Miksi nykyään on niin paljon erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Myrkyt voivat vaikuttaa myös. Vaikuttavat moneen sukupolveen.  HS:ssä oli juuri juttu asiasta.

Sitä koskevat ketjut poistetaan, vaikka juttu on ilmestynyt myös Tiede-lehdessä.

Tiedätkö edes minkälaisessa paniikissa koko maailma on ja miten se jatkuva stressi vaikuttaa kasvaviin lapsiin. Koko maapallo on tuhoon tuomittu. 

Kävin peruskoulun 80-luvulla. En muista nähneeni yhtäkään erityisen tuen tarpeessa olevaa lasta koko kouluaikanani. Jotkut oppivat hitaasti ja jotkut olivat hiukan vilkkaita, mutta minusta ihan normaaleja ihmisiä.

Ennen he olivat omissa ryhmissään. Nykyään erityis- ja pienluokkia on vähennetty ja "poikkeavia" sijoitettu yhä enemmän tavallisiin luokkiin.

Kurjaa sanoa näin, mutta erityisluokanopena koen suureksi syyksi puutteellisen vanhemmuuden. Hyvin pieni osa on niitä oikeasti sairaita, joiden tilannetta ei voida kasvatuksen kautta helpottaa ja tarvitaan lääkkeitä ja isosti oppimisen tukea. 

Lasten kanssa pitäisi olla selvä jako: valta ja vastuu on aikuisella. Lapsi on hänestä riippuvainen. Ei olla lapsen kavereita, vaan rohkeasti tehdään päätöksiä, jotka pitkällä tähtäimellä tekevät lapselle hyvää, vaikka akuutisti lapsi harmistuisi.

Huoltajan pitäisi jaksaa olla johdonmukainen. Kotona tulisi olla selkeät säännöt ja kaikkien perheenjäsenten tulisi niitä noudattaa. Rutiinit tuovat turvaa. 

Lasten kanssa pitäisi käydä kodin ulkopuolella ja tavata ihmisiä. Lapset oppivat seuraamalla muiden toimintaa ja harjoittelemalla. Hyvästä käytöksestä pitäisi antaa selkeä malli ja edellyttää, että lapset käyttäytyvät hyvin. Julkisilla paikoilla ei meluta, etuilla, sotketa tai karkaillut. Epäonnistuneista ja onnistuneista tilanteista jutellaan jälkeenpäin kotona. Sikailusta tulee seurauksia, esim. ruutuajan menettäminen. 

Lapsille pitäisi lukea paljon. Kirjastossa voi käydä viikottain ja valita yhdessä ihanaa luettavaa. Akateemisia taitoja kannattaa muutenkin opettaa kotona arjen tilanteissa. 

Jos lapsi käyttäytyy häiritsevästi koulussa, vanhempien tulisi osoittaa lapselle pettymystä ja surua. Vanhemman tulisi selvittää, miksi lapsi on toiminut väärin ja edellyttää, että lapsi pyytää anteeksi. 



Harmillisen moni vanhempi lipsuu näistä kaikista.. Päästää itsensä helpolla ja syyttelee sitten koulua ja muita lapsia, kun ongelmia ilmaantuu. Emme tarvitsisi todellakaan näin paljon oppimisen tukea, jos saisimme vanhemmuuteen ryhtiliikkeen! 

Samaa olen ihmetellyt tuon erityisen tuen tarpeen päätöksen kanssa näin vanhemman näkökulmasta. Lapsella on se nyt ollut puolisen vuotta päiväkodissa enkä minä ole kyllä havainnut että oltais saatu mitään extraa. Sana helinää paperilla. Päätös on tehty ihan syystä eikä ns turhaan ja vanhemman vaatimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kävin peruskoulun 80-luvulla. En muista nähneeni yhtäkään erityisen tuen tarpeessa olevaa lasta koko kouluaikanani. Jotkut oppivat hitaasti ja jotkut olivat hiukan vilkkaita, mutta minusta ihan normaaleja ihmisiä.

Tuohon aikaan kehitysvammaiset olivat harjaantumiskoulussa, hitaasti oppivat apukoulussa ja pahimmat häiriköt tarkkailuluokilla.

Lasten kasvatuksen digitalisaatio. 

Yltulkintaa ja vääriä diagnooseja lähinnä. Missään muualla maailmassa ei ole tällaisia tuloksia, kuin Suomessa: joka neljännellä peruskoulun oppilaalla tuen tarve, muka Itä-Suomessa 30% pojista add, mmuuttajista muka puolella joku nepsy/autismidiag, vaikka muka kieli ja kulttuuri huomioitu. Lähinnä kääntäisin katseeni diagnoosin tekijöihin. Toki digitaalisuus, liikkumattomuus, ravinto ja vanhemmuuden ja koulun muutos vaikuttaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa sanoa näin, mutta erityisluokanopena koen suureksi syyksi puutteellisen vanhemmuuden. Hyvin pieni osa on niitä oikeasti sairaita, joiden tilannetta ei voida kasvatuksen kautta helpottaa ja tarvitaan lääkkeitä ja isosti oppimisen tukea. 

Lasten kanssa pitäisi olla selvä jako: valta ja vastuu on aikuisella. Lapsi on hänestä riippuvainen. Ei olla lapsen kavereita, vaan rohkeasti tehdään päätöksiä, jotka pitkällä tähtäimellä tekevät lapselle hyvää, vaikka akuutisti lapsi harmistuisi.

Huoltajan pitäisi jaksaa olla johdonmukainen. Kotona tulisi olla selkeät säännöt ja kaikkien perheenjäsenten tulisi niitä noudattaa. Rutiinit tuovat turvaa. 

Lasten kanssa pitäisi käydä kodin ulkopuolella ja tavata ihmisiä. Lapset oppivat seuraamalla muiden toimintaa ja harjoittelemalla. Hyvästä käytöksestä pitäisi antaa selkeä malli ja edellyttää, että lapset käyttäytyvät hyvin. Julkisilla paikoilla ei meluta, etu

Lisään tähän vielä, että jokainen lapsi hyötyisi tavoitteellisesta liikuntaharrastuksesta. Siinä he huomaavat kokemuksen kautta, että kehittyminen vaatii työtä ja sitoutumista. 

 

Aikuisten tulee itse pitää ruudut poissa, kun lapset ovat hereillä. Kännykkä syö aikuisen ja lapsella on turvaton olo.

 

Noudatan näitä periaatteita omien lasteni kanssa ja he ovat todella hyväkäytöksisiä ja pärjäävät koulussa. Ei ole aina helppoa mutta ajattelen raskaina hetkinä, että rakennamme heidän elämäänsä yhdessä. En saa omalla mukavuudenhalullani vaarantaa sitä.

No ennen häiriköt olivat tarkkailuluokalla ja oppimisvaikeuksista kärsineet apukoulussa eivätkä olleet juurikaan tekemisissä normaalioppilaiden kanssa.

Taitaa tilastojen perusteella olla noin puolet vajaaälyisiä ja muita kehitysvammaisia. Serkus-avioliitot jne.

Up

Nykyään ei myöskään riitä että lapsesta tulee isona vähän yksinkerainen työmies, kun ei saanut tukea. 

Kun kaikki yritetään ottaa mukaan, tarvitsee tukeakin enemmän. Vielä kun sitä oikeasti annettaisiin. 

Häiriintyneistä vanhemmista johtuu; eivät osaa hommiansa vastuullisina kasvattajina.

Huonoa ravintoa, puutteellinen kotikasvatus. Sivistymättömyyttä.

Koska lisääntyvä aines on huonoa.

Avioerot ja perinteisen perhemallin murtuminen

Se on varmasti monen asian summa.

Lapsilla ei ollut tabletteja ja somea pistämässä aivoja ylikierroksille, joten kenties impulsikontrolli oli jopa niillä adhd-tapauksilla vähän parempi.

Lisäksi vanhemmat olivat enemmän läsnä ja auktoriteetteja kunnioitettiin. Kun kallut lisääntyvät niin he siirtävät auktoriteettivastaisuutensa jälkikasvuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne tunnistetaan nykyisin paremmin

Varmasti tämäkin. Toisaalta jos esimerkiksi 20 lapsen ryhmässä 10 lasta on erityisen tuen tarpeessa, niin aika iso määrä on nepsyjä.

Palstapersuko sen päättää mikä on paljon. Liikaa nepsyjä niin olet tekemässä puhdistusta? Olet sairas.

Typerä kommentti niin kuin sinulta aina.