Mitä ajattelee vanhempi joka antaa taaperon juosta vapaana kadun laidassa?

Vierailija kirjoitti:

Moniko noista sitten jää auton alle?

Onhan niitäkin, jotka ovat  kotipihassa peruuttaneet lapsensa yli tuhoisin seurauksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi ei pysy rattaissa vaan huutaa ja punkeaa koko ajan ylös sieltä.

Laitat valjaat ja annat huutaa. Kyllä pysyy. Oppii myös, kuka määrää.

Ei valjaat paljoa auta kun 3v osaa painaa siitä napista mistä ne avataan.

Kiinnitä jollain muulla.Eikä se kiipeä itsekseen pois. Annat vaan huutaa. Se on parempi kuin vammautunut tai kuollut. Ketä se huuto haittaa? 

Tämä on sama juttu kuin se, että lapsia ei vahdita uimarannalla. Eipä ihme, että jossain päin maailmaa lapsia kuolee paljonkin. Kun ei siellä ole järviä eikä jalkakäytäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi ei pysy rattaissa vaan huutaa ja punkeaa koko ajan ylös sieltä.

Ei pysy munkaan. Siksi se kävelee mun vieressä. Jos ei kauniisti mukana pysyminen maita, niin laitetaan valjaat ja sitten saa mennä niin kauas kun hihna riittää.

Olen kerran meinannut peruuttaa tällaisen vipeltäjän päälle. Onneksi äitinsä huomasi ajoissa että taapero oli kyykyssä mun auton takana. Siinä käytiin aika kiivasta mielipiteenvaihtoa siitä kummassa oli vika, minussa vai hänessä.

Edelleen antaa lastensa juoksennella miten sattuu parkkiksella ja aina jos nuo on ulkona kun itse on autolla lähdössä, saa olla sydän syrjällään. Olisi ihan hirveää ajaa tuollaisen pienen yli eikä yhtään lohduttaisi tieto siitä, että vika ei ole mun.

On kovin kylmäävää ajatella tuollaisen pienokaisen elämän riskejä. Pieni raukka, elää ilman vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi ei pysy rattaissa vaan huutaa ja punkeaa koko ajan ylös sieltä.

Laitat valjaat ja annat huutaa. Kyllä pysyy. Oppii myös, kuka määrää.

Jep, valjaat kannattaa olla muutenkin varsinkin eloisimmille energiapakkauksille. Ei niissä ole mitään väärää, hyvä se on ajatella lapsen turvallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi ei pysy rattaissa vaan huutaa ja punkeaa koko ajan ylös sieltä.

Laitat valjaat ja annat huutaa. Kyllä pysyy. Oppii myös, kuka määrää.

Ei valjaat paljoa auta kun 3v osaa painaa siitä napista mistä ne avataan.

Kiinnitä jollain muulla.Eikä se kiipeä itsekseen pois. Annat vaan huutaa. Se on parempi kuin vammautunut tai kuollut. Ketä se huuto haittaa? 

Turvahihnojakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi ei pysy rattaissa vaan huutaa ja punkeaa koko ajan ylös sieltä.

Laitat valjaat ja annat huutaa. Kyllä pysyy. Oppii myös, kuka määrää.

Ei valjaat paljoa auta kun 3v osaa painaa siitä napista mistä ne avataan.

Kiinnitä jollain muulla.Eikä se kiipeä itsekseen pois. Annat vaan huutaa. Se on parempi kuin vammautunut tai kuollut. Ketä se huuto haittaa? 

Turvahihnojakin on.

Perus lastenvaljaat tiedän, mutta mikä on turvahihna?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lottoavat ja toivovat joka viikko voittoa. Mutta oman lapsen hengen kanssa otetaan paljon isompia riskejä eikä ilmekään värähdä.

mielestäni tää vertaus jotenkin ontuu.

Varmaan turvahihna jotain mihin valjaat kiinnitetään, vrt. talutushihna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lottoavat ja toivovat joka viikko voittoa. Mutta oman lapsen hengen kanssa otetaan paljon isompia riskejä eikä ilmekään värähdä.

mielestäni tää vertaus jotenkin ontuu.

Lähes olemattomaan todennäköisyyteen uskotaan, mutta paljon suurempaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lottoavat ja toivovat joka viikko voittoa. Mutta oman lapsen hengen kanssa otetaan paljon isompia riskejä eikä ilmekään värähdä.

mielestäni tää vertaus jotenkin ontuu.

 

Lähes olemattomaan todennäköisyyteen uskotaan, mutta paljon suurempaan ei.

Se on ihmisen psyykkeen suojamekanismi, että uskotaan parhaaseen mutta riskit pitkälti sivuutetaan.

Muutamia vuosia sitten, kun oma lapseni oli taapero, niin osui silmääni aina välillä pariskunta (satuttiin samaan aikaan kauppaan) jolla oli aika huoleton suhtautuminen ison marketin parkkipaikkaan. He pysäyttivät auton ja avasivat takaovet ja päästivät lapset irti. Penskat (heitä oli 2 ja 3-5 vuotiaita) lähtivät saman tien juoksemaan pitkin ja poikin parkkipaikkaa juoksivat autojen seassa, vanhemmat itse kävelivät keskenään ja eivätkä edes vilkaisseet jälkikasvuaan, ehkä sitten kaupassa löysivät toisensa, niin samoja reittejä ei menty, että olisin joskus nähnyt perheen yhdessä, ehkä lapset sitten löysivät vanhempansa kaupan sisäänkäynniltä tai jostain.

Olin oman lapsen kanssa ihan neuroottinen tuolla vilkkaalla parkkialueella, koska lapseni oli aika nopea liikkeissään ja tein niin, että seisoin itse edessä, jottei hän pääse karkuun autojen sekaan, kun laitoin ovea kiinni. Joten pakostakin vähän pisti pohtimaan tuon pariskunnan käytös. 

EI MITÄÄN.