Lue keskustelun säännöt.
Sukupuolineutraali kasvatus muuten, mutta ei vaatteiden osalta?
07.02.2007 |
Olen alkanut viime aikoina miettiä, että olemmekohan mieheni kanssa jotenkin omituisia. Siis jos olisi vaikka kysely, jossa pitäisi ruksittaa olemmeko mielestämme lastenkasvatuksen suhteen sukupuolineutraaleja vai sukupuolisidonnaisia niin en todellakaan tiedä mitä vastaisin. Löytyyköhän muita samanlaisia perheitä?
Odotamme ensimmäistä lastamme pian syntyväksi. Ultran perusteella näyttää melko varmalta, että tulossa on poika. Olemme jo ennen raskauttakin puhuneet periaatteistamme ja ne näyttävät olevan sukupuolisuuden osalta seuraavat:
Emme halua vahvistaa sukupuolisidonnaisia roolimalleja, suuntautumistaipumuksia harrastusten, leikkien tms. suhteen. Itse näen tärkeimmäksi vahvistaa lapsessa niitä piirteitä ja ominaisuuksia, jotka tulevat hänestä luontaisesti esille.
Meillä minä olen korkeammin koulutettu ja ns. intellektuellimpi kuin mieheni, molemmat tekevät paljon kotitöitä (se tarttuu toimeen, joka ennättää ja jaksaa), olemme kiinnostuneita asioista sukupuolisuuden kannalta tarkasteltuna aika ristiin jne. Joten emme halua ohjata lastakaan mitenkään tiettyyn suuntaan, sukupuolesta riippumatta. Lapsuudenkodissani on aina korostettu mielestäni hyvällä tavalla itsensä ja persoonallisuutensa kehittämistä eikä ole koskaan annettu ymmärtää, että tietyt jutut olisivat tytöille sopivia, tietyt pojille....
MUTTA jostakin syystä vaatetuksen suhteen olemme todella konservatiivisia - sekä mies että minä! Olemme varmaankin kuin jostakin kuvastosta, jossa miehellä on sinisävyinen paita ja suorat tummat housut, naisella naisellinen vaaleanpunainen tai valkoinen neule ja hame tai muuta vastaavaa. Emme tykkää unisex-vaatteista (kuten Marimerkon raitapaidoista) ollenkaan vaan korostamme sukupuolta pukeutumisellamme. Mieheni tykkää, että pukeudun naisellisesti, minä tykkään, että mieheni pukeutuu miehekkäästi.
Ja tämä sama vaikuttaa jo nyt vauvamme vaatetukseen: Olen ostanut hänelle vaatteita, jotka mielestäni ovat söpöjä ja raikkaita, mutta selvästi pojan vaatteita. Kauhistuttaa jo ajatuskin siitä, että hän käyttäisi unisex-vaatteita, puhumattakaan tyttömäisistä vaatteista.
Onko mielestänne asenteemme outo ja miten mahtaa vaikuttaa tulevaan lapseemme?
Kommentit (24)
Tiedän perheen, jossa pojalle ei osteta autoja, koska kaikkien lelujen tulee olla sukupuolieutraaleja.
Pitäisi aina lähteä lapsesta, ei omista ongelmistaan liikkeelle. Tukea lapsen kiinnostuksen kohteita olivat ne sitten nukkeja, autoja tai palapelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tytölle ostetaan niitä ruskeita ja vihreitä vaatteita myös poikien osastolta. Nyt kun hän on niin pieni, että voimme vielä päättää, häntä ei kuitenkaan pueta äärimmäisyyksien mukaan: ei pueta mihinkään vaaleanpunaiseen hörhelöiseen minimekkoon (mekkoja toki on mutta käytännöllisiä ja murrettuja värejä) *eikä* poikien örkkipuseroihin.
Katsotaan sitten uudestaan kun hän kasvaa, millaisia vaatteita hän itse haluaa - tuskin kuitenkaan suostun mihinkään lolitavaatteisiin vielä pitkiin aikoihin.
Jos meille tulee seuraavaksi poika, häntäkään ei pueta hirviöaiheisiin vaatteisiin 2-vuotiaana: itse asiassa pikkupoikien vaatteiden kuvien väkivaltaisuus on minusta järkyttävä ilmiö, sitä ei ollut omassa lapsuudessani.
Tulet huomaamaan, että pojalle ei sukupuolineutraaleja vaatteita edes ole olemassa. Joko ostat sitä sinistä hirviökuviollista tai pinkkiä kimallevaatetta. Itse säälin meidän poikaa ja jätän pinkit prinsessavaatteet ostamatta. Mutta kun pojan ensimmäinen sana on " rengas" ja kun nukesta ei ole kuin lelulaatikon täytteeksi, ja kun autoja halutaan aina vaan lisää, ja kun 3-vuotiaana osataan kaikki automerkit ulkoa --- niin kasvata siinä nyt sitten sukupuolineutraalia lasta. Koville ainakin ottaa.
Aina on hyvä asia, että vanhempi miettii motiivejaan ja toimintatapojaan lapsen suhteen. Ap:n kannattaa varautua siihen kyllä myös mun mielestäni, että lapsi voi jossain vaiheessa haluta " väärän värisiä" vaatteita. :) Meillä ainakin tummahkolle pojalle (3-v) sopivat tosi hyvin myös punaiset, lilat jne. Itse en tykkää ollenkaan pliisusta vaaleansinisestä, joka sopii kyllä loistavasti perinteisille elovenasuomalaisille, joita me ei tummasilmäisinä ja -hiuksisina olla. Tykkään pukea poikaa pehmeisiin, murrettuihin sävyihin, kuten sammaleen vihreään, ruskean eri sävyihin, keltaiseen. Ja on silti ihan poikamaisia vaatteita.
Toinen on se, että kun me ollaan valitsemassa pojalle tavaroita, esim. viimeksi liukuria, ja annan pojan valita mieleisen värin, hän tosi usein valitsee punaisen. Punainen vaan miellyttää hänen silmäänsä. Olisi aika karua, jos alkaisin pakottamaan häntä valitsemaan jonkun poikamaisemman sävyn. :)
Myös meillä sukupuolineutraaliksi kasvatettu poika rakastaa autoja, eikä noteeraa esim. nukkeja ollenkaan, ellei ne mahdu autoon istumaan. ;) Mutta toisaalta olen huomannut, että leikkii kotileikkejä autoillaan päristelyn ohessa... :)