Eksyin marjametsässä

Otin ämpärin ja poimurin matkaan, pääsin paikan päälle ja kävelin mustikoita etsien jonkun matkaa. Löytyi paikka ja rupesin keräilemään. Jonkun aikaa keräsin ja aikani kyykittyä ajattelin että tämä riittää tälle päivää ja lähden autolle. Mielestäni lähdin mistä olin tullutkin ja kävelin jonkin matkaa kunnes pysähdyin ja katsoin ei näytä yhtään samalta. Menin takaisin keruu paikalle ja lähdin toiseen suuntaan, sekin rupesi näyttämään vieraalle. En muistanut enää maisemia, puita enkä maaston muotoja. Menin paniikkiin kun olen huono jaloistani ja en jaksa kävellä pitkiä matkoja. Puhelin oli onneksi mukana mutta ajattelin että en soita vielä kellekkään. Jalat tuntui raskaalta ja henkeä ahdisti. Menin johonkin suuntaan kaikkien vitikoiden läpi välillä oli pakko levätä. Ajattelin että jätän ämpärin metsään, mutta kuljin vielä hetken aikaa. Lopulta pääsin johonkin metsäauto tielle ja ajattelin tästä en poikkea, olin aivan loppu ja kova jano kun ei ollut mitään mukana. Soitin yhdelle tutulle ja sanoin että en tiedä missä olen, eksyin marjametsässä ja löysin metsäautotielle. Kaveri lähti ajelemaan suunnilleen sinneppäin mihin auton jätin ja löysi minut 3km päästä autolta. Kiittelin ja tärisin ja täst edes opettelen käyttämään paikannin sovellusta tai ostan gps:ssän. Hän sanoi onneksi en lähtenyt siihen suuntaa missä oli suo, se on niin raskas kulkuista että olisi pitänyt kantaa pois.