Miksi täällä ei saa kritisoida senioireiden olemattomia tunne- ja ihmissuhdetaitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei saa? Onhan täällä solvausketjuja suurista ikäluokista. Boomeri on kiva haukkumasana joillekin.

 Kyllä ne on näiden lapset eli keski-ikäiset jotka ei kestä arvostelua.

Arvostelu ja kritiikki on eri asia. Nuoremmat ikäluokat ottaa paremmin vastaan kritiikkiä, eli rakentavaa palautetta. Mitä Arvostelu ei ole.

Höpsis. Se on nähty, että 70-luvulla syntyneet on äärimmäisen herkkähipiäisiä uhriutujia. 

 

Ehkä heitä painaa edelleen se avainkaulalapsuus. Ei ole kovin hyvä lapselle, että pitää koko ajan pysyä poissa näköpiiristä. Tuntevat olonsa edelleen turvattomiksi ja siksi arvostelu menee heti ihon alle?

ihan sivusta: olen 1970-luvulla syntynyt ja ihan parasta on ollut se, että sain kasvaa hyvin vapaasti, mennä ja tulla miten haluan. maailma oli turvallinen ja lapset itsenäisiä.

Kyllä. Sivusta seuranneena näyttää siltä, että nykyään lapset ja vanhemmat pelotellaan vauhkoiksi joka asiassa. Ei saa tehdä sitä eikä tätä. Tottakai maailma muuttuu, mutta onko se oikeasti muuttunut noin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei saa? Onhan täällä solvausketjuja suurista ikäluokista. Boomeri on kiva haukkumasana joillekin.

 Kyllä ne on näiden lapset eli keski-ikäiset jotka ei kestä arvostelua.

Tämä. 70-luvulla syntyneet on kovia arvostelemaan, mutta ei itse siedä kritiikkiä. Uhriutuvat vaan entistä enemmän.

Noin ei ole. Eläessään vanhempani ei koskaan kannustanut tai kehunut mistään. Vaikka olisi ollut aihetta. Sen sijaan kritiikkiä ja arvostelua tuli aina, ja isolta osin aiheetonta, ja täysin epärealistista.

Seuraus on se, että edelleenkään yli viiskymppisenä en osaa suhtautua kehuun tai positiiviseen palautteeseen. Menen ihan vaikeaksi tai lukkoon. Jos liikutun kiitoksista, niin suunnilleen nielen kyyneleitä, tai menen piiloon itkemään. Tällainen "uhri".

Kritiikki ei saa minua

Tämä juuri. Nykyajan nuoriso ei tajua sitä, ettei edellisiä sukupolvia juurikaan kehuttu. Enemmän tuli keppiä kuin porkkanaa. Lasta ei saanut päästää ylpistymään. Onnistumisen ilo latistettiin äkkiä jollain tavalla. Onhan tuo ihan hyvä mutta olisi voinut olla parempikin tai mitä tuosta ylpeilemään, teit sen mitä pitikin. Kiitostako vielä muka kaipaat.

Vierailija kirjoitti:

Sen kun oppis ,että itseäänkin voi kritisoida ja miettiä tekemisiään! mummo 76v.

Niin siinä olisi sellainen kohtuus ja tasapaino hyvä olla. Kun teidän ikäisistä turhan moni kritisoi, syyllisti ja sätti tyttäriään ihan mielisairaalla tavalla, eikä koskaan sanonut mitään hyvää, eikä mikään koskaan riittänyt, niin niistä solvatuista lapsista kasvoi ihan yli itsekriittisiä.

Se ei ole hyvä sellainen. Ihmnen palaa loppuun ja masentuu, kun kokee ettei koskaan riitä.

Joku välimuoto olisi hyvä. Ei itseään kaikesta kritisoiva masentunut, eikä toisaalta kaikesta muita syyttelevä sadisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitään tästä keskustelusta , juu piti tulla kertomaan. Mä vaan elän ja olen elänyt , en tiedä mitä tunnetaidot ovat. Helppoa kun ei puhki analysoi joka risahdusta tai kanssa ihmisten ylähuulen liikkeitä.

Niin se on varmaan helppoa ja hauskaa elää ilman tunnetaitoja tai mitään pään pakotuksia. Sen kun kouhottaa menemään ja vähät välittää miten toisia kohtelee, ja miten paljon kärsimystä muille aiheuttaa. Syyllisyys ja häpeä ei paina mieltä kun on täysi sika ja eläin vailla omaatuntoa.

En aiheuta muille kärsimystä , miksi aiheuttaisin . Ei heidän elämänsä mulle kuulu . Lapseni on edelleen yli 30 vuoden jälkeen ( hyvissä) puheväleissä kanssani, miehenikään ei ole vielä 40 vuoden jälkeen hävinnyt minnekään. Vanhemmat kuolleet , tultiin toimeen loppuun asti. Muita en enää kohtele mitenkään pl.kaupan kassa tai joku muu asiakaspalvelija. 15 vuotta esimiehenä enkä silloinkaan " nuijinut" ketään. Kyllä , on helppoa elää ilman mitään pään pakotuksia vaikka  aika ajoin v* tuttaa erinäiset asiat . Ketäpä ei. En mä siitä huolimatta ryntää porraskäytävään sikailemaan.

Täällä on muuten todella katkeraa ja vihaista porukkaa kohdistuen top 3 : eläkeläiset, anopit, rikkaat. Teillä on ilmeisesti ollut täydellisen p*ska lapsuus ja nuoruus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylös

Mitä tuo tarkoittaa?

Nouse ylös sieltä!

Vierailija kirjoitti:

Sen kun oppis, että itseäänkin voi kritisoida ja miettiä tekemisiään! 

t. 70-luvulla syntynyt

Tsemppiä. Hyvä että edes yrität. Kyllä sinulla on vielä aikaa oppia. Iso peukku sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun epäkypsillä vanhemmilla oli ainakin molemmilla sotavammaiset epäkypsät vanhemmat. Mutta ei ne kyllä ole tehneet itsekään mitään ollakseen toisenlaisia kuin vanhempansa, vaikka ulkoiset olosuhteet olisi sen mahdollistaneet (ei työttömyyttä, hyvät urat, tai isoja taloushuolia esim. Alkoholismia, sadismia, uhkailua, pilkkaamista ym silti koko meidän lasten lapsuus ja nuoruus). 

 

Koska heillä oli sotavammaiset vanhemmat. Samoin suurimmalla osaa heidän ikäisistään. Ei osattu kasvaa muunlaisessa ympäristössä eikä osattu korjata käytöstä erilaiseksi kuin mitä on opittu. Jossain oli tutkimus, että sodan jäljet näkyvät kolmeen sukupolveen.

Eli isäni, joka oli sodassa ja äitini, joka oli evakko, sössivät minun kasvatukseni omien

Tuo viimeisin - sukupolvien ketjusta ja tunnelukoista- oli lähes liikuttavan naivi, ei millään pahalla. Se viimeisin sukupolvi siinä ketjussa tulee olemaan tukevasti traumatisoitunut jatkuvasta tunnepuheesta, psykologiasta ja sanoittamisesta ja ratkaisee ongelman pysymällä kaukana ko toiminnasta. Ehkä ottaa etäisyyttä vanhempaansa.

Tuo viimeisin - sukupolvien ketjusta ja tunnelukoista- oli lähes liikuttavan naivi, ei millään pahalla. Se viimeisin sukupolvi siinä ketjussa tulee olemaan tukevasti traumatisoitunut jatkuvasta tunnepuheesta, psykologiasta ja sanoittamisesta ja ratkaisee ongelman pysymällä kaukana ko toiminnasta. Ehkä ottaa etäisyyttä vanhempaansa.

No itse olet naiivi. Tai oikeastaan sanot noin ihan vain siksi, että haluat syyllistää ja kaataa sinulle itsellesi kuuluvaa syyllisyyttä nuorempien niskaan. Tuota on kuunneltu tuhansia kertoja jo, tuota "ette itse ole parempia ette, teidän lapset tulee teitä syyttämään jäkä jäkää".

Minä olen mieluumin traumatisoitunut tunnepuheesta, sanoittamisesta ja psykologiasta, kuin siitä että minua haukutaan hu0 raksi, solvataan rumilla sanoilla, minulle puhutaan pelkästään vihaisesti, vähätellen, halventaen ja pilkallisesti.

Olen mieluumin traumatisoitunut tunnepuheesta ja sanoittamisesta, kuin siitä, että minun puolella ei koskaan olla, minun ei anneta itkeä, minua läpsitään naamaan ja jos joudun seksuaalirikollisen kohteeksi, niin sen rikollisen puolella ollaan, ja minua haukutaan.

Haluan myös että lapseni on mieluumin psykologisoinnista traumatisoitunut, kuin kokisi mitään sitä sairasta vihaa ja väkivaltaa mitä b o o m e r i ä i d i t  omille tyttärilleen tekivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun epäkypsillä vanhemmilla oli ainakin molemmilla sotavammaiset epäkypsät vanhemmat. Mutta ei ne kyllä ole tehneet itsekään mitään ollakseen toisenlaisia kuin vanhempansa, vaikka ulkoiset olosuhteet olisi sen mahdollistaneet (ei työttömyyttä, hyvät urat, tai isoja taloushuolia esim. Alkoholismia, sadismia, uhkailua, pilkkaamista ym silti koko meidän lasten lapsuus ja nuoruus). 

 

Koska heillä oli sotavammaiset vanhemmat. Samoin suurimmalla osaa heidän ikäisistään. Ei osattu kasvaa muunlaisessa ympäristössä eikä osattu korjata käytöstä erilaiseksi kuin mitä on opittu. Jossain oli tutkimus, että sodan jäljet näkyvät kolmeen sukupolveen.

Eli isäni, joka oli sodassa ja äitini, j

Tuo viimeisin - sukupolvien ketjusta ja tunnelukoista- oli lähes liikuttavan naivi, ei millään pahalla. Se viimeisin sukupolvi siinä ketjussa tulee olemaan tukevasti traumatisoitunut jatkuvasta tunnepuheesta, psykologiasta ja sanoittamisesta ja ratkaisee ongelman pysymällä kaukana ko toiminnasta. Ehkä ottaa etäisyyttä vanhempaansa.

Varmasti näin tulee käymään. Sitä käydään sitten myöhemmin läpi miksi isoisä ja isoäiti käyttäytyivät noin ja miksi siitä käyttäytymisestä jäi jälkiä isään ja äitiin.

Lainaus ei onnistu, mutta nykyiset lapsukaiset luultavasti ovat luultavasti kurkkuaan myöten täynnä omissa tunnetiloissaan piehtaroineita äitejään.

Iäkkäiden pitää antaa jo olla. Ei moni muista asioita, jonkin verran. Osa olisi tekopyhiä muutoksessaan, esittämistä. Joten se siitä.

"Jokainen sukupolvi on edellistä kehittyneempi. Jotkut vaan väittävät sen olevan toisin päin, että juuri he ovat viimeinen kunnon sukupolvi. Onneksi ihmiset kehittyy ja entiset kuolee pois. Myös minä."

Jos jokainen sukupolvi on parempi ja kehittyneempi, miksi se ei sitten näy ihmisten teoissa, kasvatuksessa, elämässä ja yhteiskunnassa?  Tai parisuhteissa ja lasten kasvatuksessa. 

Yhä nuoremmat syyllistyvät rikoksiin, moni lapsi ja nuori menettää jopa hengensä, toisen nuoren käden kautta, yhä nuoremmat kiusaavat toisiaan, kouluampumiset lisääntyneet, on paljon rasismia, vihapuhetta, yhä nuoremmat käyttävät huumeita jne. Ja he ovat juuri 70-80-luvulla syntyneiden vanhempien lapsia, vaikka juuri heillä on  paremmat sosiaaliset taidot, tunne-elämä ja ovat  kehittyneempiä, kuin edelliset sukupolvet.

Miten nämä ei kuitenkaan näy tutkimuksissa ja tilastoissa, vaan yhä useampi lapsi ja nuori voi huonosti, yhteiskunta raaistunut, vihapuhe yleistä jne. Parisuhteet rakoilevat ja ihmissuhteissa ongelmia. 

Luulisi, jos hyvät sosiaaliset taidot ja  tunne-elämä, pärjää kaikenlaisten ihmisten ja haasteiden kanssa. 

Mitä hyötyä siitä kritisoinnista on, jos vastaanottaja ei kykene ymmärtämään? Jos te ketkä haluatte kritisoida, olette niin suvaitsevaisia kuin annatte ymmärtää ja teillä on paremmat tunnetaidot, miten ihmeessä että ymmärrä, etteivät kaikki ajattele eivvätkä toimi samalla tavalla? Aivan varmaa on, että tulevaisuudessa nykyiset lapset ja heidän lapsensa toimivat taas eri tavalla sen hetkisten käsitysten mukaan. 

Oletan itse olevani juuri tällaisen sukupolven aikuinen lapsi. Miksi haluaisin tahallani alkaa haastaa riitaa vanhemman sukupolven kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama vanhempien ikäluokka jauhaa somessa miten nykyvanhemmat ei osaa lapsiaan kasvattaa. Eli jatkavat sitä samaa mitätöimistä. 

Heitä ei saa syyttää huonosta käytöksestä koska "he eivät voi sille mitään aka ovat tietyn aikakauden lapsia", mutta sitten he saavat kyllä syytellä muita huonosta vanhemmuudesta.

Lempiaihe somessa on älypuhelin. Miten kaikki vanhemmat kaikkialla koko ajan ovat vain puhelimella. Eivätkä läsnä ja hyviä vanhempia, toisin kuin he itse.

Mutta sitten kun kysyy, kuka antoi esim milleniaaleille vanhemmuuden mallin, sirkat vaan

sirittää ja risupallot pyörii aavikolla. Tämäkin asia olisi vain pitänyt osata vaikka kukaan ei opettanut. 

 

Jokainen sukupolvi kun kuvittelee itse olevan jotenkin parempi ja osaavampi, kuin edellinen ta

 

Ihmisethän tyhmenee vaan kokoajan. Mutta joo, ne 70-80 luvulla syntyneet ovat keskimäärin fiksumpia kuin vanhempansa, vaikka ne vanhemmat ilman muuta toisin ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä siitä kritisoinnista on, jos vastaanottaja ei kykene ymmärtämään? Jos te ketkä haluatte kritisoida, olette niin suvaitsevaisia kuin annatte ymmärtää ja teillä on paremmat tunnetaidot, miten ihmeessä että ymmärrä, etteivät kaikki ajattele eivvätkä toimi samalla tavalla? Aivan varmaa on, että tulevaisuudessa nykyiset lapset ja heidän lapsensa toimivat taas eri tavalla sen hetkisten käsitysten mukaan. 

Oletan itse olevani juuri tällaisen sukupolven aikuinen lapsi. Miksi haluaisin tahallani alkaa haastaa riitaa vanhemman sukupolven kanssa? 

Kyse saattaa olla ihan normaalista rajojen vetämisestä josta tämä vanhempi vetää herneet nenään. Ottavat kritisointina vaikka kerrotaan vaan omista tunteista ja toiveista. En itse ainakaan suostu enää että törppö vanhukset kohtelee miten vaan törkeästi, ja itse hymistelen samalla vaan hiljaa ja otan kaikki vastaan oman hyvinvointini kustannuksella.

Tervetuloa nykyaikaan, ei voi sanoa ja tehdä ihan mitä vaan ja kuvitella ettei siitä tulisi ehkä jopa jotain kritiikkiäkin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ihmiset vaativat itseltään kypsyyttä, kehittymistä, rehellisyyttä, aikuismaisuutta, itsereflektiota ja rakentavaa vuorovaikutusta, ja miksi toiset eivät koskaan edes yritä kehittyä kypsiksi?

Mitä tekijöitä siinä on taustalla?

Miksi niin moni kokee, että tietyn ikäiset vanhempansa ja sukulaiset ovat merkittävän usein tuollaisia kypsymättömiä, mikä siitä ikäluokasta tekee tuollaisen (ei jokainen ei jokainen ei jokainen ole ei ei ei).

Elämä oli niin erilaista. Kaikki aika ja energia meni arjesta selviytymiseen. Monta vuotta meni sodassa ja sen jälkeen jälleenrakentamisessa. Ei ollut psykologista tietoa, eikä taitoa. Ajateltiin, että kun ikävistä asioista ei puhuta, ne laimenevat. Ei ennen harrastettu itsereflektiota. Ei sellaiseen ollut läheskään kaikilla keinoja. Lukemista ei arvostettu, vaan tekemistä. Toki poikkeuksia on, on aina ollut.&nbsp

Ihmiset tietävät nykyisin paljon enemmän kuin ennen. Isoisäni oli syntynyt 1800-luvun lopussa. Äitini puolestaan 1930-luvulla. Äiti kertoi, että yhdellä hänen veljistään oli yökastelua. Isovanhempani olivat yhdessä pohtineet, mitä enon ongelmalle tulisi tehdä. Ilmeisesti ajan oppien mukaan enoni olisi pitänyt saada selkäsauna. Äitini oli vanhemmilleen todennut, että eihän pikkuveli siitä mitään opi, eikä mikään muutu, kun ei hän itse tahallaan yökastelua aiheuta. Eno oli säästynyt selkäsaunalta. Tarina jäi mieleeni, koska isovanhemmat yhdessä ihan rauhallisina pohtivat, miten parantaa lapsi yökastelusta ja yleinen ohje oli selkäsauna. Paljon on varmasti tehty vahinkoa lapsille hyvin aikein silkan tietämätömyyden vuoksi.

Näillä viisikymppisillä kritisoijilla ei kyllä itsellään näytä olevan mitään tunnetaitoja. Katkerina solvaavat ja syyttelevät muita. Uhriutumista vuodesta toiseen. Käyttäytyvät kuin uhmaikäiset lapset. Olemattomat ihmissuhdetaidot siis.

Ihmiset tietävät nykyisin paljon enemmän kuin ennen. Isoisäni oli syntynyt 1800-luvun lopussa. Äitini puolestaan 1930-luvulla. Äiti kertoi, että yhdellä hänen veljistään oli yökastelua. Isovanhempani olivat yhdessä pohtineet, mitä enon ongelmalle tulisi tehdä. Ilmeisesti ajan oppien mukaan enoni olisi pitänyt saada selkäsauna. Äitini oli vanhemmilleen todennut, että eihän pikkuveli siitä mitään opi, eikä mikään muutu, kun ei hän itse tahallaan yökastelua aiheuta. Eno oli säästynyt selkäsaunalta. Tarina jäi mieleeni, koska isovanhemmat yhdessä ihan rauhallisina pohtivat, miten parantaa lapsi yökastelusta ja yleinen ohje oli selkäsauna. Paljon on varmasti tehty vahinkoa lapsille hyvin aikein silkan tietämätömyyden vuoksi.

Ollaan niin vähän aikaa sitten oltu ihan kehitysmaalaisia ja apinoiden tasolla, ettei paljon kannata naureskella joillekin afrikkalaisille ja intialaisille.

 

Vierailija kirjoitti:

Näillä viisikymppisillä kritisoijilla ei kyllä itsellään näytä olevan mitään tunnetaitoja. Katkerina solvaavat ja syyttelevät muita. Uhriutumista vuodesta toiseen. Käyttäytyvät kuin uhmaikäiset lapset. Olemattomat ihmissuhdetaidot siis.

Miksi kuvitellaan että kritisoijat on 50-vuotiaita?  Miten tiedätte tänne kirjoittelevien iät? Oletteko vainoharhaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä viisikymppisillä kritisoijilla ei kyllä itsellään näytä olevan mitään tunnetaitoja. Katkerina solvaavat ja syyttelevät muita. Uhriutumista vuodesta toiseen. Käyttäytyvät kuin uhmaikäiset lapset. Olemattomat ihmissuhdetaidot siis.

Miksi kuvitellaan että kritisoijat on 50-vuotiaita?  Miten tiedätte tänne kirjoittelevien iät? Oletteko vainoharhaisia?

Siitä, että eräs n.50v tehtailee paljon tämmöisiä ketjuja. Tunnistaa kommenteista, tavasta solvata äitiään ja ylipäätään boomereita. On kertonut olevansa syntynyt 70-luvulla. 

Hän on itse erittäin harhainen, minuakin on nimitellyt boomeriksi ja luullut äidikseen.