Naiset. Voitteko kuvitella seurustelevanne lyhyen (170cm) miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on kuin pitkä toinen on, kemiat ratkaisee kaiken. Jotenkin ymmärtäisin, jos nainen valitsisi kullin pituuden tai paksuuden mukaan itselleen sopivan. Sillä olisi enemmäm merkitystä.

Taas tämä kemia. Selitä mikä se kemia on, ja miten se syntyy ja kuinka nopeasti se syntyy, sekä mitkä seikat vaikuttavat siihen että on kemiaa?

 

Se on sitä että toisella niin suuri vetovoima, että suudelma tai läheisyys saa kaiken muun katomaan, eikä todellakaan tule mieleen ainuttakaan kriteeriä mitä oli kuvitellut asettavansa sopivalle puolisolle. Toinen on kuin huumetta ja sumentaa kaiken ajattelun ja järkeilyn. Saa vaikka suutelmaan hetken mielijohteessa ja läheisyys tai suudelma herättää himot. Et voi olla ilman toista ja kaverit katoaa mielestä jonnekin kaukaisuuteen. Seksikin on yhtä

Okei. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tämä kemia ja vetovoima syttyy vain sellaisen ihmisen kanssa jota pidät ulkonäöltään ainakin riittävän viehättävänä? Onko kenellekään koskaan tapahtunut tilannetta jossa yhtäkkiä on iskenyt ihan hirmuinen kemia päälle, ja samaan aikaan on huomannut että "hyi helvetti kun on susiruma ihminen, haisee kuvottavalle ja hampaat on kuin Uuno Turhapurolla, mutta minkäs teet kun tuo kemia iski"? Eihän sellaista tapahdu, oikeasti. Eli, ei kemia ole sellainen mystinen ja maaginen juttu kuin annat ymmärtää. Ihminen muodostaa toisesta ihmisestä kuvan ja käsityksen, joskus parissa sekunnissa, ja tiedostamattaan antaa itselleen luvan ihastua. Tuohon käsitykseen liittyy hyvin suurelta osin myös ulkonäkö josta taas pituus on yksi osa. Koska nämä asiat tapahtuvat osittain ihmisen tiedostamatta, näitä pyritään selittämään jollain maagisilla tai yliluonnollisilla ilmiöillä tai termeillä, joista yksi on "kemia".

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkseni juuri miehet ei halua itseään pidempiä naisia. Pitäisi olla reilusti lyhyempi. Siksi 170cm määritellään lyhyeksi. 

olen 183 cm nainen ja nuorena ja sinkkuna oli oikeastaan jonossa minua lyhyempiä miehiä halukkaina viemään minut treffeille. Osa heistä sanoi suoraan, että ovat uneksineet hetkestä, kun pääse pitkän naisen kanssa seurustelemaan ja etenkin harrastamaan seksiä. Ilmeisesti siinä missä toiset tykkää pullukammista, toiset äärimmäisen laihoista, toiset bodareista, niin on sitten myös miehiä, jotka tykkäävät etenkin lyhyistä tai sitten pitkistä naisista. Siinä se evoluution idea on, että jokaiselle on oma tyyppinsä, josta tykkää.

Voisin itse mennä ulos 170 senttisen miehen kanssa (ja pituuteni huomioon ottaen muuntaisin vastauksen muotoon: voisin mennä itseäni lyhemmän miehen kanssa treffeille ihan hyvin). Minulle lyhyys (tai edes kaljuus) ei merkitse seurustelumielessä mitään: haluan, että mies on itsevarma eikä sellainen piiloaggressiivinen nilkki. Niitä on pitkissä ja lyhyissä, valitettavasti keskimääräistä lyhyemmissä miehissä enemmän (tuo on ihan omaa mutuani perusteena omat kokemmukset), mutta siis lyhyissäkin olen tosi jees-tyyppejä tavannut. Pituuserot tulee lähinnä sitten arjessa esiin. Esim. minä saan helposti selkäkipuja, jos päytätasot n asetettu keskipituisen ihmisen ihannetyökorkeudelle. Ne ovat inulle liian matalat ja ajan kuluessa oma ryhti menee lysyyn, joka aiheuttaa sitten selkäkipuja. Tuossa mielessä elämänkumppaniksi olisi hyvä valita samanpituinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on kuin pitkä toinen on, kemiat ratkaisee kaiken. Jotenkin ymmärtäisin, jos nainen valitsisi kullin pituuden tai paksuuden mukaan itselleen sopivan. Sillä olisi enemmäm merkitystä.

Taas tämä kemia. Selitä mikä se kemia on, ja miten se syntyy ja kuinka nopeasti se syntyy, sekä mitkä seikat vaikuttavat siihen että on kemiaa?

 

Se on sitä että toisella niin suuri vetovoima, että suudelma tai läheisyys saa kaiken muun katomaan, eikä todellakaan tule mieleen ainuttakaan kriteeriä mitä oli kuvitellut asettavansa sopivalle puolisolle. Toinen on kuin huumetta ja sumentaa kaiken ajattelun ja järkeilyn. Saa vaikka suutelmaan hetken mielijohteessa ja läheisyys tai suudelma herättää himot. Et voi olla ilman toista ja kaverit katoaa

Okei. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tämä kemia ja vetovoima syttyy vain sellaisen ihmisen kanssa jota pidät ulkonäöltään ainakin riittävän viehättävänä?

Olen suudellut ja halaillut monia kauniita naisia, kauniinpiakin  kuin vaimoni. Vaimoni ei edes pitänyt kuulua varsinaiseen naisihanteeseeni. Slti vaimoni on ainut nainen joka sai aivoni sekaisin ja unohtamaan kaikki muut naiset ja kriteerit. Ainut joka sai minut ja kullini himosta sekaisin. Tiesin heti ekojen kuukaisien jälkeen, että poikamieselämäni oli ohi ja hän olisi elämäni nainen. Olen koko parisuhteen aikana ollut tekemisissä kauniiden naisten kanssa, mutta kun eivät ole sytyttäneet niin eivät. Vaimoni täyttänyt fyysiset ja henkiset tarpeeni 100% :sti eikä sinne ole muita mahtunut. Fantasiossa ihan jees mutta livenä ei mitään kiinnostusta.

Rakastajani on samanpituinen kuin minä, 166cm. En voisi seurustella hänen kanssaan, koska olen naimisissa. Aviomies on 176cm. Eli kyllä tällä kertaa lyhyempi vie voiton pidemmästä kiiman voimakkuudessa, vaikkakaan pituudella ei ole mitään tekemistä tässä asiassa. 

Pate, luitko mitä kirjoitin, ja ymmärsitkö lukemasi ennen kuin viidennensadannen kerran kirjoitit nuo samat jollotukset jotka on kuultu melko usein.

Kyse ei ole siitä että ihastuisi naisista kauneimpaan (siis miehen kyseessä ollen) vaan siitä että nainen on riittävän hyvän näköinen niin että ihastuminen voi tapahtua. Jos tuleva rouvasi olisi ollut sairaalloisen ylipainoinen, hengityksensä olisi haissut kuin vasta aukaistu surströmming- purkki, naama olisi ollut aknen runtelema ja muutenkin ruma, hampaista osa olisi ollut muisto vain, ja nenässä olisi ollut muutama lävistyskoru, niin olisiko kulli ja aivot olleet himosta sekaisin? Olisiko tullut tunne että nytpä on poikamiespäivät ohi? Vaikka olisit tajunnut että neidon luonne on täyttä kultaa, niin olisiko tullut tunne että tässä, tässä on elämäni nainen?

Vierailija kirjoitti:

Pate, luitko mitä kirjoitin, ja ymmärsitkö lukemasi ennen kuin viidennensadannen kerran kirjoitit nuo samat jollotukset jotka on kuultu melko usein.

Kyse ei ole siitä että ihastuisi naisista kauneimpaan (siis miehen kyseessä ollen) vaan siitä että nainen on riittävän hyvän näköinen niin että ihastuminen voi tapahtua. Jos tuleva rouvasi olisi ollut sairaalloisen ylipainoinen, hengityksensä olisi haissut kuin vasta aukaistu surströmming- purkki, naama olisi ollut aknen runtelema ja muutenkin ruma, hampaista osa olisi ollut muisto vain, ja nenässä olisi ollut muutama lävistyskoru, niin olisiko kulli ja aivot olleet himosta sekaisin? Olisiko tullut tunne että nytpä on poikamiespäivät ohi? Vaikka olisit tajunnut että neidon luonne on täyttä kultaa, niin olisiko tullut tunne että tässä, tässä on elämäni nainen?

Sinä se saivartelet tapasi mukaan. Kauneus on katsojan silmässä, joten naismaku ei menen sinun makusi mukaan. Jos kemiat osuu kohilleen näkee nainen ulkokuoren läpi. Aistii naisen sielun, eikä ihastuminen edes ole miehen omissa käsissä, saati järjellä ajateltavissa. Tästä löytyy ihan tutkittuakin tietoa. Oma kokemukseni vain tukee niitä. 

Pate, höpö höpö ja vielä kerran höpö. Et vastannut kysymykseen, koska olisit joutunut tunnustamaan että sairaalloisen ylipainoinen, ruma ja surströmmingiltä tuoksahtava harvahammas- neito ei olisi laittanut kullia ja aivoja sekaisin. Olisit tehnyt niin kuin valtaosa ihmisistä tekee, eli vakuutellut naiselle että joku saa sinusta aivan valtavan hyvän vaimon, ja että vika ei ole hänessä vaan sinussa, sekä muut asiaan kuuluvat liirumlaarumit. Sanat eivät maksa mitään. Valitettavasti sanat eivät myöskään merkitse mitään, vaan se mitä mies tai nainen tekee. Samoin nuo "aistii naisen sielun" ja muut löpinät. Hyvännäköisen naisen sielun aistii huomattavasti helpommin kuin sen ylipainoisen ruman pottunokan. Samoin nainen tuntee syvää henkistä yhteyttä huomattavasti helpommin pitkän ja komean miehen kanssa kuin lyhyen ja lihavan pottunokan.

Tässä ketjussa ne naiset, jotka ovat ihan oikeasti päätyneet yhteen itseään lyhemmän miehen kanssa, voivat ihan aidosti ja oikeasti sanoa ettei miehen pituudella ole heille merkitystä. Heidän puheellaan on painoarvoa.

Sen sijaan naisten, jotka sanovat ettei miehen pituudella ole väliä, mutta kuitenkin ovat pariutuneet itseään pidemmän miehen kanssa, eivätkä ole koskaan edes seurustelleet itsensä mittaisen tai itseään lyhemmän miehen kanssa, heidän puheensa on vain puhetta. Puhumista puhumisen ilosta. "Miehen pituudella ei ole minulle mitään merkitystä" "Ai jaa, oletkos koskaan seurustellut itsesi mittaisen tai lyhemmän miehen kanssa?" "En tietenkään".

Älä kiinnitä huomiota mitä nainen/ mies sanoo, vaan siihen mitä hän tekee ja miten hän kohtelee sinua.

Vierailija kirjoitti:

Pate, höpö höpö ja vielä kerran höpö. Et vastannut kysymykseen, koska olisit joutunut tunnustamaan että sairaalloisen ylipainoinen, ruma ja surströmmingiltä tuoksahtava harvahammas- neito ei olisi laittanut kullia ja aivoja sekaisin. Olisit tehnyt niin kuin valtaosa ihmisistä tekee, eli vakuutellut naiselle että joku saa sinusta aivan valtavan hyvän vaimon, ja että vika ei ole hänessä vaan sinussa, sekä muut asiaan kuuluvat liirumlaarumit. Sanat eivät maksa mitään. Valitettavasti sanat eivät myöskään merkitse mitään, vaan se mitä mies tai nainen tekee. Samoin nuo "aistii naisen sielun" ja muut löpinät. Hyvännäköisen naisen sielun aistii huomattavasti helpommin kuin sen ylipainoisen ruman pottunokan. Samoin nainen tuntee syvää henkistä yhteyttä huomattavasti helpommin pitkän ja komean miehen kanssa kuin lyhyen ja lihavan pottunokan.

Tässä ketjussa ne naiset, jotka ovat ihan oikeasti päätyneet yhteen itseään lyhemmän miehen kanssa,

Höpö höpö. Ei pinnallisena ulkonäkökeskeisenä ihmisenä vain ymmärrä koko asiaa. Ulkonäkö unohtuu ensimmäisenä kun sielut kohtaa. Sekin ihan tutkittu juttu.

Pate, voi olla että ulkonäkö unohtuu ensimmäisenä kun sielut kohtaa. Ongelmana on vain se että jos mies/ nainen ei koe toista osapuolta riittävän miellyttäväksi ulkonäöltään, niin ne sielut ei silloin kohtaa.

"Ei ole niinku semmoista kemiaa" kuten asia usein sanoiksi puetaan.

Vierailija kirjoitti:

Pituus on vain yksi ominaisuus, mutta itse pidän kyllä enemmän ns. lyhyistä kuin pitkistä miehistä. Itse olen 170 cm. Aviomies samaa pituusluokkaa. On sopusuhtainen, komea ja seksikäs mies.

Onhan se kätevämpääkin, ettei tarvitse kurotella pussaamaan.

Kyllä ja haluaisin ehdottomasti yhden tämän pituisen miehen. Tuon pituiset on yleensä (ainakin tuntemani) todella pippurisia ja miehisiä miehiä. Sängyssä oman pituisesta olisi vaan pelkkää hyötyä. 

N.172

Tietenkin voin. 

Aloittaja, olet nolo. 

Ainut ehto olisi, että mies olisi sinut oman pituutensa kanssa. Jos se häiritsisi häntä, niin se olisi ongelma. 

lyhyet naiset ja miehet vakiintuneempia

Sitä miestä voi haitata kun mä oon korkokengillä sitä niin paljo pidempi...siis naisia haittaa paljon vähemmän miehen lyhyys kuin miehiä haittaa se, että nainen on niitä pidempi. Eikä tyttöystävää oikein voi kieltää laittamasta korkkareita, se voi pian olla entinen tyttis.

En voisi, olen itse pitempi. 

Vierailija kirjoitti:

Pate, höpö höpö ja vielä kerran höpö. Et vastannut kysymykseen, koska olisit joutunut tunnustamaan että sairaalloisen ylipainoinen, ruma ja surströmmingiltä tuoksahtava harvahammas- neito ei olisi laittanut kullia ja aivoja sekaisin. Olisit tehnyt niin kuin valtaosa ihmisistä tekee, eli vakuutellut naiselle että joku saa sinusta aivan valtavan hyvän vaimon, ja että vika ei ole hänessä vaan sinussa, sekä muut asiaan kuuluvat liirumlaarumit. Sanat eivät maksa mitään. Valitettavasti sanat eivät myöskään merkitse mitään, vaan se mitä mies tai nainen tekee. Samoin nuo "aistii naisen sielun" ja muut löpinät. Hyvännäköisen naisen sielun aistii huomattavasti helpommin kuin sen ylipainoisen ruman pottunokan. Samoin nainen tuntee syvää henkistä yhteyttä huomattavasti helpommin pitkän ja komean miehen kanssa kuin lyhyen ja lihavan pottunokan.

Tässä ketjussa ne naiset, jotka ovat ihan oikeasti päätyneet yhteen itseään lyhemmän miehen kanssa,

Olen 158 cm pitkä nainen. Mistä helkutista oletat mun löytävän itseäni lyhyemmän miehen?

Kyllä niitä on alle 160 cm olevia miehiäkin. Et ymmärrä jutun ydintä. Sinun kannaltasi suurin osa miehistä on sinua pidempiä, totta. Kuitenkin 180 senttisillä naisillakin on 80- 90 prosentin todennäköisyydellä itseään pidempi mies. Miksi? Täällä vakuutetaan ettei pituudella ole mitään väliä mutta käytännössä asia näyttää olevan toisin.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voin. 

Aloittaja, olet nolo. 

Nolo se on joo, nolo provo.

Ymmärrän ap:ta. Itselläni oli lyhyt mies (168, minä 174), oli aivan hirveää.