Miten kasvattaisitte (ts. sulkisitte suun) tällaiselta 8-vuotiaalta pojalta?
tietääkseni poika myös istuu jäähyllä aika tiuhaan.
Kommentit (10)
tuttavalla samanlainen "tapaus". tosin tuhat kertaa pahempi. en jaksa enää, enkä ole tekemisissä ihmisen kanssa paljookaan.
Minun mielestäni lapsen pitää osata käytöstavat. Ei sen puoleen, ei minun omat poikanikaan mitään enkeleitä ole, mutta tämän pojan käytös on todella rasittavaa. Myös opettaja on rasittunut, kun luokassa ei pysy penkissä eikä suu pysy kiinni.
Kun kirjoitin, että tämä lapsi puhuu vain omista asioistaan, tarkoitin sillä sitä, että hän puhuu huutaen asioita kuten "mä meneen ostaa tupakkaa, mä meen ostaa kaljaa, mä meen ostaa tupakkaa..." (vanhemmat eivät käytä kumpaakaan).
Olen kertonut äidille, että meillä on käytössä viikkoraha ihan sen takia, että se on niin hyvä kiristyskeino, jos ei mikään muu tehoa. Äiti silloin hymähti, ettei heidän poikansa saisi koskaan viikkorahaa, koska se olisi evätty jo viikon ensimmäisenä päivänä.
En minäkään tarkkaan tiedä, mikä on se vanhempien kasvatuslinja. Ilmeisesti liian lässyttelevä. Mutta minä kysynkin teiltä, mitä konkreettista te tekisitte? Miten ylivilkasta ja impulsiivista - jonka harkintakyky tulee myöhässä - lasta kasvatetaan??
Jos siis käyttävät lasta jäähyllä ja opettavat pyytämään anteeksi. Toiset lapset vaan on vähän haastavampia, ei temperamentille mitään voi.
Terveisin haastavan lapsen äiti
Jäähyllä voi pitää monella tapaa. Voin vain yhtyä jo yhden kirjoittajan kantaan, että lapsi juoksuttaa aivan selvästi vanhempiaan eikä ole tosiasiassa oppinut ainakaan käytöstapoja. Todennäköisesti hän kaipaa huomiota.
Itselläni on kaksi poikaa, vilkkaita kuin mitkä. Toisesta oni saattaisi sanoa, että on haastavakin, kun on luonteeltaan varsinainen kiusantekijä. Mutta kyllä on sitten kurikin sen mukainen. En salli kummaltakaan lapselta huonoa käytöstä, kiusantekoa tms. oli lapsen luonne sitten ihan mikä hyvänsä. Kun lasten kavereita on kylässä leikkimässä, koskevat samat säännöt myös heitä. Kengät jätetään tuulikaappiin, vaatteet ripustetaan naulaan, kädet pestään, ei syödä tai juoda muualla kuin ruokapäydässä eikä puhuta siivottomuuksia.
Käytetäänkö karkeaa kieltä, onko lapsia opetettu? Ja ennen kaikkea saako lapsi siellä huomiota ja rakkautta?
Kuulostaa minusta siltä, että kaikki yo. on poissa raiteiltaan lapsen elämässä.
terv. kolmen äiti
Joillekin vanhemmille tuntuu tänä päivänä sana kuri olevan täysin outo käsite.
Ja luovutetaan aika helpolla tyyliin "meidän Jere nyt on niin haastava lapsi ja vilkas, ei siihen mikään auta".
Enkä tarkoita kurilla mitään selkäsaunaa vaan sitä että lapselle laitetaan selvät rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja ne rajat tehdään selväksi jo pienestä pitäen.
Myöhäistä sitä on enää murros- tai teini-ikäisen kanssa pohtia että miten tässä näin kävi.
Välillä se kasvattaminen vaatii äänen korottamista, jäähylle laittamista, kotiarestia tmv.
Kyllä vilkkaallekin lapselle saa käytöstavat opetettua.
Lapsihan tarvitsee kuria ja rajat jo ihan oman turvallisuudentunteensakin takia.
Eräällä kaverillani on samanikäinen poika kuin omani. Poikien ollessä leikki-ikäisiä kaverini AINA kieltäytyi kyläilykutsusta koska heidän poikansa oli kuulemma niin vilkas eikä tottele mitään että hänen kanssa ei voi kyläillä. Hmmm.... missä vika? Pojassa vai vanhemmissa?
Oma poikanikin on melko vilkas mutta on silti opetettu mitä saa tehdä ja mitä ei sekä hyvät käytöstavat. Välillä se vaatii todella paljon kärsivällisyyttä, mutta tuottaa myös sitten vastaavasti tulosta.
Voihan olla, että vanhemmat eivät halua leimata lastan vaikka tällä olisikin diagnoosiin aihetta. tai hän on käynyt lääkärillä/lastenpygologilla ja saanut diagnoosin, vanhemmat eivät vain ole sinulle siitä kertoneet.
Eli summa summarum: pojan käytös ei välttämättä johdu siitä, etteivätkö vanhemmat osaa kasvattaa.
Jouduin sietämään ystäväni tokaluokkalaista poikaa. Hän on aika kamala lapsi. Möykkää, puhuu kovalla äänellä itsekeskeisesti omista asioistaan, haukkuu toisia lapsia porsaaksi, kiipeilee sohvilla, räpeltää kaikkea mm. laittoi ohikulkiessa tyhjän leivänpaahtimen päälle jne.
Toisin sanoen hän on ajattelematon, impulsiivinen aloitteleva häiriökäyttäytyjä. Diagnoosia hän ei ole saanut eikä koulusta ole häntä mihinkään lähetetty. Hän on vain "erilainen".
Poika on jo pienestä pitäen ollut impulsiivinen ja jos hän olisi minun lapseni, olisin hänet jo vuosia sitten naulannut seinään kiinni. Vanhemmat yrittävät pitää kuria, neuvovat ja huomauttavat. Kun vanhemmat sanovat, että pojan pitää pyytää anteeksi haukkumista, menee poika pyytämään anteeksi. Poika pyytää oikein kauniisti anteeksi - sata kertaa päivässä. Ja tekee kaikkea taas.
Onneksi minun ei tarvitse miettiä, miten häntä kasvattaisin. Mutta mietin ihan teoreettisesti - mitä tällaisella lapselle pitäisi tehdä??
Mitä kauheaa on siinä jos lapsi puhuu omista asioistaan?
Porsaaksi haukkuminen ja leivänpaahtimen päälle laittaminen... ei pitäisi vaatia vanhemmilta mitään ylivoimaisia ponnisteluja että ne hommat loppuu.
Vanhemmat "yrittävät" pitää kuria...
Aika outoa jos vanhemmat eivät saa pientä lasta kuriiin. Lienevätkö sitten näitä jotka lässyttävät "Älä Lauri nyt viitsi hyppiä sohvalla"... Ja Laurihan hyppii vaan, ja taas lässytetään kun ei kehtaa kylässä ääntä korottaa.
Jos lapsi on vilkas tai jopa ylivilkas niin siihen ei lässyttelyt auta.
Enkä tarkoita että naama punaisena tarvitsee karjua, välimuotojakin löytyy.
Mutta kyllä tuossa tapauksessa on vanhempien syytä katsoa peiliin ja ottaa lusikkaa kauniiseen käteen sen lapsen kasvatuksen suhteen.
Todennäköisesti osa tuon lapsen huonosta käytöksestä on ihan huomiohakuisuuttakin, veikkaisin. Mutta paha mennä sanomaan kun en tapausta tunne.