Lapsi ei pääse kaverille koskaan ja tulevat sitten aina meille

Tottakai minäkin oman lapsen aina lähettäisin kaverille kerta siellä syödä saa eikä kukaan valita.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa rempata kotia jokaisen kaverivierailun jälkeen. Toki kaikki ei myöskään ole niin lepsuja, että antaisi mukuloiden esim. levitellä jauhoja ympäri kämppää tai tuhota talvikenkiä tms. Mutta kiva jos sulla on ylimääräistä rahaa eikä haittaa, että kakarat tuhoavat kotisi. Kohta varmaan leikkivät palomiehiä realistisesti, mutta pääasia, että kukaan ei ole yksin. 

On näistä asioista keskusteltu, silloin samalla kun yhdessä siivottiin sitä sotkua, ja ruokien ja puhtaiden vaatteiden ottaminen leikkiin on nyt vielä erikseen kielletty ilman lupaa. Lapsiahan voi myös kasvattaa. Pelkkä kielto ja vihaisuus ei kasvata kovin tehokkaasti. Mutta et ilmeisesti osaa. Ehkä sinäkään et ole saanut leikkiä lapsena tarpeeksi. 

Kyllä meillä on toiminut kielto ihan hyvin eikä kukaan ole levitellyt jauhoja pitkin kämppää. Taaperosta saakka on opetettu, että ruualla ei leikitä ja nyt kouluikäisille on itsestäänselvyys, ettei keittiön kaapeissa ole mitään leikkimiseen tarkoitettua. Miksi muuten otit noin kovasti nokkiisi, että rajattomuuttasi kritisoitiin? Eihän minun lapsuudenleikkini liity mitenkään siihen, että sinä et ole opettanut lapsillesi edes perusasioita, vaan annata heidän tuhota kotianne miten satttuu. 

Meille ei voi tulla, koska yksi perheenjäsen on syöpähoidoissa ja se tauti jota sinä et edes huomaa, tappaa hänet.

Ja todellakin toivon, että tämä kestää mahdollisimman kauan, koska on vain yksi tapa, jolla tämä ratkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa rempata kotia jokaisen kaverivierailun jälkeen. Toki kaikki ei myöskään ole niin lepsuja, että antaisi mukuloiden esim. levitellä jauhoja ympäri kämppää tai tuhota talvikenkiä tms. Mutta kiva jos sulla on ylimääräistä rahaa eikä haittaa, että kakarat tuhoavat kotisi. Kohta varmaan leikkivät palomiehiä realistisesti, mutta pääasia, että kukaan ei ole yksin. 

On näistä asioista keskusteltu, silloin samalla kun yhdessä siivottiin sitä sotkua, ja ruokien ja puhtaiden vaatteiden ottaminen leikkiin on nyt vielä erikseen kielletty ilman lupaa. Lapsiahan voi myös kasvattaa. Pelkkä kielto ja vihaisuus ei kasvata kovin tehokkaasti. Mutta et ilmeisesti osaa. Ehkä sinäkään et ole saanut leikkiä lapsena tarpeeksi. 

Mistä sä vihaisuuden pieraisit? Normaaliälyinen osaa kasvattaa lapsensa ilman vihaisuuttakin siihen pisteeseen, että kouluiässä ymmärtävät olla sotkematta olohuonetta jauhoilla tai jotain muuta yhtä älytöntä. SINÄ et osaa, jos lapsesi kouluiässä vielä tiennyt ilman jälkikäteen tehtyä selvittelyä, että olohuoneen sotkeminen ja ruualla leikkiminen ei ole sallittua. Normaalistihan tuollainen asia opetetaan noin 2-3v iässä. Ja ihan ilman vihaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset on siellä, missä ei ole sääntöjä. Ei meillekään naapurin lapset tule, koska netflix ja pleikka on poissa käytöstä, youtube samoin. Ei meillä ole mitään kivaa!

Meillä nimenomaan on säännöt ja siksi talo täynnä, koska vanhemmat eivät päästä muualle. 

Ymmärrän tunteesi, meilläkin kaverit käy enemmän täällä kuin lapsi kavereilla, myös yökyläilyjen osalta ja se on ihan ok. Minusta on kivaa että tunnen kaverit ja toivottavasti viihtyvät vielä vanhempinakin. Kaverit pyydetään pöytään siinä missä omatkin, onneksi siihen mahdollisuus. Yökyläilyt usein alkaa jo päivällä jatkuen hengailulla vielä seuraavankin päivän. Joskus kun lapsi yökylässä kaverilla, keksitään miehen kanssa jotain kahdenkeskistä menoa. Yhdessä kaveriperheessä käyttävät lapsia esim uimassa ym menoissa mihin itse ei aina ehditä, joten se on kivaa vastavuoroisuutta sekin.

Kyse on rumasti sanottuna siipeilystä. Näitten lasten vanhemmat käyttävät toisia vanhempia hyväkseen ja heidän lapsensa oppivat samanlaisiksi. He eivät näe asiassa mitään väärää.

Jos joku kuvittelee, että nämä lapset olisivat kiitollisia ja vaikka puolustaisivat teidän lastanne, jos kiusataan,  olette väärässä. He hylkäävät heti vaikeuksien tullessa ja etsivät uuden uhrin.

Minä jatkaisin. Tosin, jos on rahat tiukoilla on aivan ok, sanoa lapselle, että menee kotiin syömään ja tulee sitten takaisin leikkimään.

Meillä on toiminut ihan hyvin se, että olen heti alkuun selittänyt rauhallisesti ja ystävällisesti, että päivällinen on meidän perheessämme perheen sisäinen asia ja vieraat syövät omissa kodeissaan. Ruokailun jälkeen saa taas tulla siihen saakka kunnes meillä alkaa iltapuuhat ja vieraan on aika poistua. Kukaan ei ole nurissut vastaan, kun olen näitisti sanonut, että nyt olisi sitten aika lähteä kotiin syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa rempata kotia jokaisen kaverivierailun jälkeen. Toki kaikki ei myöskään ole niin lepsuja, että antaisi mukuloiden esim. levitellä jauhoja ympäri kämppää tai tuhota talvikenkiä tms. Mutta kiva jos sulla on ylimääräistä rahaa eikä haittaa, että kakarat tuhoavat kotisi. Kohta varmaan leikkivät palomiehiä realistisesti, mutta pääasia, että kukaan ei ole yksin. 

On näistä asioista keskusteltu, silloin samalla kun yhdessä siivottiin sitä sotkua, ja ruokien ja puhtaiden vaatteiden ottaminen leikkiin on nyt vielä erikseen kielletty ilman lupaa. Lapsiahan voi myös kasvattaa. Pelkkä kielto ja vihaisuus ei kasvata kovin tehokkaasti. Mutta et ilmeisesti osaa. Ehkä sinäkään et ole saanut leikkiä lapsena tarpeeksi. 

Eiktö tuo ole itsestäänselvää muiden kodissa, ei kouluikäistä tarvitse erikseen kasvattaa siihen, että kaapista ei oteta lakanoita leikkiin?

Tämä on se syy, miksi meillekään ei saa tulla kuin yksi kaveri kerrallaan. Ei tarvitse kasvattaa kuin yhtä naapurin lasta, jolle vanhemmat opettavat asioita sitä mukaa, kun niitä eteen tulee. Kas, naarmutit naapurin autoa, voi sentään ja kurja juttu, mutta niin ei sovi tehdä. Nyt minä kiellän sinua naarmuttamasta lisää.

Tätä ongelmaa meidänkin lähipiirissä. Lapset on siis meillä aina. No, itsepä eivät tiedä lastensa tekemisistä ja tunne kavereita. Minä tunnen. Edelleen parikymppisen lapseni kaverit tulevat juttelemaan avoimesti asiansa, koska meillä sai aina olla ja tottuivat meihin. Paremmin minä varmaan niiden nuorten asiat tiedän, koska olen kiinnostunut ja omankin kanssa puheliaat välit. Ehkä suurin luottamuksen osoitus oli, kun tyttäreni oli 18-vuotiaana kaupungilla yöllä ja kaveri soitti minulle huolissaan hänestä. Eli oli peloissaan, että tyttäreni joutuu pulaan humalansa takia ja kaverit eivät löydä häntä. Enkä tosiaan ole mikään sellainen kaveriäiti, joka olisi antanut meillä alaikäisenä juoda, tupakoida, nuuskata yms. Saati hankkinut viinoja. Ylipäätään en ole hyväksynyt alaikäisiltä toimintaa, jota he eivät saa tehdä ja siitä ei ole meillä puhuttu, vaikka aika varmasti kaikkea pientä alaikäisenäkin tekivät. Mutta salaa minultakin. Silti uskalsi tänne soittaa kinkkisestä tilanteesta, jossa epäili tyttäreni olevan vaarassa. 

Tuntuu silti oudolta, että nämä vierailut menee nuoremmankin lapsen kohdalla näin. Sen olen huomannut, että mitä enemmän häiriöitä käytöksessä, sitä varmemmin siellä sen häiriökäyttäytyvän lapsen kotona ei saa koskaan olla. Se on siitä hassua, että juuri ne lapset tarvisi eniten ohjausta käytöksessään ja siksi olisi kohtuullista, että vanhemmat olisivat enemmän läsnä lapselle ja lapsen kaverikuvioille. Eikä kyse ole köyhyydestä, ei rikkonaisesta kodista yms. Vaan ihan keskiluokkaisia, koulutettujen vanhempien ydinperheitä. 

Ken sanoi, että saa tulla vain yksi kaveri kerrallaan, niin sekin kannattaisi aina katsoa tapauskohtaisesti. Nuoremman lapseni yhden kaverin kotona saa vain olla yksi kaveri ja kun pojat on usein porukalla tai vaikka kolmestaan, niin ei ole hirveän kivaa heittää kolmen pojan porukasta yhtä pois. Erityisesti se tuntuu oudolta, jos on vaikka oltu meillä kolmestaan ja siirrytään sen toisen kotiin, niin se voi olla vaikka oma poikani, joka ei pääse mukaan, vaikka ensin on tosiaan leikitty tunteja meillä. Tai sitten se toinen poika. Kuka milloinkin. Enimmäkseen omani on se joka pääsee, mutta silti tuntuu siitä kolmannesta kurjasta, koska hänenkin kodissaan ovat useammin kuin tämän "saa olla vain yksi kaveri" -kotona. 

Tuollaisia tiukkapipoisia sääntöjä rakastavia kontrollifriikkejä mutseja nyt löytyy aina, kuten tuo joka ei päästä kuin yhden kaverin kerrallaan leikkimään. Opettaa samalla omaa lastaan valitsemaan kavereita ja syrjimään. Tai tosi huippuälykästä kieltää kokonaan leikkiminen sisällä, koska kerran on mennyt ompelukone rikki piiloleikissä. Joku toinen hoitaa asian kotivakuutuksesta ja säilyttää ompelukoneen jatkossa sellaisessa paikassa, ettei se putoa. Sisälläolokielto kestää varmaan ikuisesti, niin että eivät vielä lukiossakaan saa tuoda kavereita sisälle jos aurinko paistaa ulkona. Eikä sinne kyllä siinä vaiheessa enää kukaan olisi tulossakaan, jos asenne on on koko ajan ollut tuollainen kireä. Toisten kavereitten luona vaan on kivaa ja toisten luona ei. Niitten kivojen luo mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä onkin kyse siitä, että vanhemmat ovat todennäköisesti tietoisia siitä, että heidän lapsensa syö aina AP:lla, mutta eivät silti tarjoudu tulemaan kustannuksissa vastaan. Onhan sellanen kummallista.

---

Miksi tarjoutuisivat? Eihän se heille kuulu, jos ap haluaa tarjoa ruokaa myös heidän lapselleen. Osa jopa loukkaantuisi, jos alettaisiin rahaa tuputtaa siitä, että lapsen kaveri syö heillä. Kyllä se on ap:n tehtävä asettaa rajat, jos raha on ongelma. Hänen kotinsa, hän määrää. 

Kyllä minusta kuuluu peruskäytöstapoihin seuraava:

Hei! Meidän Pirjo-Erkki on usein teillä koulun jälkeen. Onko tämä teille ok? Pirjo-Erkki ilmeisesti syö teillä lämpimän ruoan, toivoisitteko minun korvaavan nuo syömiskerrat jotenkin tai tulisiko Keijo-Anneli välillä meille vastavuoroisesti syömään?

Voihan tuohon se perhe sanoa, että häiritsee tai pitäisi olla vastavuoroisempaa.

Tämä on siinä mielessä juuri ongelmallista että ei voi tietää onko kaveruuden syy tuo siipeily vai johtuuko siipeily kotiongelmista vai ovatko ne saa asia..?

Siinä moni muu voi jäädä ilman kaveria jos yksi ja sama pari aina leikkii iltapäivät keskenään.

Myöskään kaveri ei välttämättä käyttäydy hyvin kylässä jos kotona on tiukemmat säännöt ja siksi tulee esim. pelaamaan ja oppivat äkkiä sen että kun muiden  vanhemmat tulee ovelle katsomaan, laitetaan kännyt piiloon. Nykyajan lapset edes osaa leikkiä enää mitään. Ulos saa todellakin käskeä! 

Jos taas omassa kotona joskus kaveri kerrankin kylässä  siellä yllättäen pelataan lautapelejä mutta siellä missä siipeillään, kuvitellaan että ei tarvitse ja koska ollaan kui kotonaan siellä kaverilla, ei tarvitse oikeastaan edes jutella kun saa pelata kännyllä, kunnes se mude tulee taas ovelle...?!

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, kun ne tulee teini-ikään olet asiasta vain iloinen.

Ei välttämättä.Meillä kanssa tyttärellä oli samanlainen kaveri mutta kun teini ikä tuli  alkoi pyörimään ihan muiden kavereiden kanssa eivätkä huolineet meidän tytärtä samaan sakkiin.

Itse olen ollut se siipeilevä kaveri lapsuudessani. Alkoholistiperheeni kotiin ei ollut kiva tuoda kavereita, niin menin muualle. En ikinä syönyt mitään eikä tarjottukaan. En loukkaantunut. Ei sitä lapsena ajatellut siitä mitään.

En kyllä tunnista yhtään sitä, että olisin puhunut kavereideni vanhemmille mitään tai muutenkaan tullut läheiseksi heidän kanssaan.

Kokemuksesta voin sanoa alkoholisti perheen lapsena ja muutenkin hyvin erikoisessa perheessä kasvaneena että joskus koti voi olla paikka jonne et kehtaa etkä halua kavereita viedä. Itselläni ei ollut edes omaa huonetta jossa olisi saanut olla rauhassa kaverin kanssa. Olin aina kaverin luona en koskaan kutsunut meille ketään. Häpeä oli niin suuri. 

Muistakaa että aina on joku syy jos lapsi ei kutsu kylään tai halua viedä kotiin ketään. 

Olen ikikiitollinen perheille jotka ottivat minut vastaan ja sain viettää aikaa heidän luonaan.  Koska kotona oli kurjat olo suhteet. Alkoholisti äitini saattoi olla missä kunnossa tahansa kotona. Minä en olisi minä ilman niitä vanhempia ja ystäviä jotka kutsuivat minut kotiinsa ja pitivät huolta.

Nyt haluan itse laittaa hyvän kiertämään ja auttaa muita lapsia koska tiedän että sillä on jopa elinikäiset seuraukset tälle lapselle.