Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yli kolmekymppisten (julkkis)naisten elämäntapojen arvostelijat
04.08.2024 |
Luin täällä keskustelua, jossa arvosteltiin kovin sanoin eräitä suomalaisia julkkisnaisia, jotka yli kolmenkympin iästään huolimatta matkustelevat ja juhlivat kaveriporukalla eivätkä elä perhe-elämää. Heidän elämänsä on kuulemma surullista, kun eivät vietä aikaansa perhelomalla Kreetalla lasten kanssa ja heitä kohtaan koetaan sääliä tästä syystä. Samoja asenteita kohdistuu myös ei-julkkiksiin, jotka 30+ iästä huolimatta elävät elämää joka kuulemma kuuluisi vain parikymppisille.
Kysynpä vaan, että mikä tuossa on surullista ja miksi kenenkään persettä kutittaa miten muut elävät elämäänsä? Kuka sen määrittää missä iässä pitää elää milläkin tavalla? Erikoista, että edelleen tänä päivänä asenteet ovat jostain 1950-luvulta. Eletään kuitenkin 2020-lukua, jossa kaikkien naisten ainoa ja ensimmäinen elämäntavoite ei ole tehdä lapsia heti kun mahdollista tai välttämättä ollenkaan. Elämältä halutaan muutakin. Jos sinusta heidän elämänsä on surullista niin se ei tarkoita, että he itse kokisivat niin tai heidän elämänsä olisi vähempiarvoista siksi, että he eivät mahdu sinun kapeaan muottiisi. Sinä projisoit omat tunteesi ja ajatuksesi heihin, vaikka heidän kokemusmaailmansa on todennäköisesti tyystin erilainen kuin sinun. Monen mielestä nimenomaan se sinun elämäsi voi vaikuttaa surulliselta ja tylsältä.
Antaa jokaisen elää omannäköistään elämää. Väkisin tulee olo, että arvostelu ja alas polkeminen kumpuaa tyytymättömyydestä omaan elämään ja valintoihin, mutta tätä ei haluta myöntää. En ymmärrä mistä muusta syystä kenenkään toisen elämä herättäisi minkäänlaisia tunteita.
Kommentit (26)
Perhehelvettiään vihaavat ihmiset nauttivat voidessaan arvostella ihmisiä, joiden elämäntyyliä salassa kadehtivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas vastaavia kolmekymppisiä miehiä ja miesjulkkiksia ei paheksu kukaan. Lisäksi miehet saavat jatkaa samaa myös lastenteon jälkeen. Annas olla jos äiti-ihminen näyttäytyy koskaan missään ilman lastaan, hän on itsekäs hirviö.
Naisille on vain yksi tapa elää oikein. Eikä sekään kelpaa. Aina teet väärin.
Kyllä. Jos äiti-ihminen tekee omia juttuja tai pitää hauskaa se on väärin. Jos nainen elää yli kolmekymppisenä jotain muuta kuin perhe-elämää se on väärin. Lapsen hankintaikäkin on aina jonkun mielestä väärä. Ei tässä voi voittaa. Eli parempi kun jokainen vaan tekee omasta elämästään itselle oikealta tuntuvan, muiden mielipiteistä viis.
Minä sain nuorimman lapsen (meillä on kolme) 33-vuotiaana. Sen jälkeenkin ole tehnyt ja mennyt ja matkustanut ja opiskellut ja niin edelleen.
Ei sekään ole ollut kaikille hyvä 😅 On tullut sanomista.
Samat ihmiset itse suorittavat elämää hampaat irvessä ja suuttuvat, kun naapurin/kaverin/ystävän/sukulaisen elämänpolku ei mene samaan suuntaan samaan aikaan. Julkkisten tai someihmisten arvostelu tuntuu olevan sallittua, joten purkavat tunnistamatonta pahaa oloaan siihen. Ja muille passiivisaggressiiviseen kommentointiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on esittämistä. Esitetään, että on kiva bailaa, vaikka sisimmässä on tyhjä ja onneton olo. Kuitenkin haaveillaan lapsista ja perhe-elämästä. Sitten roikutaan ihan lärveissä bilemestoissa.
Teennäisyys ärsyttää.
En onneksi ole julkkisnainen, enkä heidän kanssa myöskään bailaa, mutta olen silti yli kolmekymppinen lapseton nainen. Sinä olet kai trolli, ja vaikka et olisikaan niin et tätä kuitenkaan usko, mutta ei, en todellakaan haaveile lapsista tai perhe-elämästä. Tänäkin kesänä kävin veljeni luona parin päivän visiitillä, ja olin suunnitellut vierailevani myös siskoni luona tämän jälkeen - veljen lapset olivat kuitenkin niin kuluttavia että en voinut ajatellakaan näkevänin yhtäkään alle 10-vuotiasta ihan lähiaikoina. Jäi siskon visiitti käymättä, koska hänenkin lapsensa kuuluvat tuohon ryhmään.
Joillekuille naisista lapset eivät ole mikään ihanne, vaan toisinaan ihan kivoja, toisinaan täysin sietämättömiä, pieniä käsittämättömiä olioita, joita en todellakaan halua pidemmäksi aikaa omaan kotiini.
Jokaisen jossa toisen elämä herättää tunteita kannattaisi pysähtyä miettimään miksi. Mistä tulee tarve yrittää nostaa itseä ylemmäs. Alemmuudentunteestahan se todellisuudessa tulee.
Alue: Aihe vapaa
Jaahas. Taas joku entinen pikkujulkkis sepittelee avauksen palstalle jotta tulisi edes hetkeksi parempi olo.