Mistä voi johtua masentunut tunne sen jälkeen kun on jutellut jonkin ystävällisen ventovieraan kanssa?

Siksi, että koet ehkä epäonnistuneesti keskustelussa tai siksi, että tiedät ettei siitä kuitenkaan syntynyt ystävyyttä. 

Syitä on monia, haikeudesta yksinäisyyteen, ehkä neuvottomuuteen ja kaipaukseen asti.

Minusta nuo sanat ahdistus ja masennus pitäisi räjäyttää. Ihmisille olisi paljon hyödyllisempää oppia tutkiskelemaan itseään ja tulkitsemaan, onko esimerkiksi se masentuneisuus haikeutta, vetämättömyyttä vai jotain muuta. Sitten kun tietää sanan ololleen, tietää samalla ratkaisunkin. 

Saat muistutuksen siitä, että mukavia ihmisiä on oikeasti (ja edelleen) olemassa vaikka niitä ei omissa läheisissä olekaan (jos siis ylipäätään edes on sosiaalista elämää).

Lisäksi joidenkin ihmisten seurassa sitä alkaa itsekin saman tien kuin kukoistamaan eli jotenkin se vuorovaikutus tuo itsestäkin esiin just sellaisia hyviä puolia joiden olemassaoloa ei tavallisesti edes huomaa.

Tai näin minä tuon olen pähkäillyt.

Koska se oli feikkiä ja pinnallista 

Vierailija kirjoitti:

Saat muistutuksen siitä, että mukavia ihmisiä on oikeasti (ja edelleen) olemassa vaikka niitä ei omissa läheisissä olekaan (jos siis ylipäätään edes on sosiaalista elämää).

Lisäksi joidenkin ihmisten seurassa sitä alkaa itsekin saman tien kuin kukoistamaan eli jotenkin se vuorovaikutus tuo itsestäkin esiin just sellaisia hyviä puolia joiden olemassaoloa ei tavallisesti edes huomaa.

Tai näin minä tuon olen pähkäillyt.

Alkaa itsekin kukoistamaan eli masentamaan? Ei nyt aukea sinun logiikkasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat muistutuksen siitä, että mukavia ihmisiä on oikeasti (ja edelleen) olemassa vaikka niitä ei omissa läheisissä olekaan (jos siis ylipäätään edes on sosiaalista elämää).

Lisäksi joidenkin ihmisten seurassa sitä alkaa itsekin saman tien kuin kukoistamaan eli jotenkin se vuorovaikutus tuo itsestäkin esiin just sellaisia hyviä puolia joiden olemassaoloa ei tavallisesti edes huomaa.

Tai näin minä tuon olen pähkäillyt.

Alkaa itsekin kukoistamaan eli masentamaan? Ei nyt aukea sinun logiikkasi.

Jos keskustellessa on kivaa ja keskustelun jälkeen masentaa, niin normaali ihminen ajattelisi, että keskustellessa kukoisti ja keskustelun päättyminen aktivoi menetyksen ja hylätyksi tulemisen tunteet.

Jutustelusta ei tule fiilikset kuin huonommaksi. Tunnen olevani ihan eri aaltopituuksilla melkein jokaisen kanssa. Ei mitään uutta auringon alla. 7miljardia puhuu ja pulisee omiaan, kuka missäkin ja suut käy tyhjää. 

Koska se toinen osapuoli oli energiia imevä narsistipsykopaatti vampyyri.

Koin samaa niihin aikoihin kun ravasin usein työhaastatteluissa. Jälkikäteen piti aina vetää känni vaikka haastattelu olisi mennyt usein ja vaikka sainkin sen työn. Ehkä et ole oma itsesi?

Häpeä? Epävarmuus?

Itseäni masentaa myös tuttujen kanssa jutustelut. Se voi olla ystävällistä mutta siinä ei välttämättä ole mitään oikeaa yhteyttä.

Olet hölmö.

Aistin ihmisistä negatiivisia viboja.... 

Vierailija kirjoitti:

Koin samaa niihin aikoihin kun ravasin usein työhaastatteluissa. Jälkikäteen piti aina vetää känni vaikka haastattelu olisi mennyt usein ja vaikka sainkin sen työn. Ehkä et ole oma itsesi?

Minulla on samaa kokemusta silloin kun deittailin. Olin itse äärimmäisen ystävällinen ja sielu auki ja kymmenet kerrat sama vastaus "kiitos mutta ei kiitos". Sitten lopetin deittailut. Vähemmän kivuliasta jatkaa vain sinkkuna. Tuossa on varmasti jotain samaa. 

Uuvun mielettömästi ihmiskontakteista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Mitä vieraampi ihminen sen isompi kuorma, yleensä.  Osaan kyllä keskustella sujuvasti ja saatan vaikuttaa sosiaaliselta, mutta en nauti siitä vaan se on uuvuttavaa ja pinnallista. Voisiko kyseessä olla saman kaltainen ilmiö? Tunnen lähipiiristä muutaman, joilla ihan sama juttu.

Erityisherkkä? 

Vierailija kirjoitti:

Uuvun mielettömästi ihmiskontakteista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Mitä vieraampi ihminen sen isompi kuorma, yleensä.  Osaan kyllä keskustella sujuvasti ja saatan vaikuttaa sosiaaliselta, mutta en nauti siitä vaan se on uuvuttavaa ja pinnallista. Voisiko kyseessä olla saman kaltainen ilmiö? Tunnen lähipiiristä muutaman, joilla ihan sama juttu.

Joo ihan sama