Mitkä olivat teidän miestä erikoisimmat ja oudoimmat kouluruoat?
Itselläni ainakin tulee mieleen esimerkiksi keitetyt perunat tillilihakadtikkeella, joka ei oikein tehtynä ollut niin pahaa kuin mitä tillilihan maine väittää, janssoninkiusaus jossa oli siis seassa mielenkiintoissen makusia anjoviksia joista ei osaa vieläkään muodostaa mielipidettä, sekä tietty riisi ja kavaviilokki mustaherukkahillolla, joka on odottamattomaton mutta toimiva yhdistelmä.
Kommentit (69)
Mieleenpainuvin:
Kansakoulussa 1960-luvun lopulla, olisko ollut 1968-70 yksi lautasellinen lihalientä, yksi karjalanpiirakka ja se minipieni kolmio-Viola-juusto. Olin 7-9 v. En tarkempaan muista.
Lemppari:
Tilliliha
Asuin vuoden lapissa ja verivanukas oli sellainen mistä en ollut ikinä kuullutkaan! Se oli vähän kuin paksu verilettu muistaakseni. En ottanut sitä kun oli liian erikoista.
Mantelikala oli myös outo ruoka mutta ihan lemppari ja itekin teen sitä usein. Meillä ei ikinä lapsuudenkodissa sellaista ollut. Ei kyllä ollut pinaattikeittoakaan. Sitäkin teen usein. Tosin se tulee pakastealtaasta. Sen kanssa oli kananmuna ja leivän tilalla grahampiirakka mikä sekin itse asiassa oli mulle outo ja uusi tuttavuus. Nykyäänkin kun pinaattikeittoa teen niin pitää olla se kananmuna ja grahampiirakka 😅
Siskonsammakkokeitto. Raakamakkarasta tehty keitto, jossa lillui pinnalla vihreitä makkaranpaloja. En vieläkään tykkää siskonmakkarakeitosta
Rössypotut. Vetisessä liemessä isoja vetisiä veripaltun paloja, älyttömän läskistä lihaa paloina ja perunaa. Aivan kamalaa vaikka veriletut upposi. Maistoin nyt aikuisena appiukon tekemää rössypottua ja ihan erilaista kun se koulun hirvitys. Moni muukin ruoka oli koulukeittolan versiona kamalaa verrattuna hyvin tehtyyn.
Prinssinakit ja prinsessaperunat. Keitettyihin nakkeihin oli leikattu halkihuulet ja perunoista taiteiltu kruunun muotoisia. Niitä nakkeja syömällä tuli aina huono-/pahaolo ja päänsärkyä. Koulun jälkeen en ole enää suostumut syömään mitään makkaraa enkä nakkia sen takia.
Laukkamakkara ja ryynimakkara! Elävät muistikuvat ala-asteelta, kun keittäjä seisoi pöydän päässä vahtimassa, että kaikki ryynimakkara oli syöty. Se oli ihan kammottavan kuivaa, se kuori kuin jotain muovia, yökkäilin väkisin lautaselle ja uusiksi vaan suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Veriletut. Kuka keksi sekoittaa verta jauhoihin?
Nälkäinen esivanhempi, jonka elinaikana kaikki eläimestä saatava oli syötävä.
Semmonen uunivuoka jossa oli jauhelihaa, porkkanaa, perunaa suikaileina ja riisiä. En koskaan tajunnut miksi oli riisiä ja perunaa samassa ruuassa.
Kalakeiton kanssa oli aina maksamakkarasiivuja ja lasillinen appelsiinimehua. Joo, c-vitamiini auttaa raudan imeytymisessä, mutta miksi tää oli aina kalakeiton kanssa, kun ei sopineet toisiinsa tasan yhtään.
Oudoimpana mieleen muistuu merirosvopata, jossa oli siis mausteisessa liejussa muljuvia pieneksi pilkottuja vihanneksenpaloja ja maissia. Maku oli joku outo curryn, paprikan, yrttien ja teollisen ruoan sekoitus. 2000-luvulla meille tarjoiltiin paljon kaikenlaisia omituisia pataruokia joilla oli nimi josta ei voinut päätellä ruoan aineksia.
Erikoisimpana meille tarjoiltiin kerran vadillinen perunamuusia, johon oli isketty pystyyn kalpeita höyrytettyjä bratwursteja. Tuon takia luulin pitkään että bratwurstit ovat jotain valkoisia jalkasilsan hajuisia makkaroita enkä syönyt niitä seuraavan kerran kuin aikuisuuden kynnyksellä Saksan-reissulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etanapannu sinihomejuustolla ja valkosipulilla. Oli tarjolla kerran kuukaudessa. Osa piti, suurin osa inhosi.
Hyi!
Missä koulussa noin kalliita ruokia tarjottiin?
Ei missään, provo.
Peruna-, kinkku- ja ananssuikaleita kermavellissä.
Kaali-puolukkasalaatti, yäk. Taksvärkkipäivänä piti kerätä puolukoita ja siihenkö ne sitten menivät. Puolukkapuuro oli taas hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veriletut. Kuka keksi sekoittaa verta jauhoihin?
Nälkäinen esivanhempi, jonka elinaikana kaikki eläimestä saatava oli syötävä.
Se joku afrikkalainen heimo elää edelleenkin pelkällä naudan verellä ja maidolla.
Joulun alla saatiin näkkärin päälle kinkkuleike! Siis sellainen arkinen perusleike, ei nyt mitään kunnon kinkun viipaletta.
Nakit perunavellissä. Kyse ei siis ollut löysästä perunamuusista vaan vellistä. Nakit otettiin höyrykattilasta lautaselle ja velliä kauhaistiin päälle. 1980-luvulla Etelä-Karjalassa.
Kaalikeitto. Pidin kyllä, mutta tänä päivänä ehkä vähän vanhanaikainen.
Vierailija kirjoitti:
Joku vatkuli.
Maksavatkuli on oikeastaan sama kuin maksakastike. Itse pidän paljon, vaikka harvoin tulee maksaa laitettua.
Miks mä muistan jonkun lauantaimakkara pihvin? Raakasipuli-tomaatti salaatti .
Ammattikoulussa oli joskus välipalana sämpylä, jonka välissä oli runsaasti maksamakkaraa ja maustekurkkua. Mun suosikki silloin.