Lapsen harrastusryhmän vetäjä ei voi sietää minua, syitä?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, emme siis ole ko.henkilön kanssa jutelleetkaan juuri ikinä. Tämä välttely on ollut alusta asti tällaista. Olen myös huomannut että jos ollaan esim odottamassa jo aiemmin paikalla ja hän tulee meidän jälkeen niin eleistä pystyy päättelemään, että ei pidä näkemästään. Sitten kerran kun näin hänet yhdessä kilpailutapahtumassa ja hänelle piti käydä ilmottautumassa niin ei sanonut mulle eikä lapselle sanaakaan. Oikein vetäytyi tuolin nojaa vasten ja alkoi katselemaan vierustoveria. 

Tää on tosi lapsellista tällasta pohtia mutta jotain helkkarin outoa tässä on. Voi olla toki että joku työkaveri puhunu paskaa musta mitä lie. Mutta en ole tehnyt mielestäni mitään niin ihmeellistä, että juorut olis veret seisauttavia. 

Ihastuminen ei voi olla mitenkään, on niin tylyä käytöstä. 

Vuosia sitten olen ollut tuo henkilö yhdelle naapurilleni, ja syitä ja syntyjä en tänäkään päivänä kykene selittämään.

En ole erityisen sosiaalinen, mutta tulen yleensä hyvin toimeen kaikkien tapaamieni ihmisten kanssa. Emme siis päädy sydänystäviksi, mutta kanssakäyminen on jouhevaa ja kohteliasta. Paitsi tuon vuosien takaisen naapurin kanssa...

Ystävällinen, jokseenkin aran ja vetäytyvän oloinen rouva joka ei todellakaan millään muotoa ansainnut kylmää kohtelua nostatti minussa niin synkeät antipatiat ilman mitään selitettävissä olevaa syytä, että katsoin parhaaksi välttää kaikkea kommunikointia hänen kanssaan meidän kumpaisenkin hyväksi. En tiennyt syytä silloin, enkä tiedä sitä tänäänkään, enkä pystyisi sitä tuolle rouvalle mitenkään selittämään. Olisiko jotain tällaista sillä harrastustuttavuudella?

Vierailija kirjoitti:

Toiset vaan on kusipäitä. Mun lapsen jääkiekkovalmentaja käyttäytyi mua kohtaan samoin. Vaihdettiin joukkuetta. Lapseni oli aivan mielissään uudessa joukkueessa, koki ilmapiirin myös itse nihkeäksi siinä edellisessä. Eli tuo intuitiosi lienee oikea, jos ei valkku pidä susta, ei se pidä myöskään sun lapsesta.

Se ei tarkoita ettei pitäisi lapsesta vaikka ei tykkäisi vanhemmasta. Itse päiväkodissa työskentelevänä en pidä kaikista vanhemmista (jotkut ovat tosi ilkeitä jopa omalle lapselleen) mutta pidän ja välitän heidän lapsistaan hyvin paljon. 

Ehkä kyse on jo mainitusta tiedostamattomasta triggeristä, jota edustat tuolle ohjaajalle. Ei harrastus- tai lajiohjaajien ammattitaitoon kuulu sellainen itsehavainnointi, että tuollaista ei voisi päästä tapahtumaan. Hyvä peruskäytös kaikkia kohtaan auttaisi ohi omien mielenmutkien, mutta sitäkään ei kaikilla ole. Sinuna en välittäisi, jos muuten arvioit hänet asialliseksi ihmiseksi ohjaamaan lastasi.