Eikö ihmiset ymmärrä rakkautta enää?

Luulen, että ideaalina on nyt niin erilainen rakkaus, että siinä ei vanhanaikaisemmat hyveet kauheasti paina.

Kiítos persujen.

Minä minä on tärkein.

Hitlerkin rakasti vaimoaan

Onneksi itse olen sitä ikäluokkaa että jos jokin menee rikki, niin se korjataan, eikä heitetä roskiin ja hommata uutta. 

Säälittää nykynuoret kun eivät osaa kehittää itseään ja suhteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiítos persujen.

Eikös tämä nykyajan sairas pervoilu ole enemmän vihervassareiden juttu.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ideaalina on nyt niin erilainen rakkaus, että siinä ei vanhanaikaisemmat hyveet kauheasti paina.

Mitä ovat sun mielestä vanhanaikaiset hyveet? Nykyään ei rakkaudesta tiedetä just mitään, seksi se on joka on tärkeääkin tärkeämpää ja siihen ei mitään rakkautta tarvitakaan vaan kiimaa ja sitä riittää kun suuri osa kansaa on seksihulluksi tullut.

Elokuvarakkaus ja huuhaa-artikkelit ovat vääristäneet ihmisten käsityksiä niin, ettei kukaan enää viitsi edes nähdä vaivaa tutustua toiseen ja sen myötä mahdollisesti rakentaa pohjaa jollekin kestävälle. Suuret tunteet pitää saada kaikki heti nyt, eikä tajuta että moiset tunteet ovat yleensä lähinnä merkki siitä, että tapailee narsistia.

Onneksi nykyään ei ole mikään sosiaalinen tai mikään muukaan pakko olla puolisonsa kynnysmatto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ideaalina on nyt niin erilainen rakkaus, että siinä ei vanhanaikaisemmat hyveet kauheasti paina.

Mitä ovat sun mielestä vanhanaikaiset hyveet? Nykyään ei rakkaudesta tiedetä just mitään, seksi se on joka on tärkeääkin tärkeämpää ja siihen ei mitään rakkautta tarvitakaan vaan kiimaa ja sitä riittää kun suuri osa kansaa on seksihulluksi tullut.

 

No semmoisia kuin uskollisuus ja huolenpito, esimerkiksi.

Ihmisistä tullut todella tunteettomia ja turtuneita. Mikää ei tunnu missään. 

Mä itse ajattelen, että näitä vanhoja arvoja olis syytä palauttaa kiireesti julkisuuteen. 

Pitkiä avioliittoja, joissa hoidetaan asiat kuntoon, kunnioitetaan toinen toista ja pidetään huolta lapsista yhdessä. 

Minusta parinvalintaan ei panosteta tarpeeksi. Mennään yhteen liian erilaisen kumppanin kanssa ja kun ensihuuma lakkaa ja arki alkaa, se on liian haasteellista. Tai elämä vain osoittautuu liian raskaaksi, ollaan väsyneitä ja välinpitämättömiä.

Voipi olla, että vain klassisesti kasvetaan eri suuntiin. Toinen voi tulla uskoon, alkoholisoitua, sairastua tai muuten muuttua eri ihmiseksi. Enpä lähtisi ketään tuomitsemaan suhteen epäonnistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi nykyään ei ole mikään sosiaalinen tai mikään muukaan pakko olla puolisonsa kynnysmatto.

Jaettu elämä on kaksinkertainen ilo oikean ihmisen kanssa. 

Rakastumisessa on kyse heikosta luonteesta. Suoraviivainen seksi on kaiken a ja o.

No onko sitä koskaan ymmärretty? Mikä eroavaisuus tässä nyt on, mihin tätä verrataan?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi itse olen sitä ikäluokkaa että jos jokin menee rikki, niin se korjataan, eikä heitetä roskiin ja hommata uutta. 

Säälittää nykynuoret kun eivät osaa kehittää itseään ja suhteitaan.

Säälittäisi jos ei ärsyttäisi väkisin naimisissa roikkuvat vanhat ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Elokuvarakkaus ja huuhaa-artikkelit ovat vääristäneet ihmisten käsityksiä niin, ettei kukaan enää viitsi edes nähdä vaivaa tutustua toiseen ja sen myötä mahdollisesti rakentaa pohjaa jollekin kestävälle. Suuret tunteet pitää saada kaikki heti nyt, eikä tajuta että moiset tunteet ovat yleensä lähinnä merkki siitä, että tapailee narsistia.

Huhuu, 1950-luku asenteineen meni jo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi itse olen sitä ikäluokkaa että jos jokin menee rikki, niin se korjataan, eikä heitetä roskiin ja hommata uutta. 

Säälittää nykynuoret kun eivät osaa kehittää itseään ja suhteitaan.

Säälittäisi jos ei ärsyttäisi väkisin naimisissa roikkuvat vanhat ihmiset. 

Mikä niissä sitten ärsyttää?

Ei rakkautta ole olemassakaan. Vain kemiaa...