Lue keskustelun säännöt.
Suru siitä että elämä on niin rankkaa
17.08.2024 |
Olen aivan tavallinen perheenäiti, joka hoitaa kodin, lapset ja työt mukisematta, eikä valita pikkuasioista.
Nyt kuitenkin jo jonkin aikaa on ollut suru siitä, miten haastavaa moni asia elämässäni on ollut ja on tälläkin hetkellä. Ensinnäkin minulla on ollut aika kohtuullisen rankka lapsuus, siihen sen enempää menemättä. Toinen vanhempani kuoli kun olin aika nuori. Myös sisarukseni kuoli joitakin vuosia sitten ja elossaoleva vanhempi on tosi sairas ja, vaikka ei ole edes kovin iäkäs.
Lisäksi olen naimisissa tosi vaikean miehen kanssa. Ei hän ihan täysin kamala ole, kun hänen kanssaan edelleen olen yhdessä, mutta kuitenkin tilanne hänen kanssaan kuormittaa minua kokoajan. Meillä ei ole ns kovin läheistä parisuhdetta monista syistä johtuen. Myös miehen perhe on täynnä poikkeuksellisen vaikeita ja ihan suorastaan ilkeitä ihmisiä, emmekä enää oikeastaan ole enää tekemisissäkään. Tästä kuitenkin kuulen heiltä syyllistämistä tasaisin väliajoin.
Minulla on onneksi pari hyvää ystävää, kenelle voin puhua melkein mistä vaan, mutta näiden lisäksi olen tosi yksin.
Töitä joudun tekemään aika paljon, koska lapsia on useampi ja olen joutunut ottamaan pääasiallisen vastuun perheen raha-asioista, kuten melkein kaikista muistakin perheen asioista.
Nyt jotenkin viime viikot olen vaan surrut paljon kaikkea. Sitä että lapsillani ei ole sellaisia isovanhempia jotka haluaisivat viettää heidän kanssaan aikaa, sitä että he eivät ole saanet mallia rakastavasta parisuhteesta, koska välit mieheen on jossain määrin aina olleet vaikeat ja ovat nyt vähän etäiset myös minun toiveestani johtuen, osittain siksi että mies ei edes kykene sellaiseen tasapainoiseen, lämpimään parisuhteeseen. Lisäksi olen väsynyt siihen, että tuntuu että annan, annan ja annan vaan kaikille kokoajan jotain saamatta itse ikinä mitään keltään. Mies myös olettaa vaan, että minä hoidan ja maksan kaiken. Itkettää ihan kun mietin että olen vaan niin väsynyt kaikkeen. Miten jaksaa tästä?
Kommentit (24)
Pudota yksi taakka pois: mies
Lapsuus oli ja meni. Ankeaa lapsuuttaan saa surra, samoin kuolleita omaisia, mutta siihen ei pidä takertua ja säälitellä itseään. Et sinä voi nyt etkä silloin lapsuudellesi mitään.
Se mitä voit on tehdä omien lapsien lapsuudesta hyvä ja turvallinen. Se omasta nykyisyydestä piirun verran parempaa.
Kuulostat myös uupuneelta (ja ehkä masentuneelta). Suosittelen työterveydessä käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Jotenkin olen vaan niin poikki tähän arkeen, että viimeinen asia jota nyt jaksan alkaa miettiä on eroprosessi. En vaan jaksa. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jotenkin olen vaan niin poikki tähän arkeen, että viimeinen asia jota nyt jaksan alkaa miettiä on eroprosessi. En vaan jaksa. T. Ap
Lopulta ero piristää ja palauttaa voimasi. Eropaperit vaan vetämään. Mieluummin nyt kuin myöhemmin, kun olet useamman vuoden lisää kaiken uuvuttama.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jotenkin olen vaan niin poikki tähän arkeen, että viimeinen asia jota nyt jaksan alkaa miettiä on eroprosessi. En vaan jaksa. T. Ap
Lopeta muiden asioiden miettiminen ja mieti vain sitä eroprosessia. Älä mieti lapsuutta, miestä tai miehen sukulaisia, vaan pelkästään eroa. Ja siihen eroonkin riittää aluksi oma asunto erillään miehestä, ei koko avioeroa tarvitse ensin käydä läpi. Ja kunhan olet saanut olla hetken erillään miehestä, onkin jaksamista varmasti jo ihan eri tavalla.
AV ei koskaan petä. Ihan sama mikä ongelma niin ero on aina AV:n ratkaisu. Paitsi jos miehelle on ongelma niin silloin syy on hänessä itsessään ja hänen suhdeongelmat ratkeavat sillä että huomioi naista enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jotenkin olen vaan niin poikki tähän arkeen, että viimeinen asia jota nyt jaksan alkaa miettiä on eroprosessi. En vaan jaksa. T. Ap
Lopulta ero piristää ja palauttaa voimasi. Eropaperit vaan vetämään. Mieluummin nyt kuin myöhemmin, kun olet useamman vuoden lisää kaiken uuvuttama.
No just joo. Mies nyt on pienin aloittajan ongelmista. Ei se köyhän yyhoon elämä mitään herkkua ole, vaan vie vielä enemmän voimia, eikä köyhälle tavis yyhoolle ole jonoksi kivoja miehiä.
Aivan tavallisen kuulonen elämä, ja omaa syytä, jos tollasta käytöstä kattelet etkä sitä miestä call out from his bullshit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jotenkin olen vaan niin poikki tähän arkeen, että viimeinen asia jota nyt jaksan alkaa miettiä on eroprosessi. En vaan jaksa. T. Ap
Jaksat kuitenkin vinkua täällä.
Ero on Jumalan silmissä vakava synti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi olisi tärkeintä kerryttää niitä voimavaroja juurikin tuen hakemisen kautta ja miettiä tulevaisuutta sitten, kun voimavaroja siihen on.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet h u o r a ja muuta ei tarvitsekaan tietää. Tämä aihe on loppuun käsitelty ja ketjun voi poistaa.
Mutsis sano aikanaan, että asia on loppuunkäsitelty, ja enempää lapsia ei sitten tule. Ja syyn näkee kyllä tästä kommentista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin et eroa olet päivä päivältä ahdistuneempi ja uupuneempi. Mikään ei tuota faktaa muuta.
Miten Ap:n mies muka on niin kamala? Ihan perus mieheltä kuulostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Jotenkin olen vaan niin poikki tähän arkeen, että viimeinen asia jota nyt jaksan alkaa miettiä on eroprosessi. En vaan jaksa. T. Ap
Lopeta muiden asioiden miettiminen ja mieti vain sitä eroprosessia. Älä mieti lapsuutta, miestä tai miehen sukulaisia, vaan pelkästään eroa. Ja siihen eroonkin riittää aluksi oma asunto erillään miehestä, ei koko avioeroa tarvitse ensin käydä läpi. Ja kunhan olet saanut olla hetken erillään miehestä, onkin jaksamista varmasti jo ihan eri tavalla.
Asia on niin että eroa ei tarvitse ainakaan ulkopuolisen hoputtaa. Ero tulee sitten kun ap on siihen valmis. Se alkaa tuosta havahtumisesta minkä ap on nyt tehnyt, mutta siitä kestää vielä 2-3 vuotta siihen että haluaa sen eron oikeasti ja toteuttaa sen. Se on rankka vaihe kun tunnistaa että pitäisi erota, mutta ei vielä kuitenkaan halua/jaksa. Sitten kun mitta tulee lopullisesti täyteen niin homma etenee kuin kone. Ap ei vielä ihan tuossa pisteessä mutta matka sitä kohti on nyt alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin et eroa olet päivä päivältä ahdistuneempi ja uupuneempi. Mikään ei tuota faktaa muuta.
Ei se mies tuossa ole ongelma, vaan raskas työ, lapsuuden traumat, tukiverkkojen puute. Mihinkään noista ei ero auta, päinvastoin.
Eroa, elämäsi paranee jo sillä paljon.
Noin yleisesti nuo vaikeutesi ovat ihan tavallisia. Useimmilla on vastaavia kokemuksia
Se, että asiat on alkaneet pyöriä mielessäsi, kertoo voimien loppumisesta, ehkä jopa masennuksesta.
Iso syy siihen on kyllä huonossa parisuhteessasi.
Tuollainen äijä joutaa kuolla pois/jätettäväksi. Lähde.
Mikä siinä lapsuudessa oli niin vaikeaa tai surullista?
Vierailija kirjoitti:
Miten Ap:n mies muka on niin kamala? Ihan perus mieheltä kuulostaa?
Mieti ap:n elämää tuon "perusmiehen"'kanssa ja ilman. Ap:n kuorman kuuluisi kevetä parisuhteessa, mutta tässä tapauksessa se kevenee eroamalla.
Tosi surullista, jos tämä on mielipiteesi suomalaisesta perusmiehestä. Olen eri mieltä.
No siis, sunhan ei ole pakko jaksaa tuota.
et vaan hoida ja maksa kaikkea, vaan ainoastaan sen, mitä otse tarvitset. Otat eron ankeuttajamiehestä. Samalla pääset otsestään eroon sen ikävistä sukulaisista.
Omia sukulaisiasi et valitettavasti saa takaisin, mutta voit ylläpitää ystävyyksiäsi hyvin ystäviesi kanssa. Perheen voi myös valita ympärilleen.