%%--KESÄKUISTEN vkon 6 alku--%%

Pakko oli tulla hehkutaan... Kävin just varaileen lennot Oulu-Hki-Oulu maaliskuulle niin pääsee sinne Milanoon, jippii!!!!



Sitten tosielämään..... Olen nukkunut vissiin jossain ihmeasennossa kun nyt on joku lukko niskassa. Pää ei käänny kunnolla ja säteilee joka paikkaan, auts. Lapset on kipeänä edelleen, pakkasta mukavat -27 astetta, onneks ei tarvi mennä ulos. Puolen päivän aikaan olis se rakenneultra.... Moneltakohan sillä Canalla oli se ultra????



Palaillaan iltapäivällä....





Tiina 20+6

Täällä kans rpoikutaan. Olipa illalla tullut paljon viestejä. Täällä tosiaan jännittyneinä odotetaan ultraa, joka on puolilta päivin. Käyn tuossa vetämässä yhden äiti-lapsi jumpan, ja lähden sitten. Tulen viimeistään illalla kertomaan uutiset, jos vain kaikki menee hyvin...



Sain eilen illalla rytmihäiriön, joka kesti yli tunnin. Lepo suke haahuili 90 ja 120 välillä. Ihmettelin kun istuin koneella illalla että miksi sydän hakkaa niin älytöntä vauhtia. Laitoin sykemittarin ja meinasin lentää persuksille. Soitin terveyskeskuskseenkin, mutta kun olin yksin kotona niin eivät antaneet lupaa lähteä ajamaan sinne, vaan käskivät lepäilemään ja juomaan kylmää vettä. Lääkäri soitti tunnin kuluttua uudelleen että lähetetäänkö ambulanssi ottamaan sydänfilmi (täällä maalla kun asutaan), mutta olin saanut leposykkeen siinä kohti jo alle 90... Totesi, että yö ja uni voi tehdä hyvää, ja jos aamulla on vielä korkeat sykkeet, niin sitten lääkäriin! Taisin jännittää tiedostamatta tämän päivän ultraa... tai jotain muuta kummallista :/ Kaikkea ihmeellistä sitä ihmiselle voi tulla!



Cana & kirppu 21+1

No niin... Puhutaas vähän supistuksista!

Miten paljon teillä muilla on niitä ollut ja miltä ne tuntuvat?

Olen ollut hieman huolissani supistuksistani, jotka varsinkin rankan työpäivän päälle tulevat jo viisikin kertaa tunnissa. Näin ollen päivän saldoksi tulee useinkin yli kymmenen reippaasti. Soitin neuvolantädille ja kysyin asiasta. Terkkatäti sai mut ihan hysterian partaalle. Kertoi noin kovien supistusten ennustavan ennenaikaista synnytystä tai keskenmenoa. Että mun on kuulemma aivan pakko viimeistään nyt hiljentää tahtia. Ei saa kävellä reippaasti, ei nostella, ei mitään... Ongelma on kuitenkin siinä, että olen hoitotyössä joka sisältää kaikkea mahdollista noista. Lisäksi esim. tällä viikolla mulla on 13 päivän sisään vain yksi vapaapäivä(7 töitä, 1vp, 5 töitä). Justiinsa olin viikon sairaslomalla selän issiasoireiden takia, eikä todellakaan enää yhtään huvittaisi jäädä taas pois töistä.

Lääkäriaikaa ei terkka kuitenkaan antanut, kun se oli valmiiksi varattuna kolmen viikon päähän, eikä aikoja juuri ollut. Mä saan olla töistä pois omalla ilmoituksella kolme päivää, joita terkka käski käyttää paljon. Jos esim. jonain yönä supistelee niin, etten saa nukutuksi, en saa mennä töihin seur. aamuna. :( Ja mulla supistelee joka helv...n yö!!!

Pelotteli mua ihan täysillä, et jos en osaa ottaa rennosti, laittavat sairaalaan pakkolepoon.

No, mähän tietysti sain aivan paniikin, ja kysyin, et voiko kivuttomatkin supparit tosiaan avata kohdunsuuta ja se kuulemma oli mahdollista. Eli muuta vaihtoehtoa ei sitten ollut kuin varata aika lääkäriin yksityiseltä. Sainkin jo täksi illaksi naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriltä(eli suomeksi gynekologilta) ajan -onneksi.

Nyt toivon sormet ja varpaat ristissä, ettei mitään tuhoa vielä ole sattunut. Mutta jännittää kyllä kovasti, mitä lekuri sanoo.



Kertokaas muutkin omia supparikokemuksia myös edellisiltä raskauksilta, että saisin tietää, olenko täysin epänormaali, vai pelotteliko terkka ihan turhaan!



Kipakkaa pakkaspäivää toivottaa

Odessa79 ja Milli 24.rvko

No niin ultrassa on käyty....



Kaikki näytti olevan kunnossa. Sydämestä löytyi tarvittavat suonet ja lokerot, hyvä niin... toivottavasti ovat siellä vielä syntyessäkin ; ) Muutenkin kaikki rakenteet oli okei, painoa murulla oli 388g ja kovasti heitti voltteja. Niiin ja sukupuoli........... jotenkin arvasin, tyttöhän sieltä näyttäis olevan tulossa ; ) Rehellisesti toivoin poikaa mutta en ole ollenkaan pettynyt kuten edellisillä kerroilla, nyt vain hymyilyttää..... täytyy sitä nimeä alkaa miettimään ; ) vai onko jollain muuttunut veikkaus myöhemmin??? Olen menossa vielä rv 32 ultraan. Aina olen sinisilmäisesti luottanut lääkäreiden veikkauksiin.....



Palaillaan...



Tiina ja tytteli 20+6

odessa: Mulla aina (kolmas raskaus) on ollu paljon kivuttomia/epämiellyttäviä suppareita. Ekasen kohdalla jouduin saikulle tossa rv 20 tuntumissa. Eivät olleet säänöllisiä ja loppujen lopuks eivät olleet tehneet mitään haittoja.. Joillakin ihmisillä on vaan supistusherkempi kohtu.

Kannattaa kumminkin käydä sään. tarkastuttamassa tilanne jos jatkuu loppu raskauden ajan. Ja ottaa rennommin... kyllä ne työt hoituu siellä ilman suakin... ite kans hoitoalan opiskelija ja ei mun paikat ainakaan kestä enään sitä työtä... selkä hajoo ilman nostojakin...

Jaksuja***

eli vielä häiriköin....



Mitä painoarvioita ootte saanu rakenneultrassa.....



Mulla oli rv 20 tasan ja 302g.. tuntuu vaan että näillä viikoilla kaikilla muilla ollu arviot paljon enemmän... tuleekohan sitten pikkunen kolmonen vai eikö kasva normisti??

Oli meidän pikku kolmosella rv 19+5 270 g, sanoi että täsmää viikkoja.. Eli kai noi voi vaihdella ilman mitään suurempaa syytä..



Hmm.. nyt 20+2

Meillä arvioitiin vauvan painoksi 310g eli aika samoissa luvuissa ollaan sun kanssa Mani. Meille ei ainakaan sanottu että olisi liian kevyt tässä vaiheessa että mä ainakin luotan siihen, että kasvaa ihan normaalisti.



Itsellä ei ole kokemusta supistuksista, ja kurjaa että niistä jo osa kärsii. Mutta on niissä jotain hyvääkin. Esikoisen kanssa mulla ei tullut koskaan yhtään harjoitussupistusta (ainakaan niin että olisin sen huomannut) poika menikin reippaasti yli ja eihän siitä synnytyksestä tullut mitään ilman tippaa ja siltikin kesti kauan. Jostain syystä oma kroppa ei tuottanut kunnon supistuksia ollenkaan. Että jos jotain positiivista haluaa hakea teidän supistuksille niin ainakin teidän kohdut osaa supistella ;-). Mutta jaksamista tosiaan niiden kanssa!

Tervehdys,



Joku mainitse että suvantovaihe raskaudessa meneillään juuri ja niin taitaa olla, harvalla mitään kovin dramaattista meneillään, ja hienoa kun niin on!! Saa nauttia oikein kunnolla keskiraskausajasta parhaimmillaan, :)!!



Me oltiin taas tänään neuvolassa (ja eilen esikon 1.5v neuvolassa)... Masuvauvan syke oli 150 eli aika korkea siihen nähden että ultran mukaan on poikaa veikkailtu... Esikko on tyttö ja tällä oli syke aina luokkaa 120-130, eli enpä kyllä enää taida uskoa siihen että sykkeen perusteella voisi sukupuolia ennustella.. SF-mitta oli sitten 20 ja painoa mulle on nyt tullu nyt yhteensä 3kg alusta alkaen, mihin oon tosi tyytyväinen ku esikon kanssa tuli enemmän. Oisin kyllä luullu et enempi olis tullu ku jotenki tää maha alkaa tuntua jo niin valtavalta... Hb oli vaan 99 ja kävin siks viel laskimonäytteen antamassa ja tästä eteenpäin Obsidania nappaillaan 2 tabl/pv. Verenpaine 120/60 ja pissa norm. Supistelua ja painontunnettakaan ei oo nyt taas viime viikkoina juuri ollu. Kaikki tuntuis siis olevan kutakuinkin kunnossa. Ja ihana oli taas sydänääniäkin kuullostella!!



Se mikä ei oo niin mukavaa on se että mua on viime päivinä alkanu jotenki jännittää se että lapsen syntymään ei enää ookkaan niin kamalasti aikaa.. Jotenki sitä luonnollisesti odottaa että tulis kevät jo pian (niinku joka talvi), mutta sitten taas tajuaa että apua, sitten elämä taas muuttuu totaalisesti kun tämä pikkuinen tulee maailmaan... vaikka tietysti se on etupäässä ihanaa, mutta kyllä myös tosi jännittävääkin... Jännittää minkälainen tyyppi sieltä tulee, onko terve, miten itse jaksaa, miten esikoinen tilanteen ottaa jne jne.. Hesarin kk-liitteestä sain vielä pökköä pesään lukemalla jutun äitien jaksamisesta.. Sattuiko kukaan muu lukemaan? Kyllähän näitä tunteita toki esikoistakin odottaessa kävi läpi, ja hirmu hyvin kaikki kuitenkin meni, eli kyllähän sitä toki optimisti sitten loppupeleissä kuitenkin on... Onko kellään muulla vielä tälläistä jännitystä esiintyny??



Sisarkateuden ennakointia ajatellen tuo UULAN vinkki Aino ja pakkasen poika -kirjasta oli erinomainen, täytyy käydä hankkimassa! Mummilta löytyykin jo tuo Vallaton vauva, ja sitä ovat ilmeiseti jo enemmänkin lueskelleet...



SAARAMAARIA:lle onnea kämpän johdosta ja mahdollisimman stressitöntä muuttoa (mekin muutettiin pari kk sitten ja yllättävän kivuttomasti meni)! Ja tosta sun hengenahdistuksesta; se voi ihan liittyä siihen ku kasvanut kohtu painaa suolistoa ja sitä kautta palleaakin ylöspäin. Mullaki nyt raskauden aikana välillä henkeä ahdistaa varsinki ku on maha syömisen jälkeen turvoksissa. Jos olis jotain hankalampaa ahdistelua ni sit tietty muitakin syitä hyvä pitää mielessä..



ODESSA74, Musta kuullostaa siltä että noi sun supparisi liittyisivät kyllä todella juurikin siihen raskaaseen työhösi koska ilmenevät nimenomaan työpäivän päätteeksi. Mulla oli sama juttu esikoista odottaessa ja supparit todella myös kypsyttivät kohdunkaulaa... Kun jäin saikulle tilanne tasoittui pian... Mun oli aikoinaan tosi vaikea suostua jäämään saikulle (jäin rv28) mutta kun sitten jäin ni tuntu kyllä oikeata ratkaisulta. Työtä ehtii tehdä koko elämänsä, mutta masuvauva kasvaa siellä kohdussa vain kerran..



NELEKULLE onnea ultra- ja sukupuoliuutisista! Ihana saada tyttöuutisiakin tänne!!! Ja sit kyselit tota saikkuasiaa, ni eiks se nyt oo nii et työnantaja maksaa 2kk ajalta korvausta ja sit sen jälkeen KELA... Vai onks joku viisaampi?



Ja viel GALLUPEIHIN; rinnat on selvästi täyteläisemmät, mutta kuppikoko viel entisensä toistaseks. Raskausarpia en oo nyt oo viel huomannu... kop kop... Vanhastaan niitä löytyy kyllä lähinnä reisistä ja takapuolesta..



Mukavaa loppuviikkoa ja tsemppiä vielä ultraa jännitteleville...

Päivikk11 rv 22+3

ODESSA: Nyt vaan suosiolla saikulle!!! Nyt ei muu auta! Itse olen sairaalassa töissä ja mulle oli TODELLA hankalaa suostua jäämään saikulle! Nyt oon jo kolmatta viikkoa ja tiedän, että oikein tein kun jäin. Supisteluja tuli erityisesti töissä ja välällä kärräsin sänkyjä saliin ja heräämöstä osastolle hammasta purren kyyneleet silmäkulmissa. Niin kipeää teki, mutta olevinaan piti vaan jaksaa!



Ensi viikolla ä-polilla taas kontrolli (kohdunkaula oli jo viimeks pehmentynyt) ja katotaan jatkuuko saikku. Oisin kyllä jo valmis menemään töihin, mutta melko supisteluherkkää on vieläkin!



Rintavarustus on täälläkin kasvanut kiitettävästi. Välillä tuntuu, että ei enää tunne omia rintojaan. Mies sanoi, että nännipihat on muuttunut nännilääneiksi (mikä pitää kyllä paikkaansa) :)



RV 20+5 ultrassa painoarvio oli 380g. Keskiarvollisesti mitat vastasi rv 20+6, mutta samassa la:ssa tietty pysyttiin....



Huomenna neuvola :) Kivaa.



T:Remukka & Tirriäinen rv 22+3

" Sikiöllä ei havaittavissa rakenteellisia poikkeavuuksia..." Helpottava tieto. Reisiluu oli 34 mm ja ohimolta ohimolle mitta 48. Vastasi viikkoja 20+4, mutta emme vaihtaneet laskettua aikaa... Kirppu istui perätilassa, joten jalkoväliin ei päästy kurkkaamaan, ja kätilö sanoi ettei muutenkaan sinne kurki, kun niin usein arvailut menee metsään. Meillä siis jää suureksi myysteeriksi kumpi sieltä tulee:) Onneksi olin henkisesti siihen jo valmistautunut niin ei harmittanut niin kovasti. Muuta sieltä ei sitten herunutkaan... niin istukka on etuseinämässä. Siksi ehkä potkut tuntuvat vain sivulla ja alhaalla. Jäi vähän sellainen plääääh olo. En edes tiedä kuinka pitkä kirppu oli, eikä painostakaan ollut mitään puhetta. Yksi todella hämärä kuva saatiin mukaan, mutta pääasiahan on se että kaikki on ilmeisesti kunnossa!



Cana & kirppu 21+1

Kiva kuulla että kaikki okei. Mä hoksasin kanssa vasta kun olin lähtenyt etten saanut yhtään kuvaa ; ( En jotenkin tajunnut edes pyytää....... Sukupuolikin jäi vaivaamaan....yleensä uskon heti mutta nyt vähän kaivertaa ja taidan odottaa seuraavaan ultraan ennen kuin hommaan mitään tarvikkeita. Kai mä elän toivossa että tulija muuttuisi pojaksi....hölmö minä!







Tiina 20+6

Ymmärtääkseni on siis vain pk-seudulla/helsingissä että sukupuolta ei arvailla, ei ole edes soveliasta kysyä rakenneultrassa... Meille oli aivan selvää ettei sitä sanota ja siksi varattiin ja mentiinkin 3D ultraan Felicitakseen. Siellä taas Tapio Kurki sanoi kahdesti olevansa 100% varma että poikahan sieltä tulee. Eli todella selkeästi oli nähtävissä.



Osa teistä muuten muistanee että päivittelin miksi rakenneultrassakin ultrattiin sisäkautta, Tapio sitten vastasi tähänkin, kun huomasi että olin vapaaehtoisena tutkimuksessa, jossa pyritään selvittämään syitä ennenaikaisiin synnytyksiin. Näytteiden lisäksi tutkimukseen kuului tarkastella ultralla kohdunsuun ja kaulan tilanne. Oli todella tyytyväinen että olin osallistunut tutkimukseen, sillä oli myös eka lääkäri joka on kysellyt tarkemmin/esittänyt huolestumista veljeni todella ennenaikaisen syntymän johdosta (vko 23). Käski pyytää kunnalliselta/tulla uudelle visiitille jos asia alkaa mietityttää. Ultraamalla saadaan paljon parempi kuva kuulemma kodhunkaulan/suun tilanteesta kuin sisätutkimuksella. Pyysi myös kysymään äidiltä tarkemmin mitä tapahtui ennen synnytystä, jotta osaa mahdollisesti siitä jatkotutkimuksissa jotain päätellä (tyyliin voiko olla periytybästä asiasta kyse vai aivan tapauskohtainen).



Anyways koin saaneeni loistavaa ja ammattimaista palvelua/hoitoa.



Tisseistä: Isoiksi on kasvaneet. B75 on muuttunut C/D 75:seksi :) Mieskin totesi niiden olevan valtavat. Mitähän sitten loppuaikana. Painoa on tullut aamuisen mukaan neljä kiloa. Ihan ookoo tyytyväinen olen.



Terkui Rouvaii

CANALLE: Hyvä, että sielläkin kaikki mukavasti. Mutta todella harmittavaa, ettet saanut kunnon nippua kuvia mukaan. Höh. Eiköhän kuitenkin se tieto, et lapsi on todennäköisesti terve, ole parasta, mitä saada voi.

Ja sitten heti omaan napaan...

Eli kävin siellä yksityislääkärillä supistusten takia. Oli todella ihana mieslääkäri, joka ensiksi halusi vilkaista vauvaa. Katsoi ultralla masun päältä ja kertoi tarkasti mitä kuvassa näkyi. Milli oli kasvanut kovasti ja painoarvio oli jo 731g! (Olenkohan syönyt hieman liikaa sokeria, hih).

Syykin supisteluille sitten löytyi. Mulla on ylileveä lantio. Ruudullakin näkyi, miten Milli koko ajan yritti tunkea itseään lantiokuoppaan(?). Lisäksi vauveli oli perätilassa ja hyppeli oikein pontevasti kohdunsuun päällä.

Teki lopuksi sisätutkimuksen, jossa ei näkynyt viitteitä tulehduksesta ja ultrasi vielä varmuuden vuoksi kohdunsuun. Kaikki paikat oli napakasti kiinni, eikä suukaan ollut lyhentynyt lainkaan. Aivan ihana tieto! Nyt voin taas ottaa rennommin, kun en ole uskaltanut edes uimaan mennä, kun en tiennyt varmaksi, miten on.

Ja saikkua lekuri tarjosi, mutten huolinut. Että sellaista tänne. :)



Hauskaa illanjatkoa kaikille... ja kiitos rohkaisevista kommenteista aiemmin päivällä.



Odessa ja Milli 24. vko.

Kiva, että Cana ja muut ultrassa käyneet ovat saaneet hyviä uutisia! Ei muuta kun hyvillä mielen voi koko porukka jatkaa odotusta.



Kärsiikö kukaan muu ah niin mukavasta vaivasta kun ummetuksesta? Jos niin olisiko vinkkejä? Mä olen ihan hirveessä kierteessä, maha on kokoajan niin kovana että se on jo oikein kipeä. Sitten kun on mennyt tarpeeksi kauan tuleekin ripuli ja sen jälkeen taas alkaa kovettumaan..



Jep, mutta nyt lähden toppaamaan poikaa ja lähdetään mummulaan leikkimään ja syömään.



Iiran

Töistä kirjoittelen, kun on hiljainen hetki.



Täällä toinen kovan vatsan kärsijä!! Aivan kamalaa!! Päästä katkee verisuonet ja perärerrä huutaa hooseannaa...ja sitten se ikävä tunne päivän aikana vatsassa =(



Sitten musta tuntuu, että kaikki alapään limakalvot on tosi turvoksissa..onko muilla? Sellanen jännä painon tunne esim. just vessassa käydessä tai kyykyllä ollessa.



Rinnoista...näistä " nännilääneistä" (heh, oli hyvä nimitys=) eli tossa nännin vieressä olevista " nypyistä" mitkä ilmesty kun raskauduin..yks niistä kipeyty tosissaan tässä muutaman päivän aikana aivan kosketus araksi..nyt aamulla taas katselin sitä, turvonnu ja TOSI KIPEE! miksi? onko kellään vastaavaa? Mun oli aivan pakko puristaa sitä ja sieltä tuli sellasta valkokellertävää hirveesti????? joka näytti valkoisessa pumpulissa hieman jopa vihertävältä. Helpotti kipua hirveesti..mutta on arka edelleenkin.



Kyllä muakin joka pv supistelee, mutta harvakseltaan ja täysin kivuttomasti. En ole ollut huolissani..mutta sen olen huomannut että tämä 8 tunnin istuma työ alkaa oleen aikas rankka homma..pehva menee melkein tunnottomaksi, taitaa painaa jo johonkin aika lailla ja jalkaa saattaa juilia nivusesta varpaisiin saakka..eli saas nähä kauanko minäkään tässä sitten loppujen lopuksi enää olen. Suunnittelin kyllä olevani maaliskuun loppuun..



Kiva kuulla Odessa, että kaikki sinulla ok! Itseäni jännittää ensi vkon 4D...ollaanhan me pieni nähty monta kertaa, mutta se on aina vaan jännittävää..



Joku kyseli murheista..kyllä niitä mullakin on yhä edelleen. Muttei siinä määrin kun alussa. Mutta edelleen mietin kanssa, että entä jos vauva ei olekaan terve..kuinka maailma järkkyy sitten taas. Meillä on ollut yhtä sun toista kaameeta tässä viimesen 2v aikana. tai että entä jos tuleekin kohtu kuolema tms...vauvan alkuunpano oli äärimmäisen toivottua ja ei niin helppoa, niin sitä kerkesi jo luovuttamaan sen suhteen, että koskaan lapsia saadaan, niin edelleenkin (hassua kyllä) on utopistinen olo vauvan tulosta..että me tosiaan saadaan " muka" vauva!! vaikeaa selittää, kun on niin ristiriitaista sen kanssa, että on nähnyt ja tuntenut vauvan jo kauan.



Mutta nyt hiljennyn ja annan muillekin tilaa =)



Stinna rv24

Noniin, josko 4. kerralla kone ei heittäisi mua ulos rekisteröitymisestä... ggrrrr, tää vauvapalstan tekniikka on välillä ärsyttävä!!



Joo, pakkanen paukkaa, mutta ulkona on todella kaunista kun aurinko paistaa ja hengitys huuruaa.



Onnea hyvistä ultrakuulumisista! Tuleehan meistä jollekin siis tyttökin;)! No, eihän sitä tiedä jos meilläkin on kesällä toinen pikkuprinsessa kainalossa. En usko 100 % ultraan, kun ylläreitä sattuu, sehän tässä jännityksessä pitääkin!



Maanantaina kävin neuvolassa. Muuten kaikki ok, paitsi pisusta löytyi sokeria +2 :(. Aiemmin ei ole sokeria pissassa ollut, joten tämä voi olla tilapäinenkin heitto - tosin iltapäiväkahvistakin (teetä + 1,5 sokerikorppua) oli siinä vaiheessa 1,5 h. En ollut kyllä käynyt siinä välissä pissalla. No enivei, sokerirasitukseen olin muutenkin menossa rv 26, kun BMI oli 27, joten siellä selviää, onko sokereissa jotain häikkää. Onko muita sokerirasitukseen menijöitä? Laitoin tosta sokerista toisen aloituksen, jossa kyselin mitä muille on neuvolassa sanottu yhden sokerilöydöksen perusteella. Ärsyttävää enivei, kun muuten on molemmat raskaudet sujuneet hyvin. Nyt tämä vaan tietysti antaa lisäpontta siihen, että karkit ja muut herkut pois ja ruisleipää huiviin vaalean leivän tilalla, pastat sun muut hiilarit vähemmäksi. Olen muuten syönyt terveellisesti, mutta karkkia kyllä monta kertaa viikossa, tunnustan.



UMMETUKSESTA: ei ole vielä ollut sitä ongelmaa, mulla yleensä toimii toi homma kuin atomikello (kotona ollessa meillä tuli esikoisen kanssa aina samaan aikaan aamulla puupuu). Mutta kieltämättä nyt kun mietin, on ollut useampana päivänä sellaista ärsyttävää siirappikakkaa, eli ei kunnon pökäleitä, vaan sellaista jota saa pyyhkiä sata vuotta. Toivon mukaan kukaan ei lue tätä aamupalan ääressä, pahoittelen joteski groteskia kielenkäyttöäni! Mutta varmaankin siihen auttaisi mysli tms. kuitupitoinen sapuska, liikunta, veden kittaaminen jne.



Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Tai pakkasessa.

Uula rv 23 + 1

Täälläkin päin Suomea kerrankin kipakka pakkanen. Ihanaa! Tuli nini elävästi lapsuus mieleen kun aamulla kävelin töihin. Olen aina ollut sitä mieltä että kylmyys on pukeutumiskysymys. Oli " ihana" pyntätä oikein lämmintä päälle ja lähteä talsimaan kuutamoon. Ripset jääty kivaksi köntiksi... ihan kun lapsena!



Hurjistuin aamulla viemään kaikki petivaatteet takaverannalle. Nyt pääsee pölypunkit hengestään. Kunhan pääsen kotiin aijon hakata petarin maton tamppaajalla hankeen, samoin kuin peitot ja tyynytkin. Oisin jo joulusiivousta tehdessä halunnut tehdä sen, mutta silloin ei ollut näitä pakkasia :)



Peräpään asioista ollut puhetta. Minulla on suolen toiminta hidastunut aivan kauheasti! Ja ihan pienissä erissä pääsen itseäni tyhjentämään. En ihmettele että painoa on tullut, kun tuntuu että se mitä syö, tulee vain puolet pois... ja nekin pienissä erissä. Lopu varmaan imeytyy totaalisesti kehoon :)



Pirteää päivän jatkoa!



Cana & kirppu 21+2

Ei nyt sentään pitänyt olla noin pikainen... ;)



Stinna: Nännipihassa olevat näpyt on aivan tavallisia talirauhasia. Mulla niitä on ollut aina. Talirauhasistahan tulee puristaessa aina hieman " mömmöä" . Jostain syystä sulla oli nyt yksi rauhanen vaan ärtynyt. Voin myös kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että jos niitä kovin räpläilee, niin ärtyy helposti kipeäksi asti...



T:Remukka

KEskeistä viikkoa=)....



Tänään pitäis neuvolaan raahautua... tossa pakkasessa.. mut onneks isäntä kotona niin pääsee autolla meneen... ja sit pääsee yksin kauppaan... herkkua sekin näin neljän seinän vangille....



Täytyy tulla illalla sitten päivitteleen noi neuvolatädin terveiset...



Pikkupilu: Yks kuukaus menee ihan ohi... et huomaa edes että kohta on vaan pari viikkoo jäljellä...



PAkko hehkuttaaaaa: Löysin eilen aivan ihanan ihanan vauvan ensisängyn huuto.netistä. Edellisessä raskaudessa jo kävin sellaista kuolailemassa WalMartin sivuilla, mutta kun sietä ei pysty amerikan ulkopuolelle tilaamaan... eikä mulla edes olis visaa millä tilata.. no Mää sain sen sängyn.... ihana valkoinen kehto katoksineen ja röyhelöineen.. just sellanen amerikkalainen unelma!

Postitus kestää tollasen 6 viikkoo halvimmalla tavalla, joten ei yhtään liian aikasin.



Mut iltaan.... ja pukekaa reippaasti päälle jos nenänne ulkona näytätte =)



mani ja pähkinä rv 22+6