Perhepetiläiset.

Esikoinen siirrettiin omaan, sänkymme vieressä olleeseen sänkyyn parivuotiaana. Hyvin sujui siirto, ei ongelmia. Kuopus nukkui kokoajan omassa sängyssään.

Yhteiseen lastenhuoneeseen lapset siirtyivät esikoisen ollessa 3,5- ja kuopuksen 1,5-vuotta. Jälleen ei mitään hämminkiä. Ovat oikein tyytyväisiä omaan huoneeseensa ja samoin me vanhemmat omaamme ;)

Ja mulla on ikävä sitä tuhinaa :(

Perhepeti on laajalti lastenprykiatrien suosittelema nukkumismuoto. Mm. amerikan kuuluisin lapsipsykiatri Dr. Sears suosittelee sitä lämpimästi lapsen normaalien tarpeiden ja hyvän kehityksen tukijana. Ihmislapsen ei kuulu pienenä nukkua kaukana emostaan/huoltajastaan. Omia vääriä, itsekkäitä ja helppoja valintoja ei kannata rationalisoida itselleen tai tulla sättimään muita, jotka ovat päättäneet (niinkuin aikuisen ihmisen tulisi) toimia lapsen hyväksi, jonkun verran omasta mukavuudesta tinkien.



Minulla 2,5-vuotias perhepetiläinen. Hän ei ole tempperamenttinsa mukaisesti vielä kypsä omaan sänkyyn, mutta sellainen odottaa häntä koko ajan valmiina, jos hän sinne haluaa.

Muilta perhepetiläisiltä olen kuullut, että normaalisti lapsi siirtyy 3-4 vuoden iässä, jos häntä ei pakoteta eikä hän joudu kokemaan olevansa vanhemmilleen rasite. (Jälkimmäisessä tapauksessa lapsi saattaa toimia vanhempien toivomalla tavalla, vaikka se olisi hänelle itselleen turvatonta, koska lapsi pelkää hylkäämistä ja rakkaudettomuutta. Aikuisen selitys tai kokemus hylkäämisestä ei vastaa lapsen maailmaa -- vaikka kuinka lapselle rationalisoisi, että " äiti rakastaa sinua ihan yhtä paljon jne" lapsi saattaa silti kokea pakotettuna joutuneensa hylätyksi. Ja saattaa olla liian peloissaan lisähylkäämisistä ja siksi ei ilmaise pahaa mieltään.)



Suosittelen -- lapsen edun ollessa prioriteettina -- oikeastaan hankkimaan sänkyyn lisäosan, jotta tätä lapselle tärkeätä turvallisuudentuojaa (perhepeti) ei tarvitsisi häneltä ennenaikaisesti viedä pois.



Koko kulttuurimme olettaa lapsilta liian varhaista itsenäistymistä. Heiltä viedään pieninä pois tärkeitä, luonnollisia turvallisuutta ja mielihyvää tuottavia asioita (kuten imetys, perhepeti, toisen vanhemman läsnäolo 3 ikävuoteen asti jne.). Ja tuloksena on surullisia, turvattomia, pahoinvoivia aikuisia. Jotka pistävät sitten omat lapsetkin kärsimään, koska eivät muuta osaa.

sängyssä meidän sängyn vieressä. Lapset ovat niin erilaisia. Oli ihanaa aikaa, kun pikkuinen tuhisi vieressä. Kuopus vaan nukkuu paljon paremmin omassa sängyssä.

Omaan huoneeseen muutto on edessä siinä vaiheessa, kun hän sinne itse haluaa, eiköhän sekin päivä tule muutaman vuoden kuluessa. Mitään kiirettä sinne ei vanhempien mielestä ole.

Siihen asti nukkui omassa sängyssään. Että voi käydä näinkin päin. Nyt jos lapsen meinaa saada pysymään omassa sängyssään, se vaatii takaisin viemistä 10-30 kertaa yön aikana (kokeiltu on monta viikkoa). Huomattavasti helpompi vaihtoehto on antaa olla vieressä. Toivottavasti joskus siirtyy vapaaehtoisesti takaisin omaan sänkyynsä!

Vierailija:

Siihen asti nukkui omassa sängyssään. Että voi käydä näinkin päin. Nyt jos lapsen meinaa saada pysymään omassa sängyssään, se vaatii takaisin viemistä 10-30 kertaa yön aikana (kokeiltu on monta viikkoa). Huomattavasti helpompi vaihtoehto on antaa olla vieressä. Toivottavasti joskus siirtyy vapaaehtoisesti takaisin omaan sänkyynsä!

pitäis äiti ottaa riparille mukaan kun ei osaa nukkua yksin... toivottavasti siirtyy omaan sänkyyn.

huoh. Kuinka monen ripari-ikäisen olet kuullut nukkuvan vanhempien kanssa? Herätys. 2-vuotias on pieni ja on täysin normaalia että nukkuu vanhempien kanssa. Meillä lapsi halusi 3-vuotiaana omaan sänkyyn ja sinne jäi. Joskus tulee yöllä meidän sänkyyn, mutta useimmiten ei. Kun asiasta ei tee kauheaa numeroa, sujuu nukkumiset ihan omalla painollaan. Sen sijaan ongelmia tulee takuulla myöhemmin, jos lapset riistetään väkisin vanhemmistaan, unikoulutetaan ja vaaditaan olemaan yksikseen. Silloin nukkumisesta tehdään liian iso asia ja se kostautuu myöhemmin.

ja opettais siihen. En ole katunut että opetin perhepetiin, meillä on keskimmäinen myös nukkunut perhepedissä mutta silloin siirto isonsiskon kanssa yhteiseen huoneeseen auttoi. Kyseiset siskot vaan ovat jo niin isoja ettei se taida onnistua tämän iltatähden kohdalla.

omaan sänkyyn, joka on meidän parisängyssä kiinni. Meille syntyi tuolloin uusi perhepetiläinen. Joskus esikoinen yrittää vielä aamuyöstä kömpiä viereen, mutta aika ongelmitta siirto sujui.

ja sitten 3-vuotiaana halusi itse muuton yhteydessä omaan huoneeseen omaan sänkyyn. Välillä tulee pelkokausia jolloin haluaa enemmän nukkua vieressä, mutta enimmäkseen vasta aamulla juoksee kainaloon.

ihmettelen kuinka kukaan pystyy laittamaan pienen vauvan yksin nukkumaan toiseen huoneeseen. Mutta meitä on moneksi.

Vierailija:

Perhepeti on laajalti lastenprykiatrien suosittelema nukkumismuoto. Mm. amerikan kuuluisin lapsipsykiatri Dr. Sears suosittelee sitä lämpimästi lapsen normaalien tarpeiden ja hyvän kehityksen tukijana. Ihmislapsen ei kuulu pienenä nukkua kaukana emostaan/huoltajastaan.

Tiedän kuitenkin perheitä, joissa koululaisenkin annetaan nukkua perhepedissä, 7-10-vuotiaan. Menee överiks!

pääset äidin viereen yöksi. ;))