Muilla yksinäinen lauantai?

Juu yksinäinen lauantai on. Katsoin just Lost in Translation -elokuvan, se sopi tunnelmaan. Hieno elokuva. Joka ilta mullakin on yksinäinen, ellen ole yövuorossa töissä.

Mulla on vasta puoli vuotta ollut joka lauantai yksinäinen ja kyllä se hajottaa. Jotenkin alan tottua kyllä. 

Aina ja tykkään siitä kun voi röhnötä rikkinäisissä kotivermeissä eikä tartte lähtee mihkään.;)

Minulla, mutta omasta halusta. Nautin yksinolosta enemmän kuin seurasta.

Täällä myös, American Sniperia töllöstä kattelen. Kohtuullista iltaa meille yksinäisille toivottelen.

Minäkin olen aina yksin, mutta tiedän ettei ne parikymppiset joilla menojalka vipattaa baariin ole mitään hyvää seuraa kuitenkaan, olenhan itsekkin ollut parikymppinen. Ja se vasta on perseestä kun pitää pakolla yrittää olla jonkun oman iläisen seurassa vaikka on tylsää ja huomaa ettei kemiat kohtaa, vaikka ne periaatteessa voisi. Kun aitoa yhteyttä ei synny😭 Ja sitten seuraan tunkee kaikkia tuntemattomia hyypiöitä joihin ei tiedä miten suhtautua ja jotka on aina kiinnostuneita siitä toisesta osapuolesta, eikä koskaan minusta. Se kaikki on niin musertavaa että mielummin olisin yksin. T: yksinäinen 39-v nainen.

Olen yksin, mutta en ehkä yksinäinen. Olen ollut yh, muta nyt lapset aikuistumassa ja muuttamassa pois.

Nuorempi lapsi asuu vielä kotona, mutta ollut tämän viikonlopun festareilla. 



Miestä ei mulla ole, mutta muutama ystävä kuitenkin. Nautin yksinolosta, mutta jos tämä olisi jatkuvaa ahdistuisin kyllä. 

Tsemppiä kaikille yksinäisille!

Yksin olen vapaaehtoisesti, huomisen jälkeen viikon vielä yksinäisempi.  Lähden kalastus/metsästysreissulle perjantaihin saakka, ei nettiä eikä telkkaria.  Yleensä sillä suunnalla ei muita näe.

Yksin mutta pian Kuun ja kaiken kanssa. Innostavaa jo se, että voi katsoa taivaalle ja siellä se on. Rakastan yötä, kesän ja syksyn välisissä öissä on muutoksen ilmaa, ja silti luonto ja myös ihmiset ikäänkuin menevät lepoon yön tullen, se on välitila jossa aistit ovat silti päällä jotenkin paremmin kuin päiväsaikaan. Ulkona ei ole pelottavaa vaan se on samassa taajuuudessa. En ole yksin vaan yhtä luonnon kanssa, yhtä sen jäniksen kanssa joka ilmestyi pellolle, "hei hei ei hätää" sanoin, yhtä sumun kanssa joka nousi kaupungin lammen pinnasta, yhtä yön melskeen takaisen vireen kanssa, ja kun juoksen on universumi mukana enkä halua kuin sanoa kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen aina yksin, mutta tiedän ettei ne parikymppiset joilla menojalka vipattaa baariin ole mitään hyvää seuraa kuitenkaan, olenhan itsekkin ollut parikymppinen. Ja se vasta on perseestä kun pitää pakolla yrittää olla jonkun oman iläisen seurassa vaikka on tylsää ja huomaa ettei kemiat kohtaa, vaikka ne periaatteessa voisi. Kun aitoa yhteyttä ei synny😭 Ja sitten seuraan tunkee kaikkia tuntemattomia hyypiöitä joihin ei tiedä miten suhtautua ja jotka on aina kiinnostuneita siitä toisesta osapuolesta, eikä koskaan minusta. Se kaikki on niin musertavaa että mielummin olisin yksin. T: yksinäinen 39-v nainen.

En minäkään kaipaa baariin mutta muuten olisi kiva joskus saada seuraa ja tehdä juttuja jonkun kanssa. Tai vaan jutella. Tänään olisin halunnut kertoa yhdestä henkilökohtaisesta läpimurrosta mutta en keksinyt kenelle kertoa, ketä oikeasti kiinnostaisi minun kuulumiset ja kellä olisi aikaa edes vastata. ap

Vierailija kirjoitti:

Yksin mutta pian Kuun ja kaiken kanssa. Innostavaa jo se, että voi katsoa taivaalle ja siellä se on. Rakastan yötä, kesän ja syksyn välisissä öissä on muutoksen ilmaa, ja silti luonto ja myös ihmiset ikäänkuin menevät lepoon yön tullen, se on välitila jossa aistit ovat silti päällä jotenkin paremmin kuin päiväsaikaan. Ulkona ei ole pelottavaa vaan se on samassa taajuuudessa. En ole yksin vaan yhtä luonnon kanssa, yhtä sen jäniksen kanssa joka ilmestyi pellolle, "hei hei ei hätää" sanoin, yhtä sumun kanssa joka nousi kaupungin lammen pinnasta, yhtä yön melskeen takaisen vireen kanssa, ja kun juoksen on universumi mukana enkä halua kuin sanoa kiitos.

Ihanan lohdullinen viesti. Samaistun, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin mutta pian Kuun ja kaiken kanssa. Innostavaa jo se, että voi katsoa taivaalle ja siellä se on. Rakastan yötä, kesän ja syksyn välisissä öissä on muutoksen ilmaa, ja silti luonto ja myös ihmiset ikäänkuin menevät lepoon yön tullen, se on välitila jossa aistit ovat silti päällä jotenkin paremmin kuin päiväsaikaan. Ulkona ei ole pelottavaa vaan se on samassa taajuuudessa. En ole yksin vaan yhtä luonnon kanssa, yhtä sen jäniksen kanssa joka ilmestyi pellolle, "hei hei ei hätää" sanoin, yhtä sumun kanssa joka nousi kaupungin lammen pinnasta, yhtä yön melskeen takaisen vireen kanssa, ja kun juoksen on universumi mukana enkä halua kuin sanoa kiitos.

 

Ihanan lohdullinen viesti. Samaistun, kiitos.

Minäkin hymyilen, kiva kuulla että siitä oli hyvää sinulle. Hymytään. :) <3

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös, American Sniperia töllöstä kattelen. Kohtuullista iltaa meille yksinäisille toivottelen.

Mä kattelen x hamsteria netistä.

Terv. Pena

Ikävä kuulla, että yksinäisyys tekee taas tuhojaan.  Ei se kaikille sovi, itse taas en jaksaisi oikein mitään hälinää. Tiedä sitten kumpi vaiva parempi

Minulla on perhe, joten en ole oikeastaan ikinä yksin. Olen introvertti ja kaipaisin omaa aikaa, mutta sitä on hankala saada tässä elämäntilanteessa. Oon ajatellut että yritän kuitenkin nauttia nyt tästä, koska vielä tulee aika kun lapset lähtevät kotoa ja sitten on luultavasti ikävä näitä täysiä vuosia.

Aloittajalle ehdottaisin esim. jotain vapaaehtoistyötä. Jotain missä saa tuntea kuuluvansa joukkoon ja tekevänsä jotain tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on perhe, joten en ole oikeastaan ikinä yksin. Olen introvertti ja kaipaisin omaa aikaa, mutta sitä on hankala saada tässä elämäntilanteessa. Oon ajatellut että yritän kuitenkin nauttia nyt tästä, koska vielä tulee aika kun lapset lähtevät kotoa ja sitten on luultavasti ikävä näitä täysiä vuosia.

Aloittajalle ehdottaisin esim. jotain vapaaehtoistyötä. Jotain missä saa tuntea kuuluvansa joukkoon ja tekevänsä jotain tärkeää.

Eipä se poista yksinäisyyttä, että raataa tuntemattomien hyväksi tuntemattomien kanssa. Vasta se poistaa yksinäistä oloa, jos sieltä raadannan keskeltä löytää jonkun, josta saa ystävän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös, American Sniperia töllöstä kattelen. Kohtuullista iltaa meille yksinäisille toivottelen.

Mä kattelen x hamsteria netistä.

Terv. Pena

Mistä gategoriasta?

Yksinäinen positiivisella vai negatiivisella tavalla? Olen yksin. Tai on minulla kissa. En tiedä voiko sanoa, että on yksin, jos on lemmikki. Tosin viihdyn yksin, kun olen introvertti. M28

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kuulla, että yksinäisyys tekee taas tuhojaan.  Ei se kaikille sovi, itse taas en jaksaisi oikein mitään hälinää. Tiedä sitten kumpi vaiva parempi

Olisiko hälinän ja yksinäisyyden välillä muitakin mahdollisuuksia? Jatkuva sosiaalisuus on raskasta ja yksin oleminen on välillä hyväksi, kunhan se on väliaikaista ja valittua eikä jatkuvaa ja pakotettua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on perhe, joten en ole oikeastaan ikinä yksin. Olen introvertti ja kaipaisin omaa aikaa, mutta sitä on hankala saada tässä elämäntilanteessa. Oon ajatellut että yritän kuitenkin nauttia nyt tästä, koska vielä tulee aika kun lapset lähtevät kotoa ja sitten on luultavasti ikävä näitä täysiä vuosia.

Aloittajalle ehdottaisin esim. jotain vapaaehtoistyötä. Jotain missä saa tuntea kuuluvansa joukkoon ja tekevänsä jotain tärkeää.

Eipä se poista yksinäisyyttä, että raataa tuntemattomien hyväksi tuntemattomien kanssa. Vasta se poistaa yksinäistä oloa, jos sieltä raadannan keskeltä löytää jonkun, josta saa ystävän. 

Tämä. Mä en ymmärrä miksi yksinäisille tyrkytetään vapaaehtoistyötä ihan kuin työskentelu muiden hyväksi korvaisi merkitykselliset ja läheiset ihmissuhteet ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisen, mikä monelta nimenomaan puuttuu, mikä on se yksinäisyyden kokemuksen ydin. Vapaaehtoistyö on usein vieläpä rankkaa, jos autat yksinäistä liikuntarajoitteista vanhusta jolle olet ainoa kaveri, uupunutta lapsiperhettä tai syrjäytyneitä. Siinä pitää itse olla henkisesti vahva ja pystyä antamaan itsestään eikä pitkään yksinäisyydestä kärsineellä ehkä ole mitä antaa. Joskus pitää itsekin saada olla saamapuolelle.