Lue keskustelun säännöt.
Läheisen kuolema ja tunteettomuus?
05.08.2024 |
Minulta kuoli tänään erittäin läheinen ihminen. Muut läheiset itkevät ja ovat hysteerisiä. Minua kyllä harmittaa, mutta en tunne erityisen suuria tunteita. Välillä meinaa itku tulla mutta ei sitten tulekaan? Tuntuu etten ihan ymmärrä tätä tilannetta nyt.
Mistä voi johtua? olenko tunteeton, kylmä ja kamala ihminen? Todella huono omatunto kun en sure niin paljoa kuin muut. Muuten olen kyllä herkästi tunteva ihminen, joten ihmettelen tätä kyllä.
Kommentit (11)
Kyllä sinä suret, et vain tunnusta etkä tunnista suruasi vielä, koska et näytä sitä samalla tavalla kuin muut. Suru on jo sinussa, mutta ymmärrät sen vasta myöhemmin. Menetyskokemus jättää sinuun pysyvän jäljen.
Surua ei kannata vältellä eikä pötkiä pakoon. Suru on viisas ja saa sinut kiinni kuitenkin.
Olkoon surusi hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko shokkivaiheesta kyse, jos todella läheinen ihminen menehtyi. Siinä alkuvaiheessa voi olla aika rauhallinen ja jatkaa toimiansa loogisesti jne, kunnes jossain vaiheessa tapahtunut ikään kuin lyö läpi. Minulla sellaista rauhallista kuplavaihetta kesti ainakin noin ekan vuorokauden ajan ja aika hyvin olin kasassa vielä useamman päivän, mutta sitten tuli romahdus. Minulla kyllä vaikutti se, että alussa oma lapsi oli kuolemanvaarassa ja oli vähän pakkokin keskittyä häneen, eikä antaa tunteiden puskea päälle.
Asia ei ole enää ajankohtainen, mutta vastaan silti... jos vaikka joku muu on samassa tilanteessa. Ajattelen, että olet voinut olla shokissa tai iso menetys ei ole vaan vielä "mennyt tajuntaasi", ei tunnu todelta heti eikä ehkä pitkään aikaan. Suru tulee ulos myöhemmin ajallaan. Ihmiset surevat eri tavalla ja eri tahtiin.
Kuolema on mysteeri kuin elämäkin. Se aiheuttaa tunteita tai se ei aiheuta ja se on OK.
Kuvittelin, että itken silmät päästäni, kun rakas äitini kuoli. En ole kuitenkaan itkenyt ollenkaan niin paljon kuin kuvittelin. Et voi etukäteen tietää, miten reagoit. Anna tunteiden tulla tai olla tulematta, suru on jokaisella omanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole enää ajankohtainen, mutta vastaan silti... jos vaikka joku muu on samassa tilanteessa. Ajattelen, että olet voinut olla shokissa tai iso menetys ei ole vaan vielä "mennyt tajuntaasi", ei tunnu todelta heti eikä ehkä pitkään aikaan. Suru tulee ulos myöhemmin ajallaan. Ihmiset surevat eri tavalla ja eri tahtiin.
Aloita vaikka tanssikurssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun isäni kuoli, piti pakottaa yksi kyynel tulemaan. Hän ei ollut kuin biologinen isä, ei välittänyt koskaan lapsistaan millään tavalla. Muistelen häntä pahoilla mielin.
Koko sureminen on periaatteessa itsekästä. Sinä itket omaa ikävääsi. Kuolleella on kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itkin yksin omissa oloissani. Olen vahva ulkoisesti eli en näytä tunteitani helposti. Sitten kun olen omissa oloissani niin suren ja kärsin, itken. Muut vaan kyttäsivät minun reagtioitani. Outoa oli että minua syytettiin siitä kun en itke mutta empä nähnyt tuon syyttelijnkään itkevän. Outoa käytöstä heiltä.
shokki /helpotus (jos odotettu shokki tulee myöhemmin)