Jos ihminen rakastuu johonkin toiseen palavasti ja on varattu
Niin ajautuuko hän lopulta pettämään? Alkaako tällainen tunne tuntua jopa luontevalta? Itse olen kamppaillut tämän asian kanssa jo kohta pari vuotta. Ensin oli vaan jonkinlaista vahvaa kiinnostusta. Sitten se muuttui ihastumiseksi ja viime kesänä jo oli haaveissa pussailu ja halailu tämän henkilön kanssa. Syksyllä tunne oli muuttunut jo ihan seksuaaliseksi, eli haaveilin ihan siitä iitsestä, ihan päivittäin tämän kohteeni kanssa. Tänä kesänä olen lähentynyt jo siinä määrin, että ei menisi enää läpi puolisolle jos tietäisi. Kynnys on siis kokoaja madaltunut ja minusta tuntuu, että en kieltäytyisi intiimistä kanssakäymisestä jos tilaisuus tulisi. Mieleni on siis jotenkin alkanut ajan kanssa hyväksymään sen ihan normaalina jatkumona kaikelle.
N.46
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Kellään kokemuksia?
Kyllä se vietti vie ja mitään et voi!
Sanamuodoista voi päätellä, että kyseessä on pelkkä seksi. Kyllä se "palavuus" häviää muutamassa vuodessa.
Useimmiten ajautuu pettämään. Naisilla tuo kaava menee juuri noin mitä AP kirjoitti. Ensin vahva kiinnostuminen. Tämä vaatii sen että kiinnostuksen kohde on fyysisesti viehättävä, siis ko. naisen silmissä komea mies. Ei kukaan kiinnostu tai ihastu mieheen johon ei tunne fyysistä vetoa. Sitten ajatellaan miestä ja rakennetaan miehestä omassa pikku pääkopassa virheetön "unelmien prinssi" mielikuva. Tähän mielikuvaan sitten rakastutaan. Kun on rakastuttu, niin nainen antaa itselleen luvan seksiin miehen kanssa koska hänhän "tuntee" nyt sen miehen. Tuntemattoman miehen kanssa ei voi seksiä olla, mutta tämä mies ei ole enää tuntematon, vaan naisen syvän henkisen yhteyden kohde. Seksi ei ole naisen mielestä väärin, koska hän on rakastunut ja rakkautta ei voi estää. Sitä mukaa kun nainen näkee miehen rakastuneen ihmisen possunpunaisten lasien läpi, niin vastaavasti hän näkee sen varsinaisen av(i)opuolisonsa negatiivisten asioitten lasien läpi. Se paskiainen yrittää estää naisen puhtaan rakkauden pelkällä olemassaolollaan. Että se kehtaa, mokoma halveksittava pskaläjä!
Sitten erotaan.
Sitten muutetaan yhteen sen unelmien prinssin kanssa. Sitten kuuluu hirmuinen kilinä, kun ne naisen rakentamat unelmahötöt ja tingeltangelit särkyvät kun käy ilmi että eihän se prinssi ollutkaan sellainen kuin nainen oli mielikuvituksessaan halunnut hänen olevan. Prinssinkin sukat haisee. Prinssikään ei puhu tunteista, ja juo kaljaa urheilua katsellen. Vessapaperirullan laittaa väärinpäin telineeseen vaikka nainen on siitä useaan otteeseen huomauttanut. Ei osaa tehdä kotitöitä oikein, vaikka nainen on häntä opastanut moneen kertaan, niin silti tekee väärällä tavalla. Nyt on lakannut tekemästä kokonaan. Luuleeko se että nainen on hänen äitinsä??!! Hyi helvetti!
Vituiks tulee menemään. Fiksu ihminen lopettaa nuo tunteet alkuunsa. Ymmärrän toki jos ollaan nuoria, mutta keski-iässä ei enää pitäisi. Pilaat siis avioliittosi, miehesi elämän, ja lopulta omasi. Ei se ihastus kestä montaa vuotta, ja olet tilanteessa, jossa haikailet takaisin, ja kadut. Mutta et pääse.
Itselle kävi niin, että etsin sivusuhdetta pelkkää seksiä naisen kanssa, ja rakastuinkin nopeasti myös henkisesti.
Molemmilla kylmät liitot, lapset tehty. Ratkaisevaa askelta virallisten liittojen purkamisesta ei ole tehty. Katsotaan kestää tämä suhde.
Minun mielestäni tuo kuulostaa siltä, että välität tuosta ihmisestä muutenkin, kuin seksin puolesta. Pelkkä seksi saattaa olla, jopa hyväksyttävämpää, jos halut ei liitossa kohtaa.
Suosittelen elämään sinun omantuntosi mukaan. Älä välitä mitä instituutiot ja muiden keksimät säännöt määrittävät.
Se on sinun elämäsi ja se kannattaa elää! Älä tuhlaa sitä!
Jos olet hyvä ihminen, katkaiset tuollaiset haaveilut heti alkuunsa. Sinä olet huono ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten ajautuu pettämään. Naisilla tuo kaava menee juuri noin mitä AP kirjoitti. Ensin vahva kiinnostuminen. Tämä vaatii sen että kiinnostuksen kohde on fyysisesti viehättävä, siis ko. naisen silmissä komea mies. Ei kukaan kiinnostu tai ihastu mieheen johon ei tunne fyysistä vetoa. Sitten ajatellaan miestä ja rakennetaan miehestä omassa pikku pääkopassa virheetön "unelmien prinssi" mielikuva. Tähän mielikuvaan sitten rakastutaan. Kun on rakastuttu, niin nainen antaa itselleen luvan seksiin miehen kanssa koska hänhän "tuntee" nyt sen miehen. Tuntemattoman miehen kanssa ei voi seksiä olla, mutta tämä mies ei ole enää tuntematon, vaan naisen syvän henkisen yhteyden kohde. Seksi ei ole naisen mielestä väärin, koska hän on rakastunut ja rakkautta ei voi estää. Sitä mukaa kun nainen näkee miehen rakastuneen ihmisen possunpunaisten lasien läpi, niin vastaavasti hän näkee sen varsinaisen av(i)opuolisonsa negatiivisten asioitten lasien läpi. Se pask
Hyvä kuvaus ihmisestä joka päätyy pettämään. Ei se kuitenkaan ole mikään "naisten" ominaisuus. Jotkut naiset sattuvat olemaan tuollaisia.
Ei tarvitse pettää, kun lopettaa sen oman suhteen ensin. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Nämä, jotka puhuvat avioliiton lopettamisen helppoudesta eivät omista mitään.
Ero ei ole koskaan helppo ja nopea prosessi...
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka puhuvat avioliiton lopettamisen helppoudesta eivät omista mitään.
Ero ei ole koskaan helppo ja nopea prosessi...
Ei, ja kun ero johtuu kolmannesta osapuolesta, ja erotaan ns. hyvästä liitosta, usein katumus iskee hetken kuluttua. Ja sitten itketään takaisin. Joskus paluu onnistuu, mutta liitto ei ole enää ikinä samanlainen kuin ennen.
Kellään kokemuksia?