Voi kunpa kaikki lapset olisivat yhta empaattisia ja kiltteja kun oma esikoiseni. En kasita, miten sellaisia hirvioita kasvaa, mita lapseni eskariryhmassakin on:0(

mm. kun pukeutuu lämpimästi sään mukaan. Sateella nauretaan taas saappaita pitäville. En saa eskarilaistani laittamaan kokohaalaria, kun muut nauraa...ihmeellistä lällätysporukkaa olemassa, mistä se johtuu??

...ja jos et ole ollut 7-vuotta kotona, et ole millään voinut opettaa lapsellesi miten muita tulee kohdella. Mene sinäkin töihin, niin saat muuta ajateltavaa!

..ja empaattista! Nyt se sitten saa kokea tämän julman maailman. Mitäpä jos hakisit kotonaopettamisluvan, niin ei tarvitse sitten kouluun mennä kauhistelemaan, kun muut lapset ovat niin kauheita.

...empatiakykyä oppinut ainakaan sulta, ap. Varmaan jokainen fiksu aikuinen ymmärtää olla nimittelemättä muiden lapsia hirviöiksi, vaikka huonokäytöksinen olisikin. Tuommoiseksiko sitä tulee, kun on 7 pitkää vuotta kotona....??

todella kiltti ja empaattinen lapsi -ja saa siitä ikävä kyllä kärsiäkin. Toisaalta sitten hänellä on myös huomattavasti itseään vanhempia kavereitakin, koska osaa olla ihmisiksi ja on kaiken kaikkiaan kiva kaveri.



EN edes oikein osaa kuvitella mitä sellaisten monsterilasten vanhempien päässä liikkuu. Mutta kait ne oman lapsen aggressiiviset piirteet sitten käännetään hyväksi " meidän Jesse se pärjää maailmassa" -mantraksi. Vaikka todellisuudessa, enpä ole hirveästi noilla ominaisuuksilla menestyneitä ihmisiä nähnyt. JOs ei ole empatiakykyä, vähintään sosiaalinen elämä kärsii ja pahasti.

...että valitettavasti ne liian kiltit ovat niitä jotka eivät ykleensä tule pärjäämään. Enkä ymmärrä, että jaottelet lapset monstereihin/kiltteihin. Suurin osa on siltä väliltä. Mustavalkoista.

Vaikka nyt omat lapseni eiät olekaan sellaisia,..

Mutta ihan näin lapsia nähneenä ja hoitaneena, mielipiteeni on tämä:



Usein nämä " hirviöt" eivät välttämättä olekaan huonosti kasvatettuja, vaan hyvinkin epävarmoja itsestään. Verrattavissa koulukiusaajiin. Suurin syy mikä lapsilla ja nuorilla on kiusaamiseen, on yleensä epävarmuus itseensä.



Minä itse yritän opettaa omilleni, ettei suotta kannata välittää haukkujista. Ihmisiä kun on monenlaisia.



Useat vanhemmat opettavat lapsilleen vaatteiden merkityksen eri tavalla. Toisille vaatteet pakkasella tuovat lämpöä ja turvaa, toisille vaatteet ovat vain status. Mitä coolimmat ja makeemmat, sitä " isompi" lapsi.



Olen seurannut siskoni lapsen koulun alkua. Mitä kummallisimmista asioista tulee haukkumista.. Mutta, te jotka olette kotona ja opetatte lapsenne sympaattiselle polulle, muistakaa opettaa myös olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä, koska kun kiusaaja ei saa vastakaikua, ei se enää jaksa..



huoh, muistuu ihan omat lapsuuden ajat.



nim. toppapuvussa liikkuva, onnellinen lapsi.

Mutta onko se ihme, kun katsoo nuorten aikuisten omaa suhtautumista kanssaihmisiin? Välinpitämättömyys loistaa ja oma etu on tärkein :( Onneksi empaattisiakin ihmisiä silti löytyy edelleen, sekä lapsista että aikuisista.



Kotiäitiys ei kylläkään empaattisuutta takaa. Välillä päinvstoin...



Omat lapseni ovat empaattisia, esikoinen ja pienin ovat myös ns. kilttejä eli rauhallisia temperamentiltaan. Keskimmäinenkin on kiltti tuossa empaattisuudessa, mutta räiskyvä persoona muuten ;) Tosin räiskyy lähinnä meille aikuisille, ja osaa silti tarvittaessa käyttäytyä mallikelpoisestikin.



Kiltteyttä en pidäkään tavoiteltavana, ainakaan siinä muodossa, miten se yleensä ymmärretään. Jokainen lapsi on persoona, mutta reaktioita ja etenkin ihmisten ja laajemminkin elämän kunnioittamista voi ja kuuluu aikuisten lapsille opettaa. Sitä kautta opitaan asettumaan toisen lapsenkin asemaan, jättämään ilkeilyt pois ja puolustamaan heikompaa - olemaan empaattisia.



Itse olen opettanut lapsilleni, että myös sivustaseuraaja osallistuu omalla tavallaan kiusaamiseen. Empaattisuus kaipaa rinnalleen myös rohkeutta, ei pelkkää kiltteyttä!

Nuo haukkumiset opitaan kavereilta ja muilta ikätovereiltä. Vanhemmilla ei ole siinä paljoakaan tekemistä. Vai kuinka moni vanhempi lällättelee lapsensa kuullen..??

empaattisuus on katoava luonnonvara. Nykyään on suorastaan syntistä olla epäitsekäs ja kiltti -kuten kotiäidit ovat valitessaan ajan lapsille eikä työlle... Heidän lapsensa nimenomaan ehtivät oppia rakkauden ja ihmisyyden hyvät taidot, eivät ne päiväkodin laumassa liikkuvat lapset. Siellä oppii vain kylmät periaatteet, vain vahvat voittavat, pidä itse puolesi.

Vierailija:

Mutta kait ne oman lapsen aggressiiviset piirteet sitten käännetään hyväksi " meidän Jesse se pärjää maailmassa" -mantraksi. Vaikka todellisuudessa, enpä ole hirveästi noilla ominaisuuksilla menestyneitä ihmisiä nähnyt. JOs ei ole empatiakykyä, vähintään sosiaalinen elämä kärsii ja pahasti.

Mies ja hyvä koulukaverinsa muistelivat tuossa taannoin kouluaikojaan. Luokan (ja koulun) pahin kiusaaja on nykyään sikarikas perustettuaan it-alan keksintöönsä (en viitsi tarkemmin spesifioida) perustuvan firman. Ja kavereita riittää (ystävistä en tiedä). Jokaisella on tietysti omat kriteerinsä elämässä menestymisestä.

Enemmän aiheeseen. Minusta ei ole asiallista käytöstä aikuiselta naiselta nimitellä kenekään eskari-ikäsitä lasta hirviöksi tai monsteriksi. Lasten kertomaan ei aina voi 100%:sti luottaa. Tiedättekö varmasti, kuinka omat lapsenne ryhmässä käyttäytyvät, kun aikuisia ei ole näkemässä?

Tällaisia ajatuksia 4 kk vanhan äidiltä.

Aitoa välittämistä voi myös aikuinen opetella osoittamalla sitä muillekin kuin omille lapsilleen.



Esim. ap:lle on pakko huomauttaa, että aidosti empaattinen aikuinen ei leimaisi alle kouluikäistä lasta hirviöksi vain hänen käytöksensä perusteella. Olipa käytös kuinka kamalaa ja epäempaattista tahansa. Oletkohan koskaan edes yrittänyt opettaa tuota empaattisuuden jaloa taitoa muille kuin omille lapsillesi? Tai jutellut edes muiden vanhempien kanssa asiasta?



Moni lapsi jää miettimään vieraammankin aikuisen empaattisuuteen kannustavia sanoja, kunhan osaa välittää ne lapselle empaattisesti ja aidosti läsnäollen.

Aloin miettimään omia lapsiani. Kuopus on oikein helppo ja kiltti lapsi, esikoinen se vaativa tapaus. En ole koskaan, kummankaan, kuullut haukkuvan muita ihmisiä. En ole koskaan, kummankaan, kuullut arvioivan toisen pukeutumista. Kaikki keskinäinenkin lällättely on hyväntahtoista.



Mutta tiedänkö, miten he käyttäytyvät koulussa? En, en todallakaan tiedä.

Karu totuus on se, että jossakin vaiheessa lastenkin maailma muuttuu niin julmaksi, että toisia arvostellaan vaatteiden perusteella. Sitten tulee tietenkin kuvioihin mukaan myöhäisemmässä vaiheessa esim. vanhempien ammatit/koulutus, harrastukset (niiden rahallinen arvo), millaisessa talossa asuu ja asuinalue jne...

Surullista mutta niin totta. Harmi vain, kun nuokin asiat vain aikaistuvat vuosi vuodelta. Itse muistelisin että omalla kohdalla tuo vaatteiden perusteella arvioiminen taisi alkaa silloin ala-asteen loppupuolella. Esim. jos ei ollut aidot Levikset, niin ei ollut mitään. :( Ja tätä rataa.



Mutta ei se pelkästää kasvatuksesta riipu, millaiseksi lapsi kasvaa ja oppii. Vaan siitä, millaisia ne lasten vanhemmat ovat. Arvostelevatko he herkästi toisia ihmisiä. Millaisiin asioihin he kiinnittävät huomiota ja milla asioilla on merkitystä ja millä ei.

Joten... vaikka se äiti olisi kotiäitinä 20 vuotta, niin jos asenne on läpimätä, niin eipä se kotikasvatus ihan riitä lasta oppimaan ns. oikeilla tavoille. Ja yhtä lailla äiti, joka on palannut työelämään lapsen ollessa jo vaikka 8kk, niin oikealla elämänasenteella ja arvoilla lapsesta kasvaakin erittäin empaattinen ja hyväksyvä ihminen.



Itse voin vain toivoa, että oma lapseni oppisi juuri tuon empaattisuuden ja hyväksymisen jalon taidon. Se on hieno taito. :)

(Johon kuuluu myös se, että maailman paras äiti voi olla joko työssäkäyvä uraäiti taikka kotiäiti.)



t: kotiäiti, jonka lapsi on ihan tavallinen ja normaali oma yksilönsä.

Lapset kouluikäisiä ja he ovat empaattisia eritoten vanhempi lapsi.

Uskon että kasvatuksella on merkitystä ja lapsen luonteella minkälainen hänestä kehittyy. Perimä määrittää asioita sekä ympäristö kasvatuksen ja luonteen lisäksi.



Itse olen kauhistellut näitä häiriökäyttätyjiä jo sieltä päiväkotitaipaleen alusta lähtien. Usein näillä huonosti käyttäytyvillä lapsilla on perheessä sisäisiä ongelmia, lapsi peilaa huonoa kotielämää käytöksellään. Uskon ettei se auta jos huutelemme täällä. Toki onhan mahdollista että joku vanhempi voi kenties ketjun innoittamana tarkastella omia toimintatapojaan lapsensa kasvatuksessaja kenties korjata virheellisä toimintatapojaan mutta olen kovin epäileväinen.



Muutama super Nanny tai Lapsihirviöt vai mitkä ne ohjelmat onkaan pikemminkin pystyisi pysäyttämään huonon kasvastustavan jos he yleensä katsovat noita ohjelmia jotka eniten apua ja ohjausta kaipaisivat. Ihmisellä on niin vahva torjuntamekanismi päällä ja puolustelun tarve että onko sittenkään kykyä ottaa vastaan uusia ideoita.



Nyt kouluikäiseten vanhempana totean että koululuokilta löytyy aina muutama " poikkeava" yksilö joka pilaa luokan yhteishenkeä kiusaamisella ja muulla häiriötoiminnalla. Muutos pitäisi aloittaa vanhemmista ja sitä kautta heijastuisi myös lapsiin. Mutta tilanne on yleensä sellainen että vanhemmat väittää ettei heidän lapsessaan ole vikaa ja tilanteet jatkuu edelleen entisenlaisina.

Vierailija:

empaattisuus on katoava luonnonvara. Nykyään on suorastaan syntistä olla epäitsekäs ja kiltti -kuten kotiäidit ovat valitessaan ajan lapsille eikä työlle... Heidän lapsensa nimenomaan ehtivät oppia rakkauden ja ihmisyyden hyvät taidot, eivät ne päiväkodin laumassa liikkuvat lapset. Siellä oppii vain kylmät periaatteet, vain vahvat voittavat, pidä itse puolesi.

Meidän lapset ja muiden kakarat -ajattelu on valitettavan yleistä. Kovin vähän lähimmäisenrakkautta tai inhimillisyyttä näkee täälläkään kotiäitien vastauksissa, vai voiko joku tosissaan väittää muuta? Puistoissakin tavallisimmin se (piilo)ilkeilijä on kotiäiti.

Omakin lapsi kyllä pitää puolensa, mutta ei voi ymmärtää noita lapsia, jotka joka asiasta haukkuvat. AP

Paljon enempi lapsen käytökseen (myös empaattisuuten) vaikuttaa oma esimerkki kuin se, onko alle kouluikäisten lasten vanhemmat töissä vai kotona arkipäivisin. Kun asenne on kohdallaan ja lapsesta välitetään, välittyy se lapseen. Ja päinvastoin!

Tunnen yhden tohtoriksi väitelleen joka on ollut aina kiltti ja hyväntahtoinen, mukava ja empaattinen. Menestynyt alallaan, ollut ulkomailla töissä yliopiston opettajana, taitaa useita eri kieliä.



On saanut hyvän kasvatuksen ja käytöstavat kotoaan ja ollut päiväkodissa hoidossa lapsena.



Nämä kiusaajat eivät ole todellisia menestyjiä, joskus onnekkaita kuten tämä it-tapaus, sekin lyhytaikainen kupla joka jo puhkesi.



Heidi Kyrö ja Kana olivat haastattelussa Voimalassa taitaa tulla pian uusintana, pidän heitä menestyneinä ja heidän kiusaajista en tiedä miten heille on käynyt.



Luulen että omia lapsiani voidaan kiusata myöhemmin ehkä yläkoulussa, koska ovat erittäin hyviä oppilaita, näin kävi myös itselleni kun olin luokan ehdoton primus. Tosin vain sanallista herjaa ei fyysistä koskemista niin kuin Heidi Kyrön tapauksessa.

käyttäytyy huonosti. Ap