Pystytkö laittamaan tunteet pois päältä?
Itsellä on niin, että kun pitää suorittaa jokin laajempi kokonaisuus, esim. töissä, pystyn laittamaan tunteet täysin sivuun. Samoin silloin kun ajan ruuhkassa ja on tiukka aikataulu.
Kun tunteet ovat pois päältä, minua ärsyttää suunnattomasti kaikki avuttomuus, heikkous ja esim. toisen ihmisen itku.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Oot psykopaatti!
En kuitenkaan tahdo pahaa kenellekään. En vain aina *tee* tunteita. Pystyn napsauttaman tunteet pois ja näin ollen keskittymään paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys on tunne.
Niin, en tunne nk. positiivisia tunteita.
Ap
Kykenen mutta se johtuu siitä että olen mies.
Mä en pysty, oikein leuka alkaa väpättämään.
Pystyn. Tein sen 15 v sitten enkä kadu. Samalla karsin kaikki heikkopeikot ja ikävät ihmiset kontakteista. Elämäni paras päätös. Tunteettomuus antaa tietynlaista valtaa. Pystyy toimimssn tiukoissa paikoissa. Kaikki hysteerikot ja piipittäjät ärsyttävät tosin kybällä.
Pystyn. Harjoitella toki piti, ei se alkuun ollut helppoa.
En, mutta pystyn polkemaan tunteeni alas. Ei se helposti käy, mutta kun kuulin kaveriltani pitkäaikaisen ihastukseni alkaneen seurustelemaan, niin muistan vieläkin kuinka syvältä se otti. Ehkä vartti-20min ja sitten jatkoin pelaamista kaverini kanssa. Katkeraa ja rankkaa, mutta hyvää harjoittelua naisten kanssa koska niitä pettymyksiä on tullut nyt 30 vuotta tämän jälkeen. Töissä keskittyminen ei ole koskaan vaikeaa, aloittaminen ehkä joskus.
Hm. Tuli juuri mieleen, että eihän tässä mitään järkeä ole. Joka ikinen naissuhteeni on päättynyt. Helpointahan se olisi tyytyä elämäänsä yksin ja olla hakematta kumppania - miksi tämä on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys on tunne.
Niin, en tunne nk. positiivisia tunteita.
Ap
Miksi suljet pois positiiviset tunteet ja jätät negatiiviset, kuormittavat tunteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys on tunne.
Niin, en tunne nk. positiivisia tunteita.
Ap
Miksi suljet pois positiiviset tunteet ja jätät negatiiviset, kuormittavat tunteet?
En tiedä. Ne eivät vain tule tilanteissa, jotka täyttävät tietyt kriteerit. Tietyntyyppiset tilanteet tekevät minusta sotilaan.
Ap
Kaikki ensihoitajat, palomiehet, sotilaat ym.pystyvät tuohon ja on itseasiassa toiminnan ehto. Kriisitilanteessa ei tunteilu auta, on toimittava.
Arkielämän ongelmiin voi soveltaa.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta pystyn polkemaan tunteeni alas. Ei se helposti käy, mutta kun kuulin kaveriltani pitkäaikaisen ihastukseni alkaneen seurustelemaan, niin muistan vieläkin kuinka syvältä se otti. Ehkä vartti-20min ja sitten jatkoin pelaamista kaverini kanssa. Katkeraa ja rankkaa, mutta hyvää harjoittelua naisten kanssa koska niitä pettymyksiä on tullut nyt 30 vuotta tämän jälkeen. Töissä keskittyminen ei ole koskaan vaikeaa, aloittaminen ehkä joskus.
Hm. Tuli juuri mieleen, että eihän tässä mitään järkeä ole. Joka ikinen naissuhteeni on päättynyt. Helpointahan se olisi tyytyä elämäänsä yksin ja olla hakematta kumppania - miksi tämä on niin vaikeaa?
Kaikki suhteet päättyy, viimeistään kuolemaan.
Olen sairaanhoitaja, ja minun on ollut opittava olemaan reagoimatta tunteella esim. pakollisista toimenpiteistä koituviin kipuihin potilaalla. Jos en siihen kykenisi vaan alkaisin mennä toisen tunteisiin mukaan en pystyisi suorittamaan työtäni.
En voi heittäytyä kauhistelemaan ja voivottelmaan vaan tehtävä on mitä on tehtävä. Se miten tekee ja miten hoidettavaan suhtautuu on sitten eri asia. Ei sinä tunteita ole sammutettu mutta ne on hallittava.
Olen oppinut tämän itseni kohdalla. Olen kasvattanut kipu- ja sietokynnystäni paljon. Ehkä asiassa auttaa myös se, että ammattini takia tiedän mitä tehdään ja miksi tehdään. Siksi on tärkeää myös potilaalle kertoa mahdolllisimman ymmärrettävästi mitä on odotettavissa.
Olen itse kohdannut näitä tunteettomia ja pahaa tekee. Ottaa niin paljon kaaliin et toivon pystyväni itse oleen tosi tunteeton, empatiaton ja kylmä, kun joku kertoo kokemastaan hädästä.
En. Hillitä yleensä voin, mutta en poistaa kokonaan.