välillä voi vaan jatkaa eteenpäin miettimättä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla aika yleistä nykyään ja uskon, että ihmisten ahdistus johtuu osittain siitä, että jokaikistä asiaa täytyy analysoida ja vatvoa. Oma elämänlaatuni parani, kun ymmärsin, että välillä voi vaan jatkaa eteenpäin miettimättä sen enempää.
Samaa mieltä. Tapaus, joka nyt pyörii mielessäni on 40v-v. Ei siis mikään teini enää. En tiedä, kannustavatko esim. terapeutit nykyään tällaiseen. Itse koen tuollaisen kuitenkin ahdistavana ja tilanteiden perusteellista ruotimista vaativan ihmisen energiasyöppönä. Mieleen on tullut myös ajatus, josko tuo tunnepuhe onkin vain keino välttää työnteko. Aikaa siihen ainakin kuluu ja itselleni tulee valtava työstressi tekemättömistä töistä.
ap
Kyllä terapeutitkin voivat tuohon kannustaa. Ainakin siellä tuollaista puhetta harjoitetaan. Eihän se terapiapuhe kuulu terapian ulkopuolelle, mutta jotkut tuovat terapia-asiat ihmissuhteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla aika yleistä nykyään ja uskon, että ihmisten ahdistus johtuu osittain siitä, että jokaikistä asiaa täytyy analysoida ja vatvoa. Oma elämänlaatuni parani, kun ymmärsin, että välillä voi vaan jatkaa eteenpäin miettimättä sen enempää.
Samaa mieltä. Tapaus, joka nyt pyörii mielessäni on 40v-v. Ei siis mikään teini enää. En tiedä, kannustavatko esim. terapeutit nykyään tällaiseen. Itse koen tuollaisen kuitenkin ahdistavana ja tilanteiden perusteellista ruotimista vaativan ihmisen energiasyöppönä. Mieleen on tullut myös ajatus, josko tuo tunnepuhe onkin vain keino välttää työnteko. Aikaa siihen ainakin kuluu ja itselleni tulee valtava työstressi tekemättömistä töistä.
ap
Alaisesi vai kollegasi? Ei kyllä normaalilta kuulosta puhua jatkuvasti tunteista työajalla. Työterveydestä voisi ehkä kysyä konsultaatioapua?
Tiedän yli 40-vuotiaan "erityisherkän".
Itsekeskeistä ja manipuloivaa käytöstä. Ala miettiö miten saat pidettyä puolesi, tuo ei todellakaan ole normaalia eikä sinun pidä alistua tuohon.
Ei ole normaalia käytöstä todellakaan.
Mitä helvettiä? Mikä ala? Minkälaisissa tilanteissa tulee sinulle sössöttämään tunteistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla aika yleistä nykyään ja uskon, että ihmisten ahdistus johtuu osittain siitä, että jokaikistä asiaa täytyy analysoida ja vatvoa. Oma elämänlaatuni parani, kun ymmärsin, että välillä voi vaan jatkaa eteenpäin miettimättä sen enempää.
Samaa mieltä. Tapaus, joka nyt pyörii mielessäni on 40v-v. Ei siis mikään teini enää. En tiedä, kannustavatko esim. terapeutit nykyään tällaiseen. Itse koen tuollaisen kuitenkin ahdistavana ja tilanteiden perusteellista ruotimista vaativan ihmisen energiasyöppönä. Mieleen on tullut myös ajatus, josko tuo tunnepuhe onkin vain keino välttää työnteko. Aikaa siihen ainakin kuluu ja itselleni tulee valtava työstressi tekemättömistä töistä.
ap
Eihän sun tarvitse siihen osallistua. Sano että soittaa äidilleen tai kaverille. Joku ymmärtävä tietää miten keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla aika yleistä nykyään ja uskon, että ihmisten ahdistus johtuu osittain siitä, että jokaikistä asiaa täytyy analysoida ja vatvoa. Oma elämänlaatuni parani, kun ymmärsin, että välillä voi vaan jatkaa eteenpäin miettimättä sen enempää.
Joillakin taas ahdistus johtuu siitä että asiaa ei ole käsitelty. Ja uusi näkökulma. Ei siitä että se olisi jo vatvottu. Huono keskustelija tosin ei siinä auta.
Riippuu työstä ja alasta. Johonkin rajaan tuon voisi ymmärtää esim sosiaalityössä ja mielenterveyspuolella, kun alussa kokematon ja epävarma työntekijä tarvitsee ohjausta ja tukea kollegoilta asiakassuhteisiin. Mutta ihan eri asia on, jos ollaan tavanomaisessa toimistotyössä ja ruoditaan, miten työkaveri eilen ilmaisi jonkun asian. Kerro toki, ap, lisää. Ihan reilusti voisi ap:kin ottaa käsittelyyn, miltä tällainen käsittely hänestä tuntuu. Ja esimiehelle tietysti pitää kertoa ja kysyä ohjeita.
Ne valvojat eivät muuten yhtään välitä siitä miten he aiheuttavat vatvomisellaan ahdistusta toisille. Kunhan vaan he saavat käsitellä kaikki tunteensa muiden toimiessa yleisönä ja toisinaan uhrina kun vatvoja haluaa syytellä muita siitä että he tyyliin käyttävät väärää äänensävyä tai tekevät vääriä ilmeitä. Tosi ahdistavaa kuunnella niitä tunteidensa vatvojia.
Nuo jutut ovat määrättyjä. Pahat ja stressaavat tilanteet tulee käsitellä ja keskustella pois.
Nimittäin jos samat tilanteet toistuvat, saattaa kokijan stressikynnys ylittyä ja raivo repeää.
Jos kykenee itse tilanteen käsittelemään se on ok. Mutta itse ei voi etukäteen tietää, miten toimii seuraavissa häiriö-ja stressitilanteissa.
Eivätkä kaikki työntekijät koe asioita ja tilanteita samalla tavalla. Joillekin tilanne saattaa jäädä niin sanotusti päälle, kaihertamaan.
Ei kait siitä mitään haittaakaan ole, jos noista jutellaan. On ainakin toteuttettu työsuojelupuolen määräykset, kun asia on käsitelty, joko ryhmässä tai muutoin.
Taas tunnistan tästä entisen työkaverini joka ilmeisesti siirtyi teille. Luojan kiitos päästiin eroon.
18- vuotias tyttäreni. Kaikki, pienetkin ristiriitatilanteet täytyy käsitellä, toisin sanoen muut pyytävät häneltä anteeksi ja sanovat, mitä hän haluaa kuulla ja muuttuvat. Todella raskasta.
"Kuule Tarja kun mä en ole sun psykoterapeutti vaan sun kollega ja mulla olisi tässä näitä töitäkin, joiden tekemistä sä jatkuvasti muuten aika törkeästi häiritset, tehtävänä. Eli antaisitko mulle tässä nyt työrauhan, kiitos."
Ei kestä kiittää.
Hyvä keino.