Jos on mielenterveysongelmia, mutta ei ole halukas puhumaan kenellekään ulkopuoliselle mitään asioistaan, onko olemassa jotain apua asiaan?

Ei ongelmat siemeniä syömällä ratkea vaan puhumalla.

Minulle aikoinaan väkisin tarjottiin ja otin vastaan keskusteluapua. Siitä ei ollut minulle oikein mitään hyötyä, koska yksinäisenä ihmisenä en ole tottunut puhumaan asioista muiden kanssa hirveän paljon. Joten se juttelu psykologin tai sairaanhoitajan kanssa oli aika stressaavaa. Enkä huomannut siitä olevan apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä on tehtävissä, jos apua ei halua. Tuolla pörrää lievässä psykoosissakin olevia.

Pakkohoidon kynnys on hyvin korkea.

Pakkohoidon kynnys ei ole mihinkään muuttunut, sama kuin ennenkin. Kolmen eri lääkärin lausunnolla toteutuu, oli sitten sairaalassa tilaa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikoinaan väkisin tarjottiin ja otin vastaan keskusteluapua. Siitä ei ollut minulle oikein mitään hyötyä, koska yksinäisenä ihmisenä en ole tottunut puhumaan asioista muiden kanssa hirveän paljon. Joten se juttelu psykologin tai sairaanhoitajan kanssa oli aika stressaavaa. Enkä huomannut siitä olevan apua. 

Ehkä keskusteluiden kautta tuo solmu olisi auennut ja sitten muutkin.

"Lääkeapuun" se perustuu 99%:sti.

Keskusteluiden kautta asiantuntijan kanssa oppii hyväksymään itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikoinaan väkisin tarjottiin ja otin vastaan keskusteluapua. Siitä ei ollut minulle oikein mitään hyötyä, koska yksinäisenä ihmisenä en ole tottunut puhumaan asioista muiden kanssa hirveän paljon. Joten se juttelu psykologin tai sairaanhoitajan kanssa oli aika stressaavaa. Enkä huomannut siitä olevan apua. 

Ehkä keskusteluiden kautta tuo solmu olisi auennut ja sitten muutkin.

Kävin kolmen vuoden ajan yhteensä. Ei avautunut solmut.

Psykologian juuret on okkultismissa, teosofiassa ym demonisessa. Itse kierrän kaukaa kaikki psykotyypit ja heidän lääkkeensä. Kaikki meditaatio, jooga, self hepl -kirjallisuus on pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle aikoinaan väkisin tarjottiin ja otin vastaan keskusteluapua. Siitä ei ollut minulle oikein mitään hyötyä, koska yksinäisenä ihmisenä en ole tottunut puhumaan asioista muiden kanssa hirveän paljon. Joten se juttelu psykologin tai sairaanhoitajan kanssa oli aika stressaavaa. Enkä huomannut siitä olevan apua. 

Tuskin siitä onkaan apua jos toinen ei ole kykenevä ottamaan apua vastaan ja valmis työskentelemään ongelmansa ratkaisun eteen.  Teraputti tai kuka onkin ei koskaan anna eikä voi antaa valmiita vastauksia, ne pitää itse löytää. Sen keskustelun avulla -johon  molemmat osallistuu- on tarkoitus  löytää uusia oivalluksia ja näkökulmia ongelmiinsa.  Se on vähän niinkuin "ei kannettu vesi kaivossa pysy",  vaikka miten sinne pänuppiin kaataisi ei se mihinkäään johda jos toisella ei ole halua ja kykyä sitä vastaanottaa.

Mitä tulee raskaampiin mielenterveyden ongelmiin kuteen psykoosit ja  persoonallisuushäiriöt, niistä kärsivät kyllä hyvin usein kärsivät oikeasti ja elämä saattaa olla täysin sekaisin ja kaaosta.  Ihmissuhteet sotkussa  tai menneet, työkyvyttömyys, kyvyttömyys hoitaa raha-asioitaan ja muita omia arjen asioitaan jne.  Silloin on myös kyllä lääkitys paikallaan vaikka hyvin moni sitä vastustaakin.  Näillä ihmisillä hyvin usein myös lähipiiri kärsii,  ongelmilla on pitkät lonkerot kaikkeen elämässä. 

Mitä aloitukseen tulee, en kyllä ymmärrä miten joku esittää moisen kysymysksen? Jos ei puhu, jos ei hae apua ja kumminkin sitä sitten pitäisi jostain saada?  No lievimmissä tapauksissa tuo oma-apu  voi olla hyvinkin paikallaan. Ei tarvitse puhua ei pukahtaa yhtään kenellekään. Raskasta se kyllä varmasti on, enkä tiedä miten tulksellista.  Voihan siinä oppia ymmärtämään itseään paremmin ja ongelmiaan ja löytääkin ratkaisuja, mutta syvemmässä masennuksessa esim. harvalla on kapasiteettia edes alkaa yksin ratkoa yhtään mitään. Tämä siis aloittajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä on tehtävissä, jos apua ei halua. Tuolla pörrää lievässä psykoosissakin olevia.

Pakkohoidon kynnys on hyvin korkea.

Täälläkin pörrää.

Yksinäisyys ei poistu olemalla yksin.

Hoida itse itseäsi.

Pistä terveen elämän perusasiat kuntoon, se auttaa jo pitkälle.

Lue netistä julkaisuja joissa kerrotaan miten mielen saa pysymään edes kutakuinkin terveenä mm:

Riittävä uni / hyvälaatuinen uni (jos tämän kanssa haasteita, niin netti on pullollaan ohjeita miten voi parantaa nukahtamista ja unen laatua).

Terveellinen ja ravitseva puhdas ruoka ja säännöllinen ruokailurytmi, älä unohda aamupalaa !, se on tärkein ateria päivässä aivojen ja koko kehon hyvinvoinnille. Vältä pitkälle prosessoituja ruokia ja makeutusaineita, syö terveellisesti puhdasta ruokaa, älä jätä ruokavaliosta pois rasvaa, aivot tarvitsevat rasvaa toimiakseen. Ota käyttöön ainakin aluksi joitakin perus vitamiinivalmisteita mm B vitamiini ja Omega 6 rasvahapot ovat edellytys aivojen normaalille toiminnalle. Jätä hiilihydraattien syöminen vähemmälle, eli sokeri, viljatuotteet ja kaikki niin sokeri herkut. Muista että nälkäisenä ja huonolla ravinnolla aivosi eivät toimi kunnolla. Testaa vaikka!

Sitten liikunta, liiku säännöllisesti mielellään ulkona päivittäin. Pois sisätiloista! Ei tarvita mitään superrääkkiä vaan pikemminkin jotain mielekästä ja rauhallista liikuntaa, raitista ilmaa ja silmille valoa.

Lopeta puhelimen ja tietokoneen tuijottamine aina kun se vain on mahdollista. Elämä on somen ulkopuolella!

Jos et halua puhua kenellekään muulle asioistasi, niin puhu itseksesi ikään kuin juttelisit jollekin muulle. Tällä ns huijataan aivoja, eli asia on ikään kuin sanottu ääneen. Toki et saa tällä systeemillä keltään vastakaikua etkä ohjeita, mutta auttaa ehkä vähän.

Hakeudu muiden ihmisten seuraan ihan fyysisesti jos vain suinkin kykenet.

Ja sitten, jos ei ole pahoja mt ongelmia, niin lopeta asian "vatulointi" ja päässä pyörittely. Jos sulla ei jo ole, niin hanki elämä ja lopeta turha pohtiminen. Eihän meistä kukaan jaksa jos me kokoajan mietitään miten masentunut olen ja onpa kurjaa ja onpa mulla kamalia ajatuksia, en jaksa, en pysty, kuka auttais jne. Pitää osata auttaa itseään ja ohjailla ajatuksiaan muualle.