Ongelmana, että en luota anoppiini

Osaisiko joku neuvoa? Kyselee ap.

Veetäkö meille kuuluu sun anoppi .Ei tunneta häntä eikä sinua ,joten selvitä asia tai tyydy nykytilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Veetäkö meille kuuluu sun anoppi .Ei tunneta häntä eikä sinua ,joten selvitä asia tai tyydy nykytilanteeseen.

Miten selvitetään lähes 70-vuotiaan ihmisen taipumus olla puhumatta totta ja olla pitämättä lupauksiaan? En tiedä. Siksi kysyn neuvoja. Ap

Minimaalinen yhreydenpito ja miehesi hoitaa sen.

Jos hän on saanut poikansa kasvatettua aikuiseksi ja jopa niin hyväksi, että sinä kelpuutit pojan mieheksesi, niin eihän täysin viallinen voi olla.

Koeta kestää. Ihmiset on mitä on.

Täällä on pilvin pimein 70 vuotiaista anopista jo valmiina valitusketjuja, senkun luet ne läpi ja otat oppia. Pitääkö sitä jatkuvasti kysellä.

Pidän anoppiani vähän etäällä, ei kai siinä sen kummempaa. Ei kaikkiin ihmisiin tarvitse täysillä luottaa. Hänellä on erilainen suhtautuminen sovituista asioista kiinni pitämiseen, se pitää vain hyväksyä ja toimia sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Pidän anoppiani vähän etäällä, ei kai siinä sen kummempaa. Ei kaikkiin ihmisiin tarvitse täysillä luottaa. Hänellä on erilainen suhtautuminen sovituista asioista kiinni pitämiseen, se pitää vain hyväksyä ja toimia sen mukaan.

Asia ei ollut iso ongelma ennen kuin saimme lapsia. Mutta nyt tätä, että ei pidä sovitusta kiinni ja valehtelee on ilmennyt lapsiimme liittyvissä asioissa ja se on kyllä ongelma jos hän meinaa lapsia tavata. Mieheni mielestä hänen äidin valkoiset valheet ei ole niin paha asia tai se ettei toimi sovitun mukaan, hänen mielestä hänen äiti on sellainen kuin on ja se pitää vain hyväksyä. Itselleni taas rehellisyys ja luotettavuus on tärkeimpiä asioita joita voi kuvitella. Ap

Jos ap sinulle rehellisyys on tärkein arvo, niin myönnätkö, että vaikka on ihan sallittua haaveilla täydellisestä anopista, niin ei se ihan oikein ole vaatia elävältä ihmiseltä sinun ihanteittesi mukaisuutta? 

Myönnätkö mahdolliseksi, että jos anoppi ei olekaan maailman rehellisin, hänellä saattaa olla siihen hyvät syyt omassa kasvuympäristössään? 

Sitten miettimään, ovatko ne valeet puhtaanvalkoisia vai onko niistä oikeasti vaaraa. Älä käytä lapsiasi kuitenkaan välikappaleena, he eivät elä täydellisessä maailmassa yhtään enempää kuin sinäkään. Vaikka voisitkin suojella heitä kaikelta ikävyydeltä, mitä he tekisivät sitten kun et enää siihen pysty?

Ei sinun tarvitsekaan olla hänen kanssaan tekemisissä. Kohteliian neutraalit ja etäiset välit riittää.

Minun anoppi jäi aikoinaan kiinni minun mustamaalaamisesta selkäni takana kaikille, keksi ihan omasta päästään aivan kummallisia juttuja ja valheita. Ei edes tuntenut minua. Sen verran loukkasi, että en hänelle ikinä anteeksi ole antanut, enkä hänen kanssaan ole tekemisissä kuin välttämättömät asiat. Eikä muuten ole edes pyytänyt anteeksi.

Ainakaan lapsia en antaisi tuollaiselle hoitoon. Lapset oppii äkkiä nuo tavat, jos mummonkin mielestä valheiden kertominen on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap sinulle rehellisyys on tärkein arvo, niin myönnätkö, että vaikka on ihan sallittua haaveilla täydellisestä anopista, niin ei se ihan oikein ole vaatia elävältä ihmiseltä sinun ihanteittesi mukaisuutta? 

Myönnätkö mahdolliseksi, että jos anoppi ei olekaan maailman rehellisin, hänellä saattaa olla siihen hyvät syyt omassa kasvuympäristössään? 

Sitten miettimään, ovatko ne valeet puhtaanvalkoisia vai onko niistä oikeasti vaaraa. Älä käytä lapsiasi kuitenkaan välikappaleena, he eivät elä täydellisessä maailmassa yhtään enempää kuin sinäkään. Vaikka voisitkin suojella heitä kaikelta ikävyydeltä, mitä he tekisivät sitten kun et enää siihen pysty?

On niistä vaaraa. Jos olen vaikka sopinut, että lasten kanssa ei saa tehdä tiettyä asiaa esim syöttää karkkia vauvalle, ja huomaan että hän ei pidä sovitusta kiinni, vaan näen että hän työntää karkkia nelikuisen suuhun sillä aikaa kun minä kipaisen vessassa, niin eikö sinusta tuo ole ongelma? Ap

Siis mitä kamalaa voi tapahtua, jos anoppi tapaa lapsia? Hän lupailee asioita, jotka eivät voi toteutua? Silloin voit aina sanoa, että "katsotaan nyt" ja tyylikkäästi vesittää koko lupauksen.

Vai oletko niitä miniöitä, joille anoppi on maksuton kodinhoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä kamalaa voi tapahtua, jos anoppi tapaa lapsia? Hän lupailee asioita, jotka eivät voi toteutua? Silloin voit aina sanoa, että "katsotaan nyt" ja tyylikkäästi vesittää koko lupauksen.

Vai oletko niitä miniöitä, joille anoppi on maksuton kodinhoitaja?

Pitäisi siis varjella anoppia, ettei hänen valehtelunsa paljastu lapsenlapsille? Miksi? Ei kukaan varmaan lapsia hoitoon vie epäluotettavalle ja valehtelevalle isovanhemmalle, oli se sitten oma äiti tai anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä kamalaa voi tapahtua, jos anoppi tapaa lapsia? Hän lupailee asioita, jotka eivät voi toteutua? Silloin voit aina sanoa, että "katsotaan nyt" ja tyylikkäästi vesittää koko lupauksen.

Vai oletko niitä miniöitä, joille anoppi on maksuton kodinhoitaja?

Lapsillani on ruoka-aineallergioita, ja minun pitää voida luottaa, että heille ei anneta kiellettyjä ruoka-aineita. Anoppini kohdalla en voi luottaa siihen. Lisäksi minun pitää voida luottaa, että jos joku on lasten kanssa vaikka rannalla, niin hän on koko ajan vieressä vahtimassa eikä vaikka käy vessassa välillä ja jätä uimataidottomia lapsia ns. minuutiksi yksin rantaan. Anoppini kohdalla en voi luottaa siihen. Eikä asiaa poista se, että hän on muuten mukava. Ei hän meillä mitään kodinhoititöitä ole koskaan tehnyt ja lapsiakin vahtinut vain harvoin. Ap

Itselläni on/oli epärehellinen, selän takana toimiva, tavaroita ja kaappeja penkova ex-anoppi.

Kun saimme lapsemme hän teki minusta lastensuojeluilmoituksen ja valehteli että puhelun aikana vauvamme olisi huutanut nälkäänsä. Vauvamme ei koskaa huutanut ja sai ruokansa ja maitonsa ennen kuin kerkesi inahtaakkaan. Tämän valheen hän oli kertonut ex-miehelleen (eronneet) eli lapsemme isovanhemmalle siis. He eivät olleet missään tekemisissä yli 10 vuoteen ennen lapsemme eli heidän lapsenlapsensa syntymää. Tästä he kuitenkin innostuivat haukkumaan minua ja saivat yhteisen kiusanteon kohteen eli minut. He alkoivat käydä yhdessä ulkomailla ja samalla haukkuivat minua että minä en koskaan käy missään että olen sen takia luuseri. 

Minulle alkoi riittää tämä paskakuvio ja heidän huonosti kasvattamassa poika ja annoin viimeiset joululahjat sen vuoden jouluna ja tarkkailin tuleeko edes kiitoksia. Ei tullut. Lahja vaan työnnettiin sivuun kylmästi ja todettiin vihaisena "AI että täMMöNen"...se oli tekemäni kalenteri heidän lapsenlapsensa kuvista....niin sydäntä särkevää..olisi pitänyt antaa se omalle äidille tai isälleni...

Kestin suhdettamme vielä usean vuoden käytännön syistä  (opiskelu ja raha) mutta noita sekopäitä kohtelin kuin ilmaa. Kerroin asiasta vanhemmilleni ja heikin olivat sitä mieltä että he ovat outoja ja narsisteja. En järkännyt enää yhteisiä kohtaamisia.

Liittyy paljon muutakin minun lyttäämistä mutta en jaksa tähän kirjoittaa kaikkea. 

Jaksamista ja pidä lapset aina kotona ja lähelläsi...elä päästä heitä olemaan vapaana yksin lasten kanssa ilman aikuista todistajaa. Vinkki; Voit käyttää todistaja oikeudessa kun lapsille sattuu jotakin anoppisi läsnäollessa. 

Minun, lapsillani, minä... Huomaan, että tämä on sinun ongelma ja miehesi ei tosiaan stressaa. Eipä tuossa ole mitään tehtävissä kuin pidätte lapset pois anopin luota. Käytte vain perheenä kylässä, ettei pääse tekemään vahinkoa ilman teidän valvovaa silmää. Tosin tähän nyt tarvitset miehesi tuen.

Vierailija kirjoitti:

Minun, lapsillani, minä... Huomaan, että tämä on sinun ongelma ja miehesi ei tosiaan stressaa. Eipä tuossa ole mitään tehtävissä kuin pidätte lapset pois anopin luota. Käytte vain perheenä kylässä, ettei pääse tekemään vahinkoa ilman teidän valvovaa silmää. Tosin tähän nyt tarvitset miehesi tuen.

Mies varmaan tykkää äidistään ja on koko elämänsä tottunut siihen, että äiti hänelle valehtelee eikä pidä sovitusta kiinni. Eikä siksi tajua, että se on väärin. Näkee äitinsä vain hyvänä. Mutta ei se silti tarkoita, että objektiivisesti hänen äidin toiminta ei olisi väärin. 

En laittaisi enää 70-vuotiasta uimataidottomien lasten vahdiksi rannalle. Johan tuo voi itsekin saada jo jonkun sairauskohtauksen kesken kaiken ja huomiokykykään ei ole enää sama kuin nuorempana. 

Ikävä tilanne. Pitäisin etäisyyttä.