Lue keskustelun säännöt.
Normaali parisuhde ja kumppani alkoholistin ja mt-ongelmaisen jälkeen?
17.08.2024 |
Kärsittyäni vuosia puolisoni alkoholi- ja mielenterveysongelmista ja ajoittain psykoottisesta käytöksestä, hain avioeroa. Sinkkuelämä neljännesvuosisadan suhteen jälkeen oli ihanaa. En kuitenkaan halunnut viettää loppuelämääni yksin, vaan aloitin uuden kumppanin etsinnän.
Eron myötä sain takaisin elämänhaluni, iloisuuteni, seurallisuuteni, avoimuuteni, harrastukseni, ystäväni ja monta muuta tukahdutettua asiaa. Naisetkin alkoivat taas osoittaa kiinnostustaan minua kohtaan ja Tinderissä tuli tykkäyksiä ja viestejä päivittäin. Treffeilläkin kävin ensimmäisen Tinder-kuukauteni aikana useampaan otteeseen. Kaikki kumppaniehdokkaat olivat mielestäni mukavia, vaikka mitään fyysistä vetovoimaa ei tietenkään kaikkien kanssa tuntunut. Osa taas tuntui olevan jo ensi tapaamisella "Match made in heaven".
Ja tästä päästäänkin itse ongelmaan. Nimittäin nopeaan ihastumiseen. Kun vuosikausia sai paskaa niskaan lähes päivittäin, niin ihan tavalliset ja "normaalit" naiset tuntuvat helposti jumalattarilta ja liian hyviltä ollakseen edes totta. Ja sitten kun tapailun jälkeen toteaa, että homma ei toimikaan, niin aika synkissä vesissä mennään hetken aikaa.
Vaikea tällaista on kuvailla saati sitten sellaisen ihmisen ymmärtää, jolla on vaikka puoli tusinaa pitempää suhdetta takana. En minä yksinoloa pelkää, päin vastoin. Mutta naista rinnalleni ja hyvää seksielämää minä kaipaan. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (8)
Olet kuitenkin hyvin kartalla siitä mitä psyykessäsi tapahtuu, joten pohja on hyvä. Pitää vaan yrittää pitää mielessä nuo kuvailemasi asiat, niin kyllä ne tunnepiikitkin siitä tasaantuvat ajan mittaan. Sielusi on vain kovin janoinen nyt vapauduttuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää tutustua itseensä ensin. Meni itsellä 3 vuotta. Ja miettiä millainen kumppani itse haluaa olla, mitä on oppinut. Ja kun jonkun kiinnostavan tapaa, ottaa alku rauhassa, vaikka kovin innoissaan olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Pitää tutustua itseensä ensin. Meni itsellä 3 vuotta. Ja miettiä millainen kumppani itse haluaa olla, mitä on oppinut. Ja kun jonkun kiinnostavan tapaa, ottaa alku rauhassa, vaikka kovin innoissaan olisikin.
Tätä en ymmärrä. Miten tutustutaan itseen vasta eron jälkeen? Minä tutustun itseeni joka päivä ja kun ikä alkaa viitosella, niin tunnen jo aika hyvin. Tiedän myös varsin hyvin, mitä en ainakaan halua kumppaniltani.
Miksiköhän avaajan ex lääkitsi mt-ongelmiaan alkoholilla? Onhan masennukseen ja ahdistukseen + neurologisiin häiriöihin olemassa myös hyviä lääkkeitä. Toivon, että hän saa oikeanlaista apua ja myös hyvän parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän avaajan ex lääkitsi mt-ongelmiaan alkoholilla? Onhan masennukseen ja ahdistukseen + neurologisiin häiriöihin olemassa myös hyviä lääkkeitä. Toivon, että hän saa oikeanlaista apua ja myös hyvän parisuhteen.
Sukurasite. Vanhemmat holisteja, sisko myös. Kielsi kaikkien ongelmien olemassaolon, eikä usko kaupalliseen nykylääketieteeseen. Pandemia ja rokotteisiin liittyvät harhaluulot ja salaliittoteoriat johtivat lopulliseen syöksykierteeseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ap:n ongelman. Itsekin jumituin hyvin nuorena yli 25 vuodeksi suhteeseen ensimmäisen naisen kanssa, joka oli muutakin kuin teinien ihastusta. Koska ei ollut kokemuspohjaa, niin kuvitteli, että tämä tai tuo kumppanin käytös tai toiminta on normaalia. Ja että toista pystyy ajan kanssa muokkaamaan haluamaansa suuntaan. Tai että toinen muuttuu itsestään. Myöskään lapsuudenkodista saatu malli huonosta parisuhteesta ei saanut hälytyskelloja soimaa omassa suhteessa.
No, jälkiviisaus on sitä helpointa viisautta. Ex-vaimo antoi minulle kaksi ihanaa lasta, jotka ovat jo maailmalla opiskelemassa. Nyt sitten harmaapartaisena viisikymppisenä teen sitä, mitä kaverit tekivät 25-30 vuotta sitten, eli treffailen naisia ja yritän löytää itselleni pitkäaikaista naisystävää. Tällä hetkellä kuun ja tähtien asennot vaikuttavat lupaavilta.
M51
Toisille ero- ja muutostilanteet ovat helppoja, toisille vaikeita. Itse olen erojen jälkeen ollut surun murtama yleensä kuukausia ja jopa irtisanoutuminen työpaikasta ovat ottaneet yleensä koville.
Sitten on vielä se, johtuuko muutos itsestä vai onko se ulkopuolelta saneltu, kuten "Haluan eron sinusta." tai "Valitettavasti meidän on nyt irtisanottava työsopimuksesi, koska työmäärä on niin oleellisesti vähentynyt."
Kokemusasiantuntijana voin todeta, että tuskin saat muunlaisia kommentteja kuin että eron jälkeen on oltava 5-10 vuotta yksin, tutkiskeltava itseään mieluiten reppureissaamalla jossain keskimongolialaisessa pajukossa. Päivässä on myös hyvä suorittaa pari tuntia ave marioita ja ruoskia itseään 15-30 kertaa. Sitten EHKÄ 5-10 vuoden jälkeen naiset hyväksyvät että etsit parisuhdetta, etkä ole pelkästään läheisriippuvainen.
Seksillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa. Seksiseura löytää netistä ilman tunteitakin.