Palasin reissusta kotiin ja ihan hirveä olo.
Ahdistaa ja masentaa. Vuokrasin siis mökin pariksi viikoksi. Ja nautin ihan älyttömästi. Olin ollut tosi loppu työnteosta ja luulin että sen takia olin voinut huonosti.
Mutta vaikka loma jatkuu täällä kotonakin, niin voin taas yhtä huonosti kuin pari viikkoa sitten. En pysty enää tähän. Näköjään mun pitää olla ihan muualla kuin kotona, että voin hyvin. Mutta työpaikallakaan ei ole hyvä olla.
Jonnekin maalle asumaan, mutta mistä elanto. Pieniä lapsiakin on, joten ei tästä noin vaan voi irrottautua. Oikeasti nyt itkettää tämä tilanne. Oon kaiketi ollut jo pitkään masentunut.
Kommentit (14)
Harkitse vakavasti maallemuuttoa ja työpaikan vaihtoa. Ota huomioon myös se että lapsilla on kivempaa pienessä maalaiskoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ryyppäsit koko loman ja nyt podet huonoa oloa.
Hah. En juonut yhtään alkoholia. Ei ole mun juttu.
Ap
No muuta maalle. Etsi sieltä työtä.
Kun se masennus hoidetaan kuntoon, ajatuksetkin muuttuvat. Älä tee masentuneena suuria elämänmuutoksia!
Se on kaupungin arki mikä tappaa, aina kiire, aina tulossa tai menossa. Asuintilat liian ahtaat ja naapurit liian lähellä.
Se on opeteltava juomaaan iltaisin viiniä tai vaihdettava maalle.
Sammuta wifi ym ja vähennä kemikaaleja jne niin saat suunnan kohti samaa oloa kuin mökillä!
Täällä kohtalotoveri ap. Reissusta palaamisesta on nyt kolme viikkoa ja elämä alkaa pikku hiljaa voittaa. Minulle tuo reissu oli symbolisesti todella tärkeä eron jälkeen. Mutta en ole ehkä koskaan kokenut sellaista romahdusta kuin reissusta tultua. Ei ollutkaan enää mitään jokapäiväistä suunnitelmaa, aktiviteetteja, joista aivot saavat jatkuvasti dopamiinia. Yritin tehdä vähitellen pieniä asioita saadakseni taas elämästä otteen ja olen kalenteroinut jo tulevaisuuteen uusia mukavia juttuja. Aina ei voi olla kesä, tarvitaan syksyä ja talvea sitä varten, että kesä tuntuu taas joltakin.
Minulla tulee helposti alakulo reissuilta palatessa. Luulen että se liittyy juuri yhtäkkiseen mielihyvävirikkeiden muutokseen. Uusien kokemuksien ja usein hyvin sosiaalisen ja vapaan elon jälkeen on vastassa usein lomaa yksinäisempi ja aikataulutettu arki velvollisuuksien tuoman paineen kera. Muutamassa päivässä yleensä helpottaa.
Siitä olen samaa mieltä että pienemmillä paikkakunnilla olotila on levollisempi aivan vakiosti kuin kaupungissa. Täällä ihmiset on vain rasite kaikissa palveluissa, kauheat jonot ja se olotila että äkkiä nyt vaan tästä tieltä pois, kehtaankohan soittaa ruuhkaiselle terveysasemalle, kadulla olet ilmaa ja väistellään vaan muita ilmeettömiä. Maalla tervehditään, jutellaan ja asioida voi rauhassa, jopa niin että tuntee olevansa arvokas asiakkaana ja ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ryyppäsit koko loman ja nyt podet huonoa oloa.
Ei ryyppäämisestä tule huono olo
Esim. Helsinki ei kyllä tee hyvää ihmiselle. Tulee kireä ja kylmä luontoinen ihmisestä liian suuressa joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulee helposti alakulo reissuilta palatessa. Luulen että se liittyy juuri yhtäkkiseen mielihyvävirikkeiden muutokseen. Uusien kokemuksien ja usein hyvin sosiaalisen ja vapaan elon jälkeen on vastassa usein lomaa yksinäisempi ja aikataulutettu arki velvollisuuksien tuoman paineen kera. Muutamassa päivässä yleensä helpottaa.
Siitä olen samaa mieltä että pienemmillä paikkakunnilla olotila on levollisempi aivan vakiosti kuin kaupungissa. Täällä ihmiset on vain rasite kaikissa palveluissa, kauheat jonot ja se olotila että äkkiä nyt vaan tästä tieltä pois, kehtaankohan soittaa ruuhkaiselle terveysasemalle, kadulla olet ilmaa ja väistellään vaan muita ilmeettömiä. Maalla tervehditään, jutellaan ja asioida voi rauhassa, jopa niin että tuntee olevansa arvokas asiakkaana ja ihmisenä.
Mun mielestä se on just päinvastoin. Maaseudulla joutuisi silmätikuksi, joutuisi väkisin tervehtimään ihmisiä ja muutenkin kommunikoinaan jos ei haluaisi oudon tyypin leimaa. Kaupungissa saa olla rauhassa anonyyminä ihmisten joukossa, ketään ei kiinnosta ja se on hyvä asia mulle. Yksilöllisiä nämä asiat.
Ymmärrän tämänkin näkökulman. Hyvä näin että on paikkansa jokaiselle. Itse olen joutunut työn takia vastentahtoisesti Helsinkiin, sittemmin muutin Espoon perukoille vaikka työmatka yli tunnin. Tämä alkaa olla välimuotoa pienen tai suuren paikan sijaan.
Ihan perus lomaltapaluuahdistus. Se iskee itsellenikin aina kivan reissun jälkeen. Aina kun lentokone laskeutuu takaisin Helsinki-Vantaalle, niin on tunne että pitäisi samantien varata tiskiltä toinen lento jo jonnekin muualle. Pätee varmasti aivan yhtä lailla kivan mökkiloman jälkeen. Se on todella ikävä tunne. Sellainen kaiho ja kaipaus, ehkä haikeus on oikea termi. Se on kaikkein rankin, jos lomalta palaa niin että seuraavana aamuna on jo työpäivä. Silloin se on tosi kova. Tämän takia en tykkää ikinä palata noin, vaan aina pitää vähintään olla yksi vapaapäivä vielä välissä ennen töitä. Mutta oli miten oli, niin se menee ohi aika nopeasti kun arki alkaa. Töissä yleensä jo ekan tunnin aikana, kun tulee muuta mietittävää ja samalla huomaa ettei tämä arki nyt niin kamalaa ollutkaan.
Miksi ryyppäsit koko loman ja nyt podet huonoa oloa.