Masennus lasten aikuistuessa?

Ei lasten aikuistumisen tule aiheuttaa vanhemmille masennusta. Lapset kasvavat ja aikuistuvat, eivätkä he kuulu vanhemmilleen. Lapsille ei saa sälyttää vastuuta vanhempien elämän sisällöstä. Tämä sinunkin on pakko ymmärtää.

Olisiko elämänmuutos, joka aiheuttaa sinulle alakuloa. Se on ihan normaalia ihmisen elämässä.

Ei ole masentanut se. Yksinäisyys kyllä muuten. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole masentanut se. Yksinäisyys kyllä muuten. 

Lasten tehtävä ei ole paikata vanhempiensa yksinäisyyttä.

Ei ole ollut sellaista masennusta. Asioihin suhtautuu kun aika kuluu ja lapset kasvavat. Kannattaa suhtautua niihin ja elää elämää, keksiä itselleen asioita eikä ainakaan kannata alkaa kontrolloimaan niitä lasten elämiä tai elämään niiden kautta. Meitä kun on niin paljon erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko elämänmuutos, joka aiheuttaa sinulle alakuloa. Se on ihan normaalia ihmisen elämässä.

Kyllä, tällainen voi olla täysin normaalia ja ohimenevää. Eikä siinä ole mitään pahaa myöskään. Surukin kuuluu elämään.

Mikähän siinä nyt sitten masentaisi? Onneksi on vihdoin ohi.

Ei ole vielä aikuistuneet, mutta tottakai se voi myös masentaakin. Kuten lapsen syntymä tai mikä tahansa iso elämänmuutos voi masentaa, vaikka onkin toivottu/toivottava muutos. Sitä joutuu totuttelemaan uuteen identiteettiin, kun ei ole enää samalla tavalla tarvittu vanhempi mihin on useamman vuoden aikana tottunut. Vanhemmuus vie niin suuren siivun siitä identiteetistä niin pitkään. Ei ole helppoa olla katoamatta siihen vanhemmuuteen kokonaan.