Miksi jotkut ei yhtään mieti mitä sanovat toisille?
Olen raskaana, kuten pari muutakin ystävääni, ja ystäväpiirissäni on ihan yleisesti puhuttu siitä miten "suku jatkuu". Yksi henkilö on kuitenkin käsittänyt tämän niin että "geenit jatkuu". Isäni on adoptoinut minut ollessani lapsi ja tämä yksi henkilö tietää sen. Hänellä on jokin ihmeellinen tarve kommentoida minulle "niin, sä et jatka isäsi geenejä" ja "onneksi sä saat vauvan niin sun oikean isän geenit jatkuu". Olen yrittänyt olla välittämättä ja ohittaa nämä tökeröt kommentit jatkamalla muiden kanssa ihan musita asioista, mutta silti ne kommentit tuntuu ikäviltä. Mikä ihme saa ihmisen tekemään tällaista?
Kommentit (45)
Toisesta sisään ja toisesta pihalle.
Tollasesta ystävästä pitäs hankkiutua eroon.
plaah. sanot vaan, että mitä v###a sää sönkötät? pirä pääs kiinne, kun et mitää järkevää saa ulos leipälävestä, apina. tämä tehoaa minkä tahansa asian yhteydessä. ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Tollasesta ystävästä pitäs hankkiutua eroon.
Ai kummasta?
Vierailija kirjoitti:
Toisesta sisään ja toisesta pihalle.
Kieltämättä näitä alkaa kuulla niin usein häneltä, että alkaa jo kyllästyttää. Ap
Miksi loukkaantua faktasta?
Ei se musta valkoiseksi muutu, vaikka miten sormetettaisiin
Vierailija kirjoitti:
Miksi loukkaantua faktasta?
Ei se musta valkoiseksi muutu, vaikka miten sormetettaisiin
Niin, miksi tuo tuntuu ikävältä, kun yksi kerta toisensa jälkeen ottaa esiin tämän asian näin? Mietipä hetki.
Eniten mietin hänen motiiviaan tähän. Ei kukaan muu ystäväpiirissäni sano mitään tuollaista, vaikka taustani tietävätkin. Ap
Hänellä on varmaan useampikin ongelma. Ensinnäkin hän sanoo mitä päähän juolahtaa. Ei hyvä. Toisekseen, hänen ajatuksensa vaikuttavat oudoilta. Silloin ei todellakaan pitäisi sanoa mitä ajattelee.
Vastaisin:
Kyllä, olen ymmärtänyt asian. Miksi sinulla on tarve tuoda se esille kerta toisensa jälkeen?
Hänellä voi olla jotain hahmotuskyvyn ongelmia. Ei saa kiinni siitä mistä te muut puhutte.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nykyään niin allerginen kaikelle tällaiselle typerälle kommentoinnille. Viime aikoina eräs kaverini aina nähdessämme ottaa puheeksi, että hiukseni on alkaneet harmaantua. Ihan joka kerta mainitsee. En ymmärrä näitä ihmisiä joiden pitää jatkuvasti päästä jostakin vähän aina nälvimään. Ja en ota nokkiini jos joku sanoo kerran ootko huomannut, että sulla on tullut harmaita mutta jos tällainen asia mainitaan joka kerta, niin silloin se on veetuilua.
ap, sinuna sanoisin varmaan tälle kaverille jo että lopeta jo jauhaminen niistä geeneistä.
Yhdessä vaiheessa sukulainen rupesi tarkkailemaan minun ja sisareni ikääntymisen merkkejä ja muutenkin kommentoimaan vanhenemisesta. Toivoi kai triggeröivänsä jonkun häpeän vanhenemisesta? Ei minulla ole kommentoitavaa, ikäni on se mikä on, mikä siinä on jännää että keski-ikä lähestyy? Synttärit saapuu jokaiselle joka vuosi ellei kuole. Katsoin pitkään ja vaihdoin puheenaihetta. On aina ollut sellainen möläyttelijä, en vieläkään ole varma oliko kyse ilkeilystä vai hölmöjen puhumisesta, mutta jätän omaan arvoonsa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on varmaan useampikin ongelma. Ensinnäkin hän sanoo mitä päähän juolahtaa. Ei hyvä. Toisekseen, hänen ajatuksensa vaikuttavat oudoilta. Silloin ei todellakaan pitäisi sanoa mitä ajattelee.
😂😂
Totta.
Sano sille, että jatkakaamme jutustelua, kun tämä on kasvanut aikuiseksi.
Äitini adoptoitiin, kun hän oli lapsi. Mummini, isän äiti, hoki hänelle aina VERIsukulaisista ja loukkasi äitiä.
Mummi oli minulle erittäin tärkeä, mutta pidin äidille jankuttamista moukkamaisena.
Minusta on sosiaalista älykkyyttä miettiä, mitä sanoo. Ei aina voi tölväistä mitä mieleen juolahtaa. Ulkonäkö on yksi asia, minkä kommentointia pitäisi hyvin tarkkaan miettiä. Mieluummin jättää sanomatta.
Tuo AP:n ystävän kommentointi on myös todella ajattelematonta ja sosiaalisesti epäkypsää. Adoptioon liittyy valtavia tunnelatauksia, ne saattavat olla arka aihe ihan jo perhepiirin sisällä.
En oikein pidä ihmisistä, jotka sanovat asioita, ajattelematta ensin mitä ja miten sanovat.
Jotkut ei mieti ensin. Eivätkä välitä loukkaavatko.
Kuka pitää jotain tiettyjen geenien jatkumista tärkeänä asiana. :D
Geenit on rakennuspalikoita. Oikeasti elämä ja kulttuuri elää niissä, jotka elävät.
Kerran vielä, jossain
Joku lapsi nauraa
Koska minä otin syliin, olin läsnä
Ja nauroin
Vierailija kirjoitti:
Miksi asioista pitäisi valehdellakaan? Ihan vain siksi ettei uniikille lumihiutaleelle tule paha mieli eikä herkkä hipiänsä järky? Tottahan sulle puhuttiin.
Tuollaisista asioista ei tarvitse puhua. Vähän sama kun sanoisi joka kohtaamisella tahattomasti lapsettomalle että sinä et koskaan jatka sukuasi.
Tai ainoan lapsensa menettäneelle että sinusta ei koskaan tule isovanhempaa kun lapsesi kuoli.
Tottahan nämä kaikki ovat mutta vain fiksut ymmärtävät että tällaisistä asioista ei tarvitse puhua.
Toivattavasti joku sanoo sinullekin että olet tyhmä kuin seinä, mutta veikkaan että sulla ei ole ketään kuka edes haluaisi puhua sun kanssa, sen verran kuspäältä vaikutat.
Minulle oikea isäni on tämä isä joka on edelleen läsnä elämässäni ja joka aikoinaan adoptoi minut. Biologinen isä on käytännössä vieras ihminen minulle, on kuollut jo kauan sitten, eikä meillä ollut koskaan sellaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Ap