Koska tai miten tajusit, että parisuhteesi on nyt ohi?

Hän sanoi, ettei kaipaa seksiä eikä ole koskaan erityisesti kaivannutkaan.

Kun vaimo sairastui ensin alkoholismiin ja sitten koronapandemian aikana skitsofreniaan tms. ja alkoi nähdä salaliittoja ja muita vastaavia joka paikassa. Ei suostunut myöntämään kumpaakaan sairautta ja menemään lääkäriin. Kuunteli viikkokausia kaikenlaisia salaliittoteoria-podcasteja ja vastavia. Pahimmillaan oli jossain psykoosissa veitsi kädessä ja vuoroin uhkasi vetää ranteensa auki, vuoroin tuikata minua veitsellä.

En tiedä. Jotenkin vain tiesin, että nyt on tultu tien päähän. Joka kerta exät sanoivat minun tulleen hulluksi. Kai se tuli niille niin täysin puskista. 🤷

Silloin kun yhdessä oleminen ja asuminen alkoi tuntua parisuhteen sijaan enää pelkkinä kämppiksinä olemiselta.

Siitä kun mies sanoi pitkän avioliiton (16 vuoden avioliitto) päätteeksi ihan suoraan päin naamaa selvin päin keskellä päivää, ettei rakasta minua ja haluaa avioeron.

Se oli sitten niinku siinä. Se avioliitto.

Kun päätin odottaa mieheltä aloitetta tapaamiseen. Ei tavattu kuukauteen, vaikka asuttiin samassa kaupungissa. Että olinpahan niin tärkeä hänelle.

Silloin kun tulin töistä ja lapset halusi heti ruokaa vaikka mies oli kotona ja ei ollut tehnyt ruokaa. Sanoin että lähden kolmen viikon työmatkalle vaikka se oli vale. Lähdin lomalle kotitöistä ja kaikesta.

Meillä ei jätetty heti papereita. Mies ja naiskaverinsa olivat mökillä lyhyemmän ajan. Avoliitossa jatkamisesta oli puhe. 

Nyttemmin olen ymmärtänyt miehen perimät nepsy -ja mt-oireet. Ei heidän perheessään olla terveitä. Mies yritti kuitenkin parhaansa, vaikka lopuksi löi itsensä laimin. 

upupup

Kun ekaa kerta näin mieheni alasti ja hänen mikropeniksen . Silloin tiesin että ohi on . Nyt onnellisessa suhteessa hyvin varustetun miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ekaa kerta näin mieheni alasti ja hänen mikropeniksen . Silloin tiesin että ohi on . Nyt onnellisessa suhteessa hyvin varustetun miehen kanssa.

Ihanaa! Nyt suakin poljetaan kunnolla! Ei sen yläpään niin väliä, pururatahan siellä useimmilla ihmisillä menee korvasta korvaan. Olen niin onnellinen puolestasi. Patonkia on turha heiluttaa porttikongissa! 👍

Kun mies petti.

25 vuoden avioliiton jälkeen mitään muuta yhteistä ei enää ollut kuin arjen pyöritys. Oli oikeastaan helpotus kun toinen sanoi rakastuneensa toiseen ihmiseen ja että erotaan. Erottiin, oli hyvä ja vapautava ratkaisuö.

Ekassa suhteessa tajusin kun makasin kuumeessa sängyssä, ja mies huusi kun en ollut laittanut ruokaa hänelle. Kävin nostamassa jauhelihan sulamaan, ja takas pehkuihin. Ja kohta mies huusi miksi otin sen sulamaan kun en kerta tee... hän teki itselleen puuroa, ja minä, kuten tavallista, en saanut sitten syödä mitään sinä päivänä.

Mietin mummoani joka oli suolikuoliossa maannut sängyssä, ja pappa huutanut vieressä että nouse pottuja keittämään siitä.

Viimeisimmästä suhteesta en tajua näköjään vieläkään. Väkivaltainen mua haukkuva sekin oli, ja nyt kun joku mies ehdottaa treffejä niin koen että pettäisin. Jos se ex muka nyt parantaisi tapansa... no ei, monta mahdollisuutta annoin, ja taas viime marraskuussa lähdin turpiini saaneena keskellä yötä taksilla. Silti vaan toivon muutosta muka.

Vierailija kirjoitti:

25 vuoden avioliiton jälkeen mitään muuta yhteistä ei enää ollut kuin arjen pyöritys. Oli oikeastaan helpotus kun toinen sanoi rakastuneensa toiseen ihmiseen ja että erotaan. Erottiin, oli hyvä ja vapautava ratkaisuö.

Samanlainen tilanne, pitäisi vaan saada ratkaisuja aikaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 vuoden avioliiton jälkeen mitään muuta yhteistä ei enää ollut kuin arjen pyöritys. Oli oikeastaan helpotus kun toinen sanoi rakastuneensa toiseen ihmiseen ja että erotaan. Erottiin, oli hyvä ja vapautava ratkaisuö.

Samanlainen tilanne, pitäisi vaan saada ratkaisuja aikaiseksi. 

 

Samanlainen tilanne, edetty jo asumuseroon ja eropaperit viety käräjäoikeuteen. 

Ihanan helpottunut olo, 15v lähti henkisestä iästä.

Kun pahoinpitelimme toisemme, kun mies luki yksityisviestini, kun mies lakkasi puhumasta minulle kokonaan.

Silloin sen tajusin kun vaimo painoi terävillä kynsillään kylkiluiden väliin, ja pääsi sitten kyynel kun asian tajusin - ohi on. Vaimo tuumas vaan että siinähän niiskutat. Pian laitoin sitten eropaperit vireille. Vaimon vanhemmat sanoivat minulle että jos vaimo on väkivaltainen niin se on miehen syytä. Joopa joo.

En kestänyt kolmen lapsen lisäksi lapselliseksi ja työtä karttelevaksi muuttunutta aviomiestä. Hän vain jättäytyi lepäämään laakereilleen. Liian raskas kivireki vedettäväksi kaikkine törkypuheineen, mustasukkaisuuksineen ja laiminlyönteineen. Lapset olen yksin kasvattanut ja hyvin pärjännyt ilman miestä. Neljä pitkää vuotta sumussa sitä painajaista kesti.

Rakastuin toiseen, jolloin tajusin etten ikinä enää voi palata siihen tilaan ja jamaan jossa olin ollut jo pitkään avioliitossani. Onneksi ero meni nätisti eikä mitään draamaa tullut.