Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en osaa enää tehdä ruokaa. Makaroonilaatikkokin epäonnistu
11.08.2024 |
Tasan tein pussin ohjeen mukaan, mutta ei ole hyvää. (Yleensä en ikinä tee sen pussin ohjeen mukaan)
Ruuanlaitto ei kiinnosta ollenkaan. Ja kun teen jotain on se aina jotenki epäonnistunutta. Lapsi ei syö. Itselle ei maistu ja lopulta lentää roskiin.
Ennen tein ruokaa päivittäin ja oli se ihan hyvääkin. Semmosta perusruokaa.
Ärsyttää. Mutta ei niin paljon et alkaisin panostamaan asiaan.
Kommentit (33)
Mäkin olen menettänyt kiinnostukseni ruoanlaittoon. Olemmeko masentuneita, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas teen koko ajan samoja ruokia. Jotenkin leipääntynyt kyllä koko hommaan.
En ole ohjetta kattonu, keitän makaronit väljässä vedessä, lisään lopuksi kasvisliemikuution, paistan sipulit ja jauhelihaa, sekoitan uunivuokaan ja uunissa noin tunnin. Tee makkaraperunat tai pyttipannua, ei voi mennä mönkäån.
Miksi sitten teit pussin ohjeen mukaan, jos oma reseptisi on parempi? Pusseissa olevat ohjeet ovat yleensä lasten makuun tehtyjä eli vähämausteisia.
No kun lapsi toivo ihan perusperus makaroonilaatikkoa. Ja minä sitten tein. Eikä se ollu yhtään hyvää. Lapsenkaan mielestä.
Mä varmasti olen masentunut. Sen tiedän.
Onneks koulut alko, niin lapsi saa edes kerran päivässä kunnon perusruokaa. Syö sitte kotona nuudelia.
Ehkä tästä vielä joskus noustaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein just makaronilaatikon ja ihan hyvää tuli. Hellapoliisina eli äitinä olen ollut jo 29 vuotta ja kyllä välillä tympii kokkaaminen. Mutta toisaalta olen sitä mieltä että hommat pitää hoitaa jos on jälkikasvua hommannut. Nuorin on vielä kotona. Haluan että lapset muistaa äitinsä sellaisena, että aina oli kunnon kotiruokaa valmiina. Siis aina!
Ap, miten luonnistuu veden keittäminen? Siis ihan ilman ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun lapsi toivo ihan perusperus makaroonilaatikkoa. Ja minä sitten tein. Eikä se ollu yhtään hyvää. Lapsenkaan mielestä.
Mä varmasti olen masentunut. Sen tiedän.
Onneks koulut alko, niin lapsi saa edes kerran päivässä kunnon perusruokaa. Syö sitte kotona nuudelia.
Ehkä tästä vielä joskus noustaan...
Siis syötät lapsellesi nuudeleita koska olet niin masentunut? Sinusta pitäisi tehdä ilmoitus! Tiedoksesi ettei kouluissa ole enää aikoihin saanut kunnollista perusruokaa. Niin masentunut ei ole kukaan laitostapauksia lukuunottamatta,etteikö jaksaisi vaikka porkkanaraastetta/salaattia tehdä,tai edes pestä sitä porkkanaa/omenaa/muuta kasvista lapselleen niiden nuudelien kaveriksi ja lisäksi avata vaikka raejuusto purkkia,laittaa mukiin jugurttia,keittää kananmunia useammalle päivälle kerrallaan jnejne.. Lähde oikeasti kävelylle edes välillä,vastuu mielialastasi on myös sinulla,ei pilleripurkilla tai lääkäreillä. Etsi helppoja ruokia,jotain ihan muuta kuin makaronilaatikkoa,jotka maistuvat joltain-kokeile vaikka raakaravintoa,sitä ei tarvitse lieden äärellä tuntikausia vahtia ja kypsentää. Ei voi olla noin vaikeaa internet aikakaudella. Kirjoittamasi viestin sijaan olisit voinut vaikka surauttaa hedelmäsmoothien tai miettiä tykötarpeita mahdollisimman helppoon, yksinkertaiseen, terveelliseen ruokaan. Jos et kykene näin pieniin asioihin,sinun on aika hakeutua psykiatrin juttusille tai osastohoitoon-lapsi ei itsestään voi huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas teen koko ajan samoja ruokia. Jotenkin leipääntynyt kyllä koko hommaan.
Samoin. Ihan hyviä ne mun kokkaukset on, mutta tympii jo itseäkin, kun samat kolme ruokalajia toistuu vuoron perään. Ei vaan kiinnosta kokeilla mitään uutta ja aineksetkin on nykyään niin kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veden keittäminen onnistuu. Ja sen lapsi onneksi osaa tehdä itsekkin, kun valmistaa niitä nuudeleita.
Teen mä joskus smoothieita aamupalaksi. Se ei ole ruokaa.
Ja tiedoksi, meillä täällä on oikeasti hyvää kouluruokaa. Perusruokaa.
Ja syö lapsi mustikoita. Ja joskus hedelmiäkin. Porkkanatkin osaa itse kuoria. Ja syö se joskus pinaattilettuja tai kanaa, tai kalapuikkoja.
Kun on tarpeeksi maassa, on se kävelylle lähteminen todella todella vaikeaa. Järki sanoo, että se auttaisi, mutta kun ei vaan saa itseään liikkeelle. Aivan liikaa kuormitusta elämässä.
Kyllä se siitä. Tee jotain helppoa. Jonain päivänä taas innostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi joku oikea keittokirja vaikka kirjastosta tai divarista ja tee niitä ruokia järjestyksessä.
Miten pääsit naimisiin vaikket osannut tehdä häävieraille makaronilaatikkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun lapsi toivo ihan perusperus makaroonilaatikkoa. Ja minä sitten tein. Eikä se ollu yhtään hyvää. Lapsenkaan mielestä.
Mä varmasti olen masentunut. Sen tiedän.
Onneks koulut alko, niin lapsi saa edes kerran päivässä kunnon perusruokaa. Syö sitte kotona nuudelia.
Ehkä tästä vielä joskus noustaan...
Siis syötät lapsellesi nuudeleita koska olet niin masentunut? Sinusta pitäisi tehdä ilmoitus! Tiedoksesi ettei kouluissa ole enää aikoihin saanut kunnollista perusruokaa. Niin masentunut ei ole kukaan laitostapauksia lukuunottamatta,etteikö jaksaisi vaikka porkkanaraastetta/salaattia tehdä,tai edes pestä sitä porkkanaa/omenaa/muuta kasvista lapselleen niiden nuudelien kaveriksi ja lisäksi avata vaikka raejuusto purkkia,laittaa mukiin jugurttia,keittää kananmunia useammalle päivälle kerrallaan jnejne.. Lähde oikeasti kävelyl
"Jos et kykene näin pieniin asioihin,sinun on aika hakeutua psykiatrin juttusille tai osastohoitoon"
Voin kuvitella puhelinsoiton: "Päivää, en oikein jaksa laittaa kotiruokaa, joten tulisin osastohoitoon. Sopiiko jo iltapäivällä?"
Tärkein ainesosa puuttuu, eli rakkaus. Tee makaronilaatikko rakkaudella niin se onnistuu aina. En ole koskaan onnistunut epäonnistumaan makaronilaatikosta rakastan sitä. Taidankin tehdä huomenna sitä pitkästä aikaa.
Mikä siinä meni pieleen tai mitä siinä oli mihin et ollut tyytyväinen?
Alue: Aihe vapaa
Näinhän se on, jos ei paneudu niin tulee vähän sinnepäin. Itselläkin ollut sellaisia vaiheita elämässä, sitten taas jostain löytyy se innostus, pääsee flow-tilaan ja ruokakin on paljon parempaa.