Mitä tarkoittaa se, että surun kanssa oppii elämään?

Mulle se ainakin perheenjäsenten ja parhaan ystävän kuolemien yhteydessä on tarkoittanut sitä että olen saanut riittävästi käsiteltyä nuo menetykset, jollain tapaa hyväksyttyä tapahtuneen vaikka se kipeää tekisikin. On saanut käydä läpi koko tunteiden kirjon ja itkeä ulos pahan olon. Pystyy jopa näkemään että vaikeasti sairaalla ihmisellä on nyt vihdoin kivuton ja hyvä olo. Pystyy antamaan itselleen luvan elää eteenpäin, alkaa näkemään taas positiivisia asioita ympärillään ja tilanteet jotka muistuttavat edesmenneestä ihmisestä eivät saa enää pelkästään surulliseksi ja ahdistuneeksi vaan voi alkaa nähdä kauniita muistoja ja olla kiitollinen yhteisestä ajasta. Itselleni yksi tärkeimmistä asioista tässä on se että on päässyt yli katkeruudesta ja vääryydentunteesta. 

Suru on toki läsnä mutta se muuttaa muotoaan ja antaa tilaa muulle elämälle.