Lue keskustelun säännöt.
Koiran ongelmallinen käytös, kannattaako vielä yrittää vai viedä lopetettavaksi?
10.08.2024 |
Ei oma koira, vaan vanhempieni. Kyseessä on pieni kokoinen rotu, mutta koira käynyt kiinni molempiin useamman kerran niin, että joka kerta on pahat haavat ja verta tullut urakalla. koira oli tullessaan ihan normaalin oloinen ja reipas pentu. Sitten sattui tapahtuma, jossa koiralle meinasi käydä huonosti. Koira saatiin kuitenkin pelastettua, mutta sen jälkeen sen käytös muuttui. On varmasti myös osittain koulutus jäänyt myös tekemättä, luulisin. Mutta ajattelin listata kaikki asiat, jos joku kokenut koira ihminen osaisi kertoa, mitä käytöksen takana voisi olla.
- Koira on peloton, ei pelkää ihmisiä ja jos on vapaana niin ei väistä pihaan tulevaa autoa, eikä väistä myöskään ihmistä
- murisee jos ottaa syliin, laittaa & ottaa hihnan pois
- ei varmaan yllätä, mutta harjaaminen ja kynsien leikkuussa myös murisee ja saattaa purra
- on käynyt myös ilman syytä kiinni, niin että roikkunut jalassa ja jahdannut omistajaa ja käynyt uudelleen pahasti kiinni
- haukkuu usein tyhjyyteen ja heiluttaa omituisesti päätään puolelta toiselle
- Ei ole vihainen muille koirille
- Ei välttämättä päästä ihmistä lähtemään talosta ( äitini joutunut usein juoksemaan ja pukemaan jossain eteisessä
Saattaa kyläillessämme olla nätisti lasten kanssa, seuraa ja heiluttaa häntää. Mutta sitten säikähtää jotain (tai ei edes tiedä mitä tapahtuu) ja käy vanhempiini kiinni.
Tässä nyt jotain. Olen koittanut puhua heille, että joko otetaan yhteys johonkin kouluttajaan tai pitää luopua koirasta. En voi itsekään ottaa riskiä, että käy lapsiin joskus kiinni. Koira on alle 5 vuotias, mutta saakohan luottamusta ja hyvää suhdetta enää rakennettua vanhempieni toimesta? Sen verran tunneside mennyt koiraan ja elämää stressaavaa sen kanssa.
kiitos jos joku vastaa.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Voimakastahtoinenkaan terve koira ei tuosta vaan käy ihmiseen kiinni. Voimakastahtoisuudella on tuota käytöstä aivan turha selittää. Voimakastahtoinen kouluttamaton koira on usein hankala hallita, mutta eivät nekään ihmisiä pureskele miten sattuu.
Voimakastahtoinen koira puree yhden kerran kunnolla, arka ja terävä koira taas ns. tikkaa eli puree monta kertaa ja hallitsemattoman oloisesti. Usein tuo on hyvä nyrkkisääntö, mutta näkemättä koiraa tietty paha sanoa, sillä suurin osa koirista ei ole hyvin voimakastahtoinen eikä hyvin arka, vaan jotain siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituinen pään tai koko vartalon heijaaminen puolelta toiselle voi johtua kivusta, jostakin vammasta tai usein se on stressireaktio. Koira pitää tutkituttaa eläinlääkärillä. Vanhemmillesi sopiva koira taitaa olla pehmolelu.
Uskon, ettei näitä kommentteja ole mukava lukea ja ymmärrän, että vastuu on ensisijaisesti aloittajan vanhempien.
Toivon kuitenkin, että saat vanhempasi vakuutettua, että lääkäriin on mentävä ja koira sitten päästettävä joko päiviltä tai etsittävä sille uusi koti. Jos eivät lähde, pyydän, että viet koiran lääkärille itse. Koira on ihmisestä riippuvainen, eikä sitä saa pitää kivussa tai muuten heitteillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakastahtoinenkaan terve koira ei tuosta vaan käy ihmiseen kiinni. Voimakastahtoisuudella on tuota käytöstä aivan turha selittää. Voimakastahtoinen kouluttamaton koira on usein hankala hallita, mutta eivät nekään ihmisiä pureskele miten sattuu.
Voimakastahtoinen koira puree yhden kerran kunnolla, arka ja terävä koira taas ns. tikkaa eli puree monta kertaa ja hallitsemattoman oloisesti. Usein tuo on hyvä nyrkkisääntö, mutta näkemättä koiraa tietty paha sanoa, sillä suurin osa koirista ei ole hyvin voimakastahtoinen eikä hyvin arka, vaan jotain siltä väliltä.
... Jatkuu: on vähän hassu väite, ettei voimakastahtoinen koira pure ihmistä, useiden kymmenien tuolla tavalla käyttäytyneen koiran omistajia ohjanneen näkökulmasta. Voimakastahtoisen koiran on pakko purra, jos ihmiset eivät eleiden ja merkkienkään jälkeen usko, ettei hänen leluaan oteta tai jos ihmiset kävelevät liian läheltä tai koskevat häntä ilman lupaa. Ihmisen näkökulmasta tuo on järjetöntä, mutta voimakastahtoinen koira vaatii, että häntä lähestytään kunnioittavasti eikä häneltä oteta pois lelua noin vain.
Jos on vähänkin kokemusta koiralauman käyttäytymisestä toisiaan kohtaan, niin osaa tulkita koirien aggressiota koiran näkökulmasta. Se on lähes aina erittäin loogista. Arvaamattomia koiria ei juuri ole. Esimerkiksi kotiaan vahtiva koira ei ole arvaamaton eikä epävarma, pelokas, vaan se tekee sitä mihin se useimmiten on varta vasten jalostettu. Ei se pelkää, vaan suorittaa tehtäväänsä ja saa pahimmillaan selkäänsä, vaikka pitäisi kiittää rohkeudesta ja velvollisuudentunnosta.
Jos kaikki koiran tekemiset ovat pelkoa ja epävarmuutta kouluttajan mielestä, silloin kehottaisin vaihtamaan kouluttajaa. Koska koiran käyttäytyminen on melko monimuotoista aivan kuten kaikkien muidenkin eläinten, itselläni on kokemusta hevosista, kissoista, märehtijöistä ja siipikarjasta. Koira on laumaeläin, laumaan liittyvät tekijät ovat hyvin yleisiä ongelmien aiheuttajia eli on usein harhaanjohtavaa puhua koiran ongelmista. Koirassahan ei ole välttämättä mitään vikaa.
Resurssiaggressiivisuudellakaan ei ole mitään tekemistä voimakastahtoisuuden kanssa. Eikä voimakastahtoisuus automaattisesti tuo mukanaan mitään pakkoa purra :D koira voi olla samaan aikaan sekä ystävällinen että voimakastahtoinen.
Ja juu, itselläni on tuossa nytkin kolme voimakastahtoista koiraa. Ei niillä ole ikinä ollut mitään tarvetta purra minua tai ketään muutakaan, vaikka eivät aina saakaan tahtoaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Resurssiaggressiivisuudellakaan ei ole mitään tekemistä voimakastahtoisuuden kanssa. Eikä voimakastahtoisuus automaattisesti tuo mukanaan mitään pakkoa purra :D koira voi olla samaan aikaan sekä ystävällinen että voimakastahtoinen.
Ja juu, itselläni on tuossa nytkin kolme voimakastahtoista koiraa. Ei niillä ole ikinä ollut mitään tarvetta purra minua tai ketään muutakaan, vaikka eivät aina saakaan tahtoaan läpi.
Kyllä resurssiaggressiivisuudella on tekemistä voimakastahtoisuuden kanssa, paljonkin. Lauman voimakastahtoisin vie muiden lelut suustakin, vaikka se voi kyllä aiheuttaa mutinaa. Eräs oma koirani oli jopa niin ovela, että otti vierailtakin koirilta suusta keppejä, koska tiesi uroksen tulevan puolustamaan sitä, kun toinen suuttuu.
Voimakastahtoisuus tarkoittaa sitä, että koiran kynnys purra on korkealla. Sen ei tarvitse purra, koska kaikki koirat uskovat muutenkin. Voimakastahtoisuus ei tietysti ole mikään virallinen termi, siksi olisi parempi puhua luonnetestin termein, jotta sanojen sisältö olisi määrätty. Voimakastahtoisella koiralla tarkoitan kovaa koiraa. Kova koira on oikeissa käsissä paras mahdollinen koira, mutta soveltuu harvoin kokemattomalle tai ihmiselle, joka itse on liian pehmeä.
Koiranpennun ja ihmisen parittaminen oikein menee välillä pieleen kasvattajalta.
Lopetettavaksi vaan. Koiralle on stressaavaa vaihtaa kotia. Kaikenlaisia pelastettuja koiria pursuaa kaikki paikat ja niille kolehtia kerätään että ruokittua ja hoidettua saadaan. Voidaan aloittaa lihan kulutuksen vähentäminen siitä että lopetetaan kaikki koirat jotka eivät ole kenenkään perheenjäseniä NS. Rescue-koirat sekä ne joilla on ongelmia käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota heijaamista tapahtuu juuri stressissä, eläin yrittää purkaa sitä. Samalla tavalla ihminenkin heijaa itseään äärimmäisessä stressissä. Mutta voi olla joku epileptinen kohtauskin jos tuijottaa ja haukkuu. Kyllä tämä koira kaipaa perusteellista tutkimusta.
Uusi koti voisi olla mahdollisuus. Ensin veisin kuitenkin koiran eläinlääkärin tutkimuksiin. En tiedä miten aloituksen koiraa on kohdeltu. Tiedän kuitenkin koiran jota aikaisempi omistaja oli suutuspäissään pahoinpidellyt ja heittänut seinään. Kaulassa oli kipeä vaurio. Koira oli aggresiivinen erityisesti hihnaa tai kaulapantaa laittaessa. Myös silitys sai sen varuilleen. Ei antanut koskea kaulaan tai selkään. Koira piti lähestyvää kättä uhkana koska lähetyvä käsi oli aikaisemmin ollut lyövä käsi. Onneksi sai rakastavan ja osaavan uuden kodin. Kokenut omistaja hoidatti eläinlääkärillä koiran kuntoon sekä koulutti sen uudelleen. Aggresiivinen koira on nykyisin rauhallinen kiltti kotikoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tärkein asia on tuon tapaturman arviointi, onko vaikuttanut vaikkapa neurologisia seurauksia. Miksi koiraa ei viety eläinlääkäriin? Jos vanhempasi eivät halua, voitko tarjoutua viemään?
Jos se selkästi muutti käytöstä, eläinlääkäri osaa ottaa kantaa jatkoon. Koira on nuori koira, pitäisi mielestäni tutkia asia perusteellisesti ennenkuin puhutaan mistään piikittämisestä. Lääkäri osaa arvioida eri tavalla asian kuin palstalaiset täällä. Luulen kuitenkin, että uuden kodin etsiminen olisi tarpeen lääkärin arvion jälkeen.
Minkä ikäinen koira on? Miten koiraa ohjataan ongelmatilanteissa? Käytetäänkö koiraan fyysistä kuritusta? Koira vaikuttaa sairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko johtajuus koiran silmissä jäänyt saavuttamatta? Jotkut rodut ja osin helpoiksikin miellettyjen rotujen yksilöt vaativat omistajiltaan selkeää johtajuutta.
En tarkoita väkivaltaisuutta tai huutamista, oikeastaan juuri päinvastoin, vain pennusta lähtien toimimista siihen suuntaan, että ihminen on se, joka määrittää hyväksyttävän toiminnan raamit. Yleensä 1-2 ensimmäistä vuotta ovat tärkeimmät, sen jälkeen koira jo tietää miten toimia.
Koiralle siis opetetaan, ettei hypitä vasten, ei tulla syliin ilman lupaa tai vaadita rapsutuksia kuonolla tökkien, ei oteta tavaroita kädestä, ulkona ei mennä luvatta ihmisten tai koirien luokse, ulkona ei räyhätä vastaantulijoille, ihminen ottaa kotiin tulevat vieraat vastaan ensimmäiseksi, hoitotoimenpiteet hoidetaan ihmisen haluamalla tavalla, koira odottaa lupaa ruokaan, hihnassa vetämistä ei hyväksytä, koira tottelee peruskäskyjä... Tämä kaikki vaatii ihmiseltä huomattavaa päättäväisyyttä, kekseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Sanalla sanoen varhaisesta pentuajasta lähtien koiralle osoitetaan, että ihminen on laumanjohtaja, joka päättää mitä tehdään ja milloin tehdään, ihminen tekee tämän päättäväisesti ja lempeästi, ilman lipsumista, ilman epäröintiä.
Toinen mikä tuli mieleeni on koiran liiallinen turhautuminen. Aloittaja ei maininnut koiran rotua, mutta pienistäkin roduista löytyy hyvin toiminnanhaluisia ja koirasosiaalisiakin rotuja. Riittävä liikunta ja ulkoilu, rotukohtaisten viettien aktivointi sekä mahdollisesti koirakavereiden leikkiseura saattaisivat auttaa, jos kyse on fyysisestä ja sosiaalisesta turhautumisesta joka purkautuu väärään toimintaan.
Tietenkin on olemassa sekin mahdollisuus, että kyseessä on aivokasvain, muu kivulias sairaus (hammas, selkä, sisäelin) tai mielenvikainen yksilö, vaikka se onkin harvinaista. Koira kannattaisi käyttää kattavissa eläinlääkärin tutkimuksissa ja kuvata tarkasti ennakkotietoina nämä koiran ongelmat. Myös koirankouluttajan apua voi hyödyntää, kunhan fyysiset sairaudet on ensin poissuljettu.
Suurin osa koirista ei tietenkään vaadi tällaista kuria kasvaakseen kelpo kotikoiriksi, mutta etenkin vaativampien rotujen kohdalla ei riskiä kannata ottaa ja kuten tämä esimerkki osoittaa, ei ehkä helpommiksikaan miellettyjen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteys koirankouluttajaan. Vika ei ole koirassa vaan erittäin todennäköisesti siinä, että sitä ei ole koulutettu oikein. Katso Youtubesta The Dog Daddy -kanava niin näet miten vihaisista koirista tulee oikean koulutuksen avulla varsin hyväkäytöksisiä.
Kaikki kunnia hänen yrityksilleen, mutta esimerkiksi tämän tiibetinmastiffin tapauksessa en ymmärrä, miten hänen menettelynsä edisti koiran hyvinvointia.
Koira rauhoittui lähinnä vasta siinä vaiheessa, kun se oli jo lämpöhalvauksen partaalla. Tässä tapauksessa oli luultavasti tehty huomattavia laiminlyöntejä koiran sosiaalistaminen osalta, luultavasti myös johtajuus oli jäänyt ottamatta koiran silmissä. Kaiken huipuksi kyseessä oli rotuisekseen aivan poikkeuksellisen aggressiivinen, itse asiassa mahdollisesti jopa mielenvikainen tai fyysisesti sairas yksilö.
En siis oikein ymmärtänyt pointtia, mitä tuo hihnassa riuhtominen korjasi koiran käytöksen osalta, eikä tuon rotuisia koiria muutenkaan voi korjata voimalla ja väkivallalla. En sitten tiedä, ehkä kyseinen toimintamalli toimii vaikkapa pittbullien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteys koirankouluttajaan. Vika ei ole koirassa vaan erittäin todennäköisesti siinä, että sitä ei ole koulutettu oikein. Katso Youtubesta The Dog Daddy -kanava niin näet miten vihaisista koirista tulee oikean koulutuksen avulla varsin hyväkäytöksisiä.
Kaikki kunnia hänen yrityksilleen, mutta esimerkiksi tämän tiibetinmastiffin tapauksessa en ymmärrä, miten hänen menettelynsä edisti koiran hyvinvointia.
Koira rauhoittui lähinnä vasta siinä vaiheessa, kun se oli jo lämpöhalvauksen partaalla. Tässä tapauksessa oli luultavasti tehty huomattavia laiminlyöntejä koiran sosiaalistaminen osalta, luultavasti myös johtajuus oli jäänyt ottamatta koiran silmissä. Kaiken huipuksi kyseessä oli rotuisekseen aivan poikkeuksellisen aggressiivinen, itse asiassa mahdollisesti jopa mielenvikainen tai fyysisesti sairas yksilö.
Hyvin vaativa yksilö ja luultavasti pentuaikainen sosiaalistaminen jäänyt välistä kuten totesit. Myös vääränlainen elinympäristö (liian urbaani ja kuuma ilmasto) sekä työtehtävän puute (kyseessä on laumanvartija/vartiokoira) varmaankin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, ettei näitä kommentteja ole mukava lukea ja ymmärrän, että vastuu on ensisijaisesti aloittajan vanhempien.
Toivon kuitenkin, että saat vanhempasi vakuutettua, että lääkäriin on mentävä ja koira sitten päästettävä joko päiviltä tai etsittävä sille uusi koti. Jos eivät lähde, pyydän, että viet koiran lääkärille itse. Koira on ihmisestä riippuvainen, eikä sitä saa pitää kivussa tai muuten heitteillä.
Juuri näin ja jos ei lääkärissä ole varaa tutkimuksiin niin sitten siellä lopetus. Ei niin, että jätetään koira parka kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko johtajuus koiran silmissä jäänyt saavuttamatta? Jotkut rodut ja osin helpoiksikin miellettyjen rotujen yksilöt vaativat omistajiltaan selkeää johtajuutta.
En tarkoita väkivaltaisuutta tai huutamista, oikeastaan juuri päinvastoin, vain pennusta lähtien toimimista siihen suuntaan, että ihminen on se, joka määrittää hyväksyttävän toiminnan raamit. Yleensä 1-2 ensimmäistä vuotta ovat tärkeimmät, sen jälkeen koira jo tietää miten toimia.
Koiralle siis opetetaan, ettei hypitä vasten, ei tulla syliin ilman lupaa tai vaadita rapsutuksia kuonolla tökkien, ei oteta tavaroita kädestä, ulkona ei mennä luvatta ihmisten tai koirien luokse, ulkona ei räyhätä vastaantulijoille, ihminen ottaa kotiin tulevat vieraat vastaan ensimmäiseksi, hoitotoimenpiteet hoidetaan ihmisen haluamalla tavalla, koira odottaa lupaa ruokaan, hihnassa vetämistä ei hyväksytä, koira tottelee peruskäskyjä... Tämä kaikki vaatii ihmiseltä huomattavaa
Aivan oikeassa olet. Suurin osa koirista on suht pehmeitä ja selviää normaaleiksi kotikoiriksi, vaikka moni asia menee väärin. Sitten kun on kyseessä oikein hyvät käyttöominaisuudet omaava koira, niin koiranomistajalta vaaditaan enemmän osaamista. Pienet terrierit esimerkiksi ovat useinkin aika peräänantamattomia ja itsenäisiä. Niiden kohdalla tulisi olla hyvin tarkkana pienistä asioista jo pentuna, niin pääsee hiukan helpommalla. Mutta jos koira on jo pentuna päätellyt, ettei tuosta omistajasta oikein ole mihinkään, niin kuvaa voi olla hankala muuttaa, varsinkin, jos omistaja itse on pehmeä ja epäröivä.
Koira lukee ihmisen kehon kieltä ja mieltä usein sata kertaa paremmin kuin ihminen koiran. Ihminen, joka on rauhallinen ja selkeä sekä periksiantamaton, voi pärjätä hienosti kovankin koiran kanssa, kun hän ei hössötä ja sössötä sen kanssa koko ajan, vaan vaatii tietyt normaalit asiat koiralta, vaikkei tietäisi koirapsykologiasta juuri mitään. Sama ihminen taas voi pelästyttää aran koiran hermostuessaan ja vaatiessaan liikaa eli sillä on valtava merkitys millaiselle ihmiselle ja perheeseen koira päätyy. Kumpikaan ei ole onnellinen, jos vääränlainen koira päätyy vääränlaiselle ihmiselle.
Olen aika monta kertaa nähnyt tilanteen, missä perheen nainen on koiravastaava, käy koulutuksissa ja tekee kaikki makupalakoulutuksen ja positiivisen vahvistamisen kautta eikä koira tottele yhtään mitään. Sen sijaan mies, joka ei tee koiran kanssa kuin satunnaisia lenkkejä, ei anna makupaloja eikä koiraa pahemmin silittelekään, saa koiran tottelemaan pelkästään sanomalla sille Nyt riittää. Siksi, että laumassa korkeammalla oleva yksilö on hyvin vähäeleinen, muut mielistelevät häntä kuten tässä esimerkissä nainen tekee koiralle.
Koiralauman toimintaa seuraamalla saa hyvin paljon tietoa siitä miten kannattaa toimia, jos haluaa ansaita koiran kunnioituksen. Matkii sitä koiraa, joka on vähäeleisin ja jota muut kunnioittavat. Lisäksi uros- ja narttukoiran roolit ovat hiukan erilaiset, se pitää huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Tuota heijaamista tapahtuu juuri stressissä, eläin yrittää purkaa sitä. Samalla tavalla ihminenkin heijaa itseään äärimmäisessä stressissä. Mutta voi olla joku epileptinen kohtauskin jos tuijottaa ja haukkuu. Kyllä tämä koira kaipaa perusteellista tutkimusta.
Ei heijaaminen ole stressin vaan sairauden oire.
Yksi mikä on tullut myös muotiin on tämä stressi (pelon ja "epävarmuuden") lisäksi. Stressiä on kaikki ongelmallinen mitä koira tekee eli otetaan termit ihmiset psykologiasta. Tietysti voi sanoa kaikkien ongelmallisten koirien olevan stressaantuneita, myös sairaiden, ei mene pieleen, mutta se ei kuitenkaan kerro mitään siitä mistä varsinaisesti spesifisti on kyse.
Piikille vain, koiria on muutenkin liikaa.
Yhteys koirankouluttajaan. Vika ei ole koirassa vaan erittäin todennäköisesti siinä, että sitä ei ole koulutettu oikein. Katso Youtubesta The Dog Daddy -kanava niin näet miten vihaisista koirista tulee oikean koulutuksen avulla varsin hyväkäytöksisiä.