Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö laittamaan tunteet pois päältä?
18.08.2024 |
Itsellä on niin, että kun pitää suorittaa jokin laajempi kokonaisuus, esim. töissä, pystyn laittamaan tunteet täysin sivuun. Samoin silloin kun ajan ruuhkassa ja on tiukka aikataulu.
Kun tunteet ovat pois päältä, minua ärsyttää suunnattomasti kaikki avuttomuus, heikkous ja esim. toisen ihmisen itku.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja, ja minun on ollut opittava olemaan reagoimatta tunteella esim. pakollisista toimenpiteistä koituviin kipuihin potilaalla. Jos en siihen kykenisi vaan alkaisin mennä toisen tunteisiin mukaan en pystyisi suorittamaan työtäni.
En voi heittäytyä kauhistelemaan ja voivottelmaan vaan tehtävä on mitä on tehtävä. Se miten tekee ja miten hoidettavaan suhtautuu on sitten eri asia. Ei sinä tunteita ole sammutettu mutta ne on hallittava.
Olen oppinut tämän itseni kohdalla. Olen kasvattanut kipu- ja sietokynnystäni paljon. Ehkä asiassa auttaa myös se, että ammattini takia tiedän mitä tehdään ja miksi tehdään. Siksi on tärkeää myös potilaalle kertoa mahdolllisimman ymmärrettävästi mitä on odotettavissa.
Kuullostat ammattimaiselta, hienoa. Kivuliaat tai muuten vaikeat toimenpiteet on ihan hirveitä jos hoitohenkilökuntaan ei pysty luottamaan. Ja töykeä, huono kohtelu aiheuttaa tietenkin epäluottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jollei ole aivan musertava tunne. Vaihtelee.
Kun sain työpäivän aikana varhaisen keskenmenon tein työt loppuun ja päästin tunteet käsiteltäviksi illalla kotona. Koira kun kuoli niin piti poistua paikalta hetkeksi ja pyytää tuuraaja kun en hallinnutkaan tunneryöppyä.
Porukka yläpeukuttaa psykopaatti-ap:lle 😳
Eikä kaikki psykopaatit oo mitää murhanhimoisia hulluja. Toi tunteettomuus on se ratkaiseva ja toi että pystyy pistämään ne pois päältä. Kuten vampyyripäiväkirjoissa tehdään 😅
Ei kai kukaan normaali pysty valitsemaan tunteitaan? Hillitä pystyy mutta ei se niitä poista. Esimerkiksi rakastuu johonkin ja naps, sekunti niin tunne pois ja naps niin sekunti että rakkauden tunne palaa? Tai että näkee jonkun itkevän niin naps vaan niin mitään ei enää tunne eli ei mitään empatiaa ja pystyy halutessaan loukkaamaan toista vielä enemmän il.an että.tuntuu missään. Empatian puute on psykopatiaa.
Mutta niitähän tää palsta on täynnä eli toisaalta en ihmettele että porukka yläpeukuttaa ap:lle 😅
Vierailija kirjoitti:
Porukka yläpeukuttaa psykopaatti-ap:lle 😳
Eikä kaikki psykopaatit oo mitää murhanhimoisia hulluja. Toi tunteettomuus on se ratkaiseva ja toi että pystyy pistämään ne pois päältä. Kuten vampyyripäiväkirjoissa tehdään 😅
Ei kai kukaan normaali pysty valitsemaan tunteitaan? Hillitä pystyy mutta ei se niitä poista. Esimerkiksi rakastuu johonkin ja naps, sekunti niin tunne pois ja naps niin sekunti että rakkauden tunne palaa? Tai että näkee jonkun itkevän niin naps vaan niin mitään ei enää tunne eli ei mitään empatiaa ja pystyy halutessaan loukkaamaan toista vielä enemmän il.an että.tuntuu missään. Empatian puute on psykopatiaa.
Mutta niitähän tää palsta on täynnä eli toisaalta en ihmettele että porukka yläpeukuttaa ap:lle 😅
Ap on typerä lässyttäjä, mutta sinä olet melkein typerämpi. Ja psykopatiasta et ymmärrä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja, ja minun on ollut opittava olemaan reagoimatta tunteella esim. pakollisista toimenpiteistä koituviin kipuihin potilaalla. Jos en siihen kykenisi vaan alkaisin mennä toisen tunteisiin mukaan en pystyisi suorittamaan työtäni.
En voi heittäytyä kauhistelemaan ja voivottelmaan vaan tehtävä on mitä on tehtävä. Se miten tekee ja miten hoidettavaan suhtautuu on sitten eri asia. Ei sinä tunteita ole sammutettu mutta ne on hallittava.
Olen oppinut tämän itseni kohdalla. Olen kasvattanut kipu- ja sietokynnystäni paljon. Ehkä asiassa auttaa myös se, että ammattini takia tiedän mitä tehdään ja miksi tehdään. Siksi on tärkeää myös potilaalle kertoa mahdolllisimman ymmärrettävästi mitä on odotettavissa.
Kuullostat ammattimaiselta, hienoa. Kivuliaat tai muuten vaikeat toimenpiteet on ihan hirveitä jos
Mua taas hirvittäisi tommonen hoitaja joka kylmän ammattitaitoisesti suorittaa kivuliaat toimenpiteet. Suurimpaan osaan saa kivunlievitystä ja oikeat puudutteet jos vaan halutaan ja viitsitään. Osa tykkää tehdä noita ilman mitään kun veisi muuten aikaa liikaa.
Tyttärelleni on jäänyt hirveä piikkikammo tommosen tehokkaan sairaanhoitajan toimesta joka vaan väkisin pitämällä kiinni koitti suorittaa toimenpidettä. Jossain vaiheessa sain sen hoitsun lopettamaan kun väkisin menin väliin. Tämän jälkeen ei mikään pistäminen oo enää sujunut ilman hirveää panikoimista, itkua ja pyörtymistä.
Multa on teininä tikattu jalkapohja vaikka ei puudute ehtinyt vaikuttaa. Sattui muuten aivan helv#tisti! Samoin yhdessä synnytyksessä olen jäänyt täysin ilman kivunlievitystä tunteettoman hoitsun takia. Mieluummin empatiakyvyllä varustettu sairaanhoitaja tai muu lääkäri. Kumman valitsette: nopean, tehokkaan hampaiden paikkauksen ilman puudutusta vai vähän pidemmän kaavan mukaan puudutettuna? Kummankin olen kokenut ja voin sanoa että arvostan enwmmön empatiaa ja inhimillisyyttä kuin tehokkuutta ja jämptiyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteiden sivuuttaminen on ihan perus toiminnanohjausta. Jokaisen aikuisen pitäisi kyetä tähän. Toki, voimakkaat tunkeryöpyt menevät ihon alle, mutta nämä ovat harvinaisia.
Onnistuu kahdella xanorilla. Vaativa työpäivä sujuu tehokkaasti kun liiat paineet on väliaikaisesti sysätty syrjään. Tätähän jotkut kutsuvat leikkisästi "toimistokokaiiniksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteettomuus joissakin pakkotilanteissa voi olla mielestäni tärkeää, mutta se, että toisten heikkous ja avuttomuus ärsyttää ja suututtaa, se taas herättää minussa aggressioita. Milä oikeus kellään on suuttua siitä, että toinen reagoi itselleen ominaisella tavalla, olkoon se vaikka hysteerinen itku tms.?
Järkevän ja kusipäisen ihmisen ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja, ja minun on ollut opittava olemaan reagoimatta tunteella esim. pakollisista toimenpiteistä koituviin kipuihin potilaalla. Jos en siihen kykenisi vaan alkaisin mennä toisen tunteisiin mukaan en pystyisi suorittamaan työtäni.
En voi heittäytyä kauhistelemaan ja voivottelmaan vaan tehtävä on mitä on tehtävä. Se miten tekee ja miten hoidettavaan suhtautuu on sitten eri asia. Ei sinä tunteita ole sammutettu mutta ne on hallittava.
Olen oppinut tämän itseni kohdalla. Olen kasvattanut kipu- ja sietokynnystäni paljon. Ehkä asiassa auttaa myös se, että ammattini takia tiedän mitä tehdään ja miksi tehdään. Siksi on tärkeää myös potilaalle kertoa mahdolllisimman ymmärrettävästi mitä on odotettavissa.
Kuullostat ammattimaiselta, hienoa. Kivuliaat ta
Kummankin olen kokenut ja voin sanoa että arvostan enwmmön empatiaa ja inhimillisyyttä kuin tehokkuutta ja jämptiyttä.
Olen taipuvainen ajattelemaan samoin. Sitä paitsi minua ei aina helpota se, jos toimenpiteestä kerrotaan yksityiskohtaisesti etukäteen. Tai se, että saan tähystyksessä itse nähdä, miltä sisälläni näyttää. Kun ei ole lääketieteellistä koulutusta, niin en siitä näkymästä mitään kuitenkaan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden sivuuttaminen on ihan perus toiminnanohjausta. Jokaisen aikuisen pitäisi kyetä tähän. Toki, voimakkaat tunkeryöpyt menevät ihon alle, mutta nämä ovat harvinaisia.
Kuulostaa minusta aika pahalta kyllä. Anteeksi mutta tulee mieleen jokin k-leirimeininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty laittamaan niitä pois päältä, mutta pystyn tarvittaessa laittamaan ne sivuun melko pitkäksikin aikaa (viikoiksi tai joiksikin kuukausiksi ainakin) jos on tarve kyetä tehokkaaseen toimintaan. Käsitellä ja kokea ne kuitenkin täytyy ennemmin tai myöhemmin, koska muuten alkaa kasetti leviämään ja lopulta tulee kaikenlaisia ahdistus- ja masennusoireita.
ap, sinua ärsyttää muitten avuttomuus ja heikkous siksi, että olet itse avuton ja heikko. pystytkö itkemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty laittamaan niitä pois päältä, mutta pystyn tarvittaessa laittamaan ne sivuun melko pitkäksikin aikaa (viikoiksi tai joiksikin kuukausiksi ainakin) jos on tarve kyetä tehokkaaseen toimintaan. Käsitellä ja kokea ne kuitenkin täytyy ennemmin tai myöhemmin, koska muuten alkaa kasetti leviämään ja lopulta tulee kaikenlaisia ahdistus- ja masennusoireita.
Eikö siinä ole vain aika kireänä ja jännittyneenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty laittamaan niitä pois päältä, mutta pystyn tarvittaessa laittamaan ne sivuun melko pitkäksikin aikaa (viikoiksi tai joiksikin kuukausiksi ainakin) jos on tarve kyetä tehokkaaseen toimintaan. Käsitellä ja kokea ne kuitenkin täytyy ennemmin tai myöhemmin, koska muuten alkaa kasetti leviämään ja lopulta tulee kaikenlaisia ahdistus- ja masennusoireita.
Eikö siinä ole vain aika kireänä ja jännittyneenä?
No ei aluksi, mutta kyllä joo toi vaihe tulee ja on esisoittoa sille ahi- ja masennusvaiheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys on tunne.
Niin, en tunne nk. positiivisia tunteita.
Ap
Eli olet vihainen.
Tää on muuten yllättävän yleinen ajatusvirhe miehillä. Luulevat olevan tUnTeeTtoMia RAtiOnAaLisiA kONeiTa mutta sitten oikeasti niitä vaan vituttaa jokin. Ja sitten ne oikeuttavat kaikenlaista jÄrkEvyYdELLääN, vaikka se tunteettomuus ja muiden sabotointi ratkeaisi pyytämällä lämmintä kaakaota ja halin, ei leikkaamalla köyhiltä ja kaltoinkohtelemalla heikompiaan. Enkä edes liioittele. Argh.
Tai no tällaiset miehet ovat okei, jos menevät teknilliseen ja käyttävät vitutuksensa vaikka siltojen kantokyvyn laskentaan. Mutta hirveän moni hakeutuu sitten tyyliin politiikkaan tai muualle ei-kovien-tieteiden-pariin ja silloin jälki on rumaa. Lopputuloksena sitten se, että kaikkia muitakin vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys on tunne.
Niin, en tunne nk. positiivisia tunteita.
Ap
Miksi suljet pois positiiviset tunteet ja jätät negatiiviset, kuormittavat tunteet?
No tämä. Ei ole hirveän toimivan kuuloinen konsepti.
En valitettavasti pysty ainakaan ihastuksen tunnetta. Ja sitä pahaa oloa, kun toinen vain kiusaa ja esittää, että voisi lämmetä, vaikkei sitä tee.
m
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys on tunne.
Niin, en tunne nk. positiivisia tunteita.
Ap
Eli olet vihainen.
Tää on muuten yllättävän yleinen ajatusvirhe miehillä. Luulevat olevan tUnTeeTtoMia RAtiOnAaLisiA kONeiTa mutta sitten oikeasti niitä vaan vituttaa jokin. Ja sitten ne oikeuttavat kaikenlaista jÄrkEvyYdELLääN, vaikka se tunteettomuus ja muiden sabotointi ratkeaisi pyytämällä lämmintä kaakaota ja halin, ei leikkaamalla köyhiltä ja kaltoinkohtelemalla heikompiaan. Enkä edes liioittele. Argh.
Tai no tällaiset miehet ovat okei, jos menevät teknilliseen ja käyttävät vitutuksensa vaikka siltojen kantokyvyn laskentaan. Mutta hirveän moni hakeutuu sitten tyyliin politiikkaan tai muualle ei-kovien-tieteiden-pariin ja silloin jälki on rumaa. Lopputuloksena sitten se, että kaikkia muitakin vituttaa.&
Olen muuten nainen. En tiedä, mistä kuvitelma, että olisin mies.
Ap
Nyt ei kysytty tätä tunteettomuutta. Mutta muuten olet toki oikeassa että tunteettomuus tekee pahaa.
Eri