Lue keskustelun säännöt.
Millaisena näet tällaisen elämän? Olenko ok?
31.07.2024 |
Olen 30v.
Opiskellut lukuisia eri ammatteja, yhdestä valmistuin.
Useita eri työpaikkoja. Yksi pidempiaikainen, mutta osa-aikainen ja tunteja ei paljoakaan.
Nuoruudesta jäänyt velkaa, nämä velkajärjestelyssä nyt.
Minulla on ajokortti, mutta ei autoa.
Asun vuokralla. Olen perheetön.
Tod. näk. mulla on ADHD (tätä selvitelty kauan ja aina olen jättänyt kesken tutkimukset).
Kommentit (17)
Kuulostaa siltä, että elämä alkaa selkeytyä sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai olet ok, mutta sun kannattaisi nyt panostaa siihen, että saat elämääsi jotain rutiinia ja sisältöä. Yrität pakottaa itsesi jaksamaan tutkimukset loppuun, mietit mitä haluat elämältä ja alat tehdä töitä sen eteen. Mitä haluat nähdä kun katsot taaksepäin 85-vuotiaana? Mahdollinen ADHD ei ole mikään tekosyy ajopuuna elämiselle.
Jos puhutaan työelämästä niin pitää tehdä työtä, johon on intohimo. Ei sitä muuten kauan jaksa tehdä, siis vuosia
Omissa piireissäni olisi vähän reppana, jos ei tuossa iässä ole yliopistotutkintoa valmiina tai lähes valmiina. Jokainen tietysti itse valitsee ne asiat joita kohti haluaa pyrkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen, vaimomatskua. Mies, äijämatskua.
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan työelämästä niin pitää tehdä työtä, johon on intohimo. Ei sitä muuten kauan jaksa tehdä, siis vuosia
Jep, kun vaan löytäis oman intohimonsa kohteen...
Itse olen jämähtänyt vaka-alalle. Ei oikein enää jaksais, mut täällä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sinulla enemmän kuin jollain toisella. Äsken luin Facebookista etsitään töitä -ilmoituksen, jossa hakija oli melkein 40v. Hänellä ei ollut koulutusta eikä ajokorttia. Myös vain muutama vuosi työkokemusta.
Ei hänelläkään huonosti mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan työelämästä niin pitää tehdä työtä, johon on intohimo. Ei sitä muuten kauan jaksa tehdä, siis vuosia
Jep, kun vaan löytäis oman intohimonsa kohteen...
Itse olen jämähtänyt vaka-alalle. Ei oikein enää jaksais, mut täällä ollaan.
Taitaa olla yleistynyt ongelma "tässä piirissä" ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä ja sinun elämä.
Muilla omansa.
Kannattaa vaan elää itsensä näköistä eloa.Kadehtia ei kannata.
Olla tyytyväinen.Jos muutosta haluaa niin pyrkiä muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja sinun elämä.
Muilla omansa.
Kannattaa vaan elää itsensä näköistä eloa.Kadehtia ei kannata.
Olla tyytyväinen.Jos muutosta haluaa niin pyrkiä muutokseen.
Totta, mutta ei ole mahdollista, jos toiset sitä jarruttaa ja vaikeuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin olet ok. Jokainen elää omannäköistä elämäänsä.
Vaikuttaa siltä, että elämässäsi on mennyt moni asia parempaan suuntaan. Olet päässyt velkajärjestelyyn eli olet saanut varmasti raha-asiat paremmalle tolalle. Keskeytyneistä opinnoista huolimatta olet valmistunut ammattiin. Se on tosi hienoa. Jos nykyinen ala ei kiinnosta tai on vaikea löytää töitä, pärjäisit varmasti koulussa ja saisit opiskeltua toisenkin ammatin. Voisit varmasti hyötyä ADHD-diagnoosista ja tuesta.
Tsemppiä jatkoon!
Suunta on oikea. Olet vasta 30, ehdit tehdä vielä ihan mitä vaan, opiskella uuden ammatin, perustaa perheen, ostaa asunnon, ihan mitä haluat tavoitella. Nykyään aika iso osa kolmekymppisistä on enemmän tai vähemmän kaltaisessasi tilanteessa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan työelämästä niin pitää tehdä työtä, johon on intohimo. Ei sitä muuten kauan jaksa tehdä, siis vuosia
Työ johon on intohimo? Salli mun edes hymyillä vähän vinosti, jos en saa suoraan huutonauraa. Tuollainen ajattelu johtaa siihen, ettei lumihiutaleelle mikään työ kelpaa, vaikka olisi minkälainen taloudellinen tilanne, ja vaikka työhön kuin työhön tarttuminen korjaisi tilannetta. Hyvin usein on niin, että jos teet jotain paskaduunia, sillä pääsee kuitenkin eteenpäin, kenties jopa kohti sitä "intohimoa". Ehkä työ kannattaisi kuitenkin ottaa ihan vaan työnä, säästää intohimot vaikka johonkin sellaiseen, mitä voi työnteolla saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan työelämästä niin pitää tehdä työtä, johon on intohimo. Ei sitä muuten kauan jaksa tehdä, siis vuosia
Työ johon on intohimo? Salli mun edes hymyillä vähän vinosti, jos en saa suoraan huutonauraa. Tuollainen ajattelu johtaa siihen, ettei lumihiutaleelle mikään työ kelpaa, vaikka olisi minkälainen taloudellinen tilanne, ja vaikka työhön kuin työhön tarttuminen korjaisi tilannetta. Hyvin usein on niin, että jos teet jotain paskaduunia, sillä pääsee kuitenkin eteenpäin, kenties jopa kohti sitä "intohimoa". Ehkä työ kannattaisi kuitenkin ottaa ihan vaan työnä, säästää intohimot vaikka johonkin sellaiseen, mitä voi työnteolla saavuttaa.
Tuskinpa kovin monen intohimo on vaikkapa likakaivojen tyhjennys tai olla mäkkärin kassa, mutta jonkun täytyy nämäkin työt tehdä. Jos työssä viihtyy vaikka se ei ole mikään elämän suuri intohimo, se on jo paljon.
Kyllä se on niin, että itse pitää ihmisen ookooisuutensa määritellä. Ja tietenkin olet ok ihmisenä ja jos et ole kaikkeen elämässäsi tyytyväinen (kukapa olisi), kannattaa korjailla.