Lue keskustelun säännöt.
Olen aina se joka kutsuu
07.08.2024 |
Olen reilu kolmekymppinen ja minulla on kivasti kavereita ja ystäviä. Huomaan, että olen kuitenkin aina se, joka kutsuu ihmisiä kylään, ehdottaa tapaamisia ja järjestää milloin mitäkin ohjelmaa. Uskon, että ystäväni pitävät tästä ja seurastani, mutta aloin pohtimaan että onkohan sittenkään näin, koska minä olen aina se, joka ottaa yhteyttä ja järjestää tapaamisia. Tuntuu että suurin osa ystävyyssuhteistani on minun vastuullani ja en tiedä mitä kävisi, jos lakkaisin itse pitämästä niitä yllä jatkuvasti.
Onko ihmiset ylipäätään näin huonoja ylläpitämään ihmissuhteita vai onko seurani vaan niin kauheaa? Samaistujia? Tai olisi mielenkiintoista tietää, jos siellä on niitä jotka eivät itse jaksa ylläpitää suhteita, miksi?
Kommentit (23)
Minä olen niin introvertti, että en juuri kaipaa seuraa eikä tule edes pieneen mieleen järjestää mitään. Jos joku ystävä pyytää johonkin, niin menen kyllä mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin tympääntynyt ihmisiin. Harmittaa kun kaikki ikäiset serkutkin jo kuolleet tai haihtuneet eikä vain parhaimmat ystävät.
Se on siitä kiinni että lika barn leka best ja on ihan turha ylläpitää ihmissuhteita ihmisten kanssa jotka ovat täysin jostain muista ympyröistä kuin itse. Ei vaan enää ole mitään yhteistä yhtään kenenkään kanssa.
Ai, minua ei ainakaan haittaa että ystäväni on erilaisia. Parhaat ystäväni ovat itseasiassa todella erilaisia kuin minä itse. Onpahan jotain puhuttavaa.
No lakkaa olemasta se joka aina kutsuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin introvertti, että en juuri kaipaa seuraa eikä tule edes pieneen mieleen järjestää mitään. Jos joku ystävä pyytää johonkin, niin menen kyllä mielelläni.
Mielenkiinnosta, sinua ei siis haittaisi jos kaikki ystäväsi hylkäisi sinut nyt ja jäisit yksin?
Kannattaa mainita näistä niille ystäville.
Toiset ovat parempia järjestämään kyläilyjä. Vien aina jotakin kutsujalle.
Olen huono järjestämään itse, koska olen ollut todella uupunut pitkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lakkaa olemasta se joka aina kutsuu.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin introvertti, että en juuri kaipaa seuraa eikä tule edes pieneen mieleen järjestää mitään. Jos joku ystävä pyytää johonkin, niin menen kyllä mielelläni.
Mielenkiinnosta, sinua ei siis haittaisi jos kaikki ystäväsi hylkäisi sinut nyt ja jäisit yksin?
No ei kyllä kauheasti haittaisi. Niin on käynytkin ja siitäkin on selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ärsyttävää. Olen itse tehnyt sen, että jätin yhteydet pitämättä, ja siihen loppui ystävyydet. Tiesin kyllä että niin käy. Ärsyttävintä on se, että minulle rutkutettiin että olisi kiva nähdä ja harmittaa ettei olla nähty.
No onko joku estänyt keksimästä tekemistä ja ehdottamasta ajankohtaa?!? Suu auki vaan! Mutta ei, vaan ruikutetaan kuin lapsi eikä tehdä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ärsyttävää. Olen itse tehnyt sen, että jätin yhteydet pitämättä, ja siihen loppui ystävyydet. Tiesin kyllä että niin käy. Ärsyttävintä on se, että minulle rutkutettiin että olisi kiva nähdä ja harmittaa ettei olla nähty.
No onko joku estänyt keksimästä tekemistä ja ehdottamasta ajankohtaa?!? Suu auki vaan! Mutta ei, vaan ruikutetaan kuin lapsi eikä tehdä asialle mitään.
Siis juurikin tämä! "Vitsi nyt pitää kyllä oikeesti nähdä" ja sit odottelen yhteydenottoa seuraavat puoli vuotta ja otan sit itse yhteyttä. Tuntuu että nämä ihmiset luottaa vaan siihen, että kyllä joku muu hoitaa. Itse ei jaksa tehdä asialle mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse introverttinä jaksa paljoakaan olla toisten seurassa. Toisen samankaltaisen kanssa viihdyn toki, koska myös on omalle puheelle tilaa ja myös kuunnella toista. En vain jaksa olla niiden ylipuheliaiden seurassa, koska väsähdän aika helposti, enkä jaksa kuunnella heitä puhettaan, kun eivät keskity lainkaan kuuntelemiseen. Ja ei myöskään kiinnosta mitkään isot ryhmät, jossa puhutaan small talk juttuja.
ai, siinä otsikossa lukinkin "kutsuu". luin ensin vahingossa "kostuu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP olen samanlainen. Maailma on jaettu niihin jotka tekee ja niihin jotka puhuu tekevänsä. Eli näin tää vaan menee. Varmaan perus 80/20 sääntö sopii tähänkin eli 20 % ihmisistä järjestää lopuille 80 % tapaamisia jne. Olen vanhempi ja voi käydä niin, että jossain kohti kyllästyt olemaan se järjestäjä. Sitten täytyy varautua henkisesti siihen, että sosiaalinen elämä hiipuu todella paljon. Tai sitten vain jatkat samalla linjalla ja olet sellainen kuin olet ja järjestät! Ymmärrän kyllä "tuskasi".
Minulla oli sama mutta lopetin juttujen järjestämisen ja samantien ystävät katosi elämästäni. Ihan sama sitten ei kiinnosta jos eivät halua seuraani sen takia etten järjestä mitään ohejlmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ärsyttävää. Olen itse tehnyt sen, että jätin yhteydet pitämättä, ja siihen loppui ystävyydet. Tiesin kyllä että niin käy. Ärsyttävintä on se, että minulle rutkutettiin että olisi kiva nähdä ja harmittaa ettei olla nähty.
No onko joku estänyt keksimästä tekemistä ja ehdottamasta ajankohtaa?!? Suu auki vaan! Mutta ei, vaan ruikutetaan kuin lapsi eikä tehdä asialle mitään.
Mäkin olin ennen se joka järjesti ja muut osallistuivat. Jossain vaiheessa kyllästyin organisoimaan kaikkea ja lopetin sen. Lopputuloksena oli se, että nämä muut tapaavat nyt toisiaan ja minua ei kutsuta mihinkään mukaan. Mietin vaan, että olinpa tyhmä kun kuvittelin, että he olivat kiinnostuneet mun seurasta, kun ilmeisesti nauttivat vaan ilmaisesta ohjelmapalvelusta..
Sinä olet luonnostaan hyvä järjestämään tapaamisia ja nautit siitä. Esimerkiksi minä en osaa järjestää mitään ja stressaan todella paljon mikäli joudun jotain järjestämään. Nautin kyllä jos joku vapaaehtoisesti ja itse nauttien järjestää jotain ja saan osallistua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ärsyttävää. Olen itse tehnyt sen, että jätin yhteydet pitämättä, ja siihen loppui ystävyydet. Tiesin kyllä että niin käy. Ärsyttävintä on se, että minulle rutkutettiin että olisi kiva nähdä ja harmittaa ettei olla nähty.
No onko joku estänyt keksimästä tekemistä ja ehdottamasta ajankohtaa?!? Suu auki vaan! Mutta ei, vaan ruikutetaan kuin lapsi eikä tehdä asialle mitään.
Siis juurikin tämä! "Vitsi nyt pitää kyllä oikeesti nähdä" ja sit odottelen yhteydenottoa seuraavat puoli vuotta ja otan sit itse yhteyttä. Tuntuu että nämä ihmiset luottaa vaan siihen, että kyllä joku muu hoitaa. Itse ei jaksa tehdä asialle mitään.
Ap
Ihan samaa tarinaa. Kaksi ystävää menetetty. Nyt laitan kolmannen odotteluun, jos vaikka soittaisi. Eiköhän pääse eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ärsyttävää. Olen itse tehnyt sen, että jätin yhteydet pitämättä, ja siihen loppui ystävyydet. Tiesin kyllä että niin käy. Ärsyttävintä on se, että minulle rutkutettiin että olisi kiva nähdä ja harmittaa ettei olla nähty.
No onko joku estänyt keksimästä tekemistä ja ehdottamasta ajankohtaa?!? Suu auki vaan! Mutta ei, vaan ruikutetaan kuin lapsi eikä tehdä asialle mitään.
Siis juurikin tämä! "Vitsi nyt pitää kyllä oikeesti nähdä" ja sit odottelen yhteydenottoa seuraavat puoli vuotta ja otan sit itse yhteyttä. Tuntuu että nämä ihmiset luottaa vaan siihen, että kyllä joku muu hoitaa. Itse ei jaksa tehdä asialle mitään.
Ap
Miten "nyt pitää oikeesti nähdä" ei voi vastata "joo, käykö vaikka ensi viikolla"?
Kokeile sellaista, että et itse laita viestiä, et soita, et kutsu. Vaikka ensin kuukauden. Sitten huomaat, miten asia on. Itse kokeilin ja olen nyt ollut neljä vuotta ilman työpaikan ulkopuolisia ihmiskontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ärsyttävää. Olen itse tehnyt sen, että jätin yhteydet pitämättä, ja siihen loppui ystävyydet. Tiesin kyllä että niin käy. Ärsyttävintä on se, että minulle rutkutettiin että olisi kiva nähdä ja harmittaa ettei olla nähty.
No onko joku estänyt keksimästä tekemistä ja ehdottamasta ajankohtaa?!? Suu auki vaan! Mutta ei, vaan ruikutetaan kuin lapsi eikä tehdä asialle mitään.
Mäkin olin ennen se joka järjesti ja muut osallistuivat. Jossain vaiheessa kyllästyin organisoimaan kaikkea ja lopetin sen. Lopputuloksena oli se, että nämä muut tapaavat nyt toisiaan ja minua ei kutsuta mihinkään mukaan. Mietin vaan, että olinpa tyhmä kun kuvittelin, että he olivat kiinnostuneet mun seurasta, kun ilmeisesti nauttivat vaan ilmaisesta ohjelmapalvelusta..
Ohjelmapalveluna olon karttaminen on miksi en ole alkanut järjestää suuria juhlia joihin kutsuisin enemmän tuttuja. Olen järkeillyt että jos näen mielessäni tutun nenän nyrpistyvän "Mitä, vaan nää pari ihmistä" tai "Etkö voi kutsua muita mukaan" ihan kuin olisi kiusallista nähdä vaan kahdestaan, en ala kutsua ihmistä minnekään. Eli jos epäilen että tutun kanssa ei olisi rentoa vain nähdä kaksin, suomeksi sanottuna.
Miksi haluaisin haalia ihmisiä jonnekin ja palvelijana kokata tai vastaavaa jos en ole edes varma viihtyisivätkö seurassani ilman lisäohjelmaa?
Olen täysin tympääntynyt ihmisiin. Harmittaa kun kaikki ikäiset serkutkin jo kuolleet tai haihtuneet eikä vain parhaimmat ystävät.
Se on siitä kiinni että lika barn leka best ja on ihan turha ylläpitää ihmissuhteita ihmisten kanssa jotka ovat täysin jostain muista ympyröistä kuin itse. Ei vaan enää ole mitään yhteistä yhtään kenenkään kanssa.