MAALISKUISET' 05 vko 6 alkuviikko!!

Mimmillä on nyt vuorostaan jotain häikkää nukkumisissa. Tai siis herää aikaisemmin tuossa ennen seiskaa ja illalla kävi nukkumaan vasta klo 22. Ei millään halua mennä nukkumaan, vaikka koko porukka lähdetään samaan aikaan ysiltä nukkumaan..Pitihän se arvata, kun toisen lapset unet paranee, toiselle tulee ongelmia. Mimmille kyllä on puhkeamassa ylös toinen poskihammas, liekkö johtuisi siitä, kun ruokakaan ei maistu.



Sitten toinenkin ongelma. Mimmi on aivan ihastunut Sleepy Sleeperssien dvd:hen. Siinä yhdessä biisissä nainen pyörittää peppua kädet lanteilla ja laulaa..sitä pitää saaha kuunnella sen kymmenen kertaa päivässä, sekä onko järkeä vai ei. Ensiksi se oli suloista, ja annettiin tanssia ja laulaa, mutta nyt aamu alkaa heti sillä kinuamisella isin dvd..mimmin kielellä i-i ja näyttää kaapista sitä levyä. Jos sitä ei sitten laiteta ja yritetäään keksiä jotain muuta, ei muuta kuin tajuttomat raivarit ;)



Olipas Empalla perheellä kurja sairaus. Toivottavasti ei tarvitse mennä uudestaan sairaalaan. Jollain muullakin oli rotavirusta, jaksuja ja paranemista teille kaikille.



Me oltaisiin muuten terveinä, mutta nyt minulla vuotaa nenä. Ystäväni vauvaa toivoin pääseväni lasten kanssa tällä viikolla katsomaan, mutta miten lie käy tämän oman olon kanssa.



Kovaa pakkasta luvattu koko viikoksi. Höh, se tietää uunin lämmittämistä ja kylmiä lattioita. Viime viikko olisi jo riittänyt..Mitenköhän ulkoilujen käy tällä viikolla. Nyt on -10, joten ulos päässään.



Muuten hei, muistelkaapas tällästä asiaa, miten vieroititte yöpullosta,kenellä se nyt sattui olemaan? Vinkkejä Moonalle otetaan vastaan!!



Nyt heipat!!



Tuulia ja neidit

Missäs kaikki oikein ovat? Niin no...varmaan aika moni töissä. Ehheh. Nolona...



Niin olen kyllä minäkin töissä, mutta just nyt olisi vielä puolisen tuntia hyppistä jäljellä, niin kerkiää tässä hetken turista.



Tuuliakos se kyseli meikäläisen painonpudotusprojektista? Oikein korvia kuumottaa lukea nuita teidän lukemia, kun mulla on just meneillään se vaihe, että mitään ei tunnu tapahtuvan. Motivaatiota kyllä riittäisi, mutta itsekuria ei. Siis periaatteessa syön kevyesti, vähän ja säännöllisesti. Mutta sitten tulee melkein joka päivä nappaistua jotain ekstraa (keksi, karkki jne.), joten pystyn kyllä painoni pitämään eikä lisää tule, mutta eipä tuota kyllä tunnu lähtevänkään. Nyt on kokonaispudotus siis n. 13 kg, eli samoissa lukemissa olen pyörinyt viimeset puoltoista kuukautta.



Sen huomaa heti, että jos jättää yhden punnituskerran väliin ja vielä useamman ryhmätapaamisen, niin alkaa lipsua. Antaa itselleen ikäänkuin luvan relata, kun seuraavaan punnitukseenhan on vielä yli viikko aikaa, niin kyllähän tässä kerkiää. Sit kuitenkaan ei tee mitään konkreettista sen painon putoamisen eteen. Tuossa pari viikkoa sitten kävin taas ryhmässä ja heti sen seurauksena lähti kilo, mutta nyt en ole taas päässyt ja johan alkaa tuntua siltä, kuin tallaisi paikoillaan. En edes uskalla käydä puntarissa, jos vaikka se kilo olisi tullut takasin.



Viimeaikoina on tuo liikuntakin jäänyt vähemmälle. Mitä nyt Helmin kanssa käydään ulkona haahuilemassa, mutta eipä siinä kyllä oikein liikuntaa saa. Paitsi yhtenä lauantaina sain kyllä huhkia aivan verenmaku suussa, kun oli just satanut uusi lumi ja lähdettiin Helmin kanssa lähipuistoon pulkan kanssa. Tuo meidän pulkka (sellanen babymalli) on tosi huono vetää muulla kuin tasaisella auratulla alustalla ja silloin ei juuri tasaista löytynyt, kun aura-autot eivät olleet vielä puhdistaneet teitä. Ihan tosissani siis sain tehdä töitä, että edettiin mihinkään suuntaan. Ja sinne lähipuistoon on n. 1,5 km matka. Et tulihan siinä ihan kivasti hiki ja syke nousi, kun kolme kilsaa tarvottiin umpihangessa.



Kuitenkin tulevaisuudessa mulla olis tarkoitus alkaa ihan tosissaan panostaa liikuntaan ja kunnon kohottamiseen, ja toivottavasti myös tapahtuis muodoille jotain. Tartuin nimittäin haasteeseen ja ilmoittauduin jäseneksi Itikseen ensi syksynä avattavaan kuntokeskukseen. Vuoden jäsenyyden otin näin alkuun. Ja tämä hullu päähänpisto vain siitäkin syystä, että heillä on tarjota lapsiparkki asiakkaille, jotka eivät muuten kuntoilemaan pääsisi. Kun on se lapsi, mutta ei hoitajaa...Tosin mun säkällä se saamarin parkki on sit aina täynnä, enkä koskaan pääse sinne ja rahat menee hukkaan. Ja aika kallista huviahan tuo on. Nyt oli kyllä avajaistarjous, joten liittymismaksu oli 0¿ ja kuukausimaksukin alennettu, mutta on se 57¿ kuussa kuitenkin meidän putjetissa aika paljon. Pitää sit katsoa, mistä vois nipistää ensi syksystä lähtien. Varmaan sit ruoasta, niin tulis maksimoitua kuntoilun hyöty! No, katotaan sitä sitten. Vois ehkä pyytää vanhemmilta sponsoriapua...Vaikka synttärilahjaksi puolet tuosta vuosimaksusta. Jaa-a, mitähän sanosivat.



Meilläkin tuntuu tuota sairastamista olevan vähän väliä. En tiiä onko talvet aina lapsiperheissä tätä, vai onko tämä talvi ollut vaan poikkeuksellinen. Helmillä ainakin tuntuu nokka valuvan yhtenään ja nyt viikonlopun aikan tuo kehitti itselleen yskän ja paksun keltaisen rään. Eli taas joku flunssa. Onneksi Helmillä tuo yskä on sellasta laatua ettei pistä köhimään öisin, vaan heti aamulla kun herää alkaa yskiä tosi pahan kuuloisesti. Sitten se laantuu niin, että päivällä ei pahemmin yskitä. Nokka kylläkin vuotaa. Toivotaan nyt vaan, ettei taas jotain korvatulehdusta pukkaisi. Hyvällä säkällä tyttö on just ensi viikonloppuna tosi kipeenä, kun mun vanhemmat tulee meille ja me lähdetään miehen kanssa lauantai-iltana Helmin kummin avovaimon kolmekymppisille. Jos näin on, niin ehkä jään sit suosiolla kotiin ja mies saa edustaa meidän perhettä kekkereillä.



Tuo mahatauti ja etenkin rotavirus on kyllä sellainen tauti, joka saisi kiertää meidän kodin TOOOOSI kaukaa. Minä en voi kuvitella mitään viheliäisempää tautia kuin vatsataudin (onneksi en ole mitään kovin vakavia tauteja sairastanut). Mä ensinnäkin inhoan oksentamista niin paljon, että voin yrittää pidätellä kyöläystä vaikka kuinka pitkään. Sit taas, jos oikein todella on kipeänä, niin ettei edes vesi pysy mahassa, niin eipä siinä parane pidätellä. Kun se tulee ihan ittellään ylös. Se on kamalaa! Ja pienelle lapselle en sitä halua ollenkaan. Aina on kauhee huoli nesteytyksestä ja jos vielä alapääkin vuotaa, niin pehva palaa karrelle ja siinä sitä sitten ollaan.



15 min vielä, ja sitten tunnille. Sitten 1,5 tuntia 9-luokkalaisia. Onneksi heillä on jo järki päässä ja muutenkin kiva ryhmä, niin menee aika leppoisasti eikä tarvi lähteä kotiinkaan hampaita kiristellen ja pää kipeänä. Niinkuin eräiden muiden ryhmien tunneilta. Siis tämä koskee opettajaa...On tämä opettajan ammatti vaan niin ihanaa! No ok, useimmiten. Joskus taas niin per***stä kuin olla ja saattaa! Luulen että te kaikki pystytte kuvitella, kun todennäköisesti olette aikoinaan koulua käyneet. Ja jotkuthan teistä ovatkin kollegoitani! Pippandii ja Mini (-kö se oli?)



Mutta jaa, nyt voisi olla aika lopetella ja alkaa valmistautua tunnillelähtöön. Heissan siis kaikille!



lehtovi ja Helmi

kuluttelen tässä vielä hetken aikaa, kun odottelen paria kommenttia ennen kotiinlähtöä. Jos niitä ei kohta kuulu, niin jääkööt huomiseen. Mulla ei ole varsinaista työaikaa, joten hiljaisempina hetkinä lähden yleensä ajoissa ja sitten kiireempänä hetkenä tehdäänkin pitkää päivää.



Tänään on ollut sellainen asioiden selvittelypäivä. Pari hiertävää juttua ollaan saatu setvittyä ja on taas helpompi jatkaa. Viime viikkoinen " työkaveri ärsyttää maailman eniten" -fiilis on onneksi muutenkin jo pois.



Maalislapsella on meneillään äiti on pop -kausi. Isänsä kanssa hommat sujuu, jos mä en ole kotona. Jos Kaisa kuulee mun puuhailevan jossain muualla kotona, niin hirvittävä huuto alkaa välittömästi " äitiiii sy-iin, äitii sy-iin, ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.. Ollaan koitettu olla kauheasti reagoimatta tuohon. Mies on hoitanut tekemänsä asian loppuun (aamupesun tms.) ja vasta sen jälkeen mä olen ottanut syliin. Rasittavaa kaikille, toivottavasti menisi pian ohi.



Eipä tässä kummempia. Väsyttää vietävästi, vaikka viikonloppuna tuli nukuttua hyvin. Siinäkö syy??



kua ja Kaisa

Pikaisesti vaan vastailen... Meillä luovuttiin yöpullosta vaan yksinkertaisesti lopettamalla se kokonaan. Topi veteli loppuvaiheessa jopa 4 dl maitoa yössä (kahdella eri kerralla) ja sitten vaipat tulvi yli. Eli ensin vähän vähennettiin määrää, ja kun meni vain n. ½ desiä kerralla jätettiin vaan pois, kun todettiin, ettei poika nälkäänsä sitä tarvi.

Meillä on kyllä toistaiseksi luovuttu kaikesta vaan lopettamalla se. Tutti jäi kerta laakista ilman kiukuttelua, imettämisen perään ei haikailtu ym. Parempi varmaan kun vaan päättäväisesti lopettaa, pari yötä voi mennä, mutta kyllä lapset sopeutuvat yleensä...



Nyt täytyy lähteä hakemaan lasta tarhasta.



Päivänjatkoja!!

Olen ollut laiska kirjoittaja. Viikonloppuviestit toki illalla lukaisin, pitäähän sitä tietää, mitä teille kaikille kuuluu.



Meidän elo on pitkälti töiden/hoitopäivien sävyttämää. Illalla olen ihan puhki ja teen taas töitä... (kunhan pojat tänään nukkuvat, niin yseille ja kaseille on koetta väännettävä). Lehtovi tuossa edellä kirjoittelikin opena olosta. Tuntemuksesi kuulostavat tutuilta. Mulla on kivoja ryhmiä, ja olen tykännyt tästä uudesta työpaikastani, josta viran sain. Mutta aina välillä on niitä hetkiä, jolloin miettii, että olisiko sittenkin jotain muuta työtä tarjolla.. Onneksi niitä palkitsevia työpäiviä on vaa' assa kuitenkin enemmän. Välillä on vaan jaksoja, että illatkin menee työn merkeissä. Jos ei kotona, niin sitten koulussa... meillä nimittäin huomenna vanhempainilta.



Olen hiukka sitä mieltä, että tämä " sairauteni" vaikuttaa jaksamiseeni - olen hiukka kadoksissa välillä, silleen nätisti sanottuna. Saas kattoo sitten, miten homma toimii loppuviikosta. Lähden siis ke-aamuna erittäin aikaisin Ouluun leikattavaksi. Palaan maisemiin vajaan kahden viikon kuluttua, sillä olen osastolla tarkkailtavana noin viikon leikkauksen jälkeen. Tää oli ihan järkyttävä tieto mulle. Viimeksi sanoivat, että muutama päivä menee... Mulla on jo nyt koti-ikävä. Mies aikoi ajeluttaa poikia viikonloppuna eli jos olen ok fiiliksissä, niin tulevat onneksi katsomaan mua.



Mies käytti aamulla poikia hammashoitajalla. Esikoisen aika oli oikeasti, mutta hoitaja oli katsastanut toisenkin suuhun. Kiva, että saatiin samalla hoidettua - meillähän ei pienemmälle ollut vielä mitään lähetettä neuvolasta. Molemmilla hampaat kivassa kunnossa. Ei siis reikiä tms. Oli sanonut, että hampaista näkee, jotta pestään ja syödään purkkaa. Meillä ei kyllä ole mikään hehkeä hammaskalusto miehen kanssa, joten on oikein hyvä, että pojilla on tällä hetkellä kaikki hyvin. Mutta: esikoisella on purentavika ja sitä sitten alamme hoitaa hetken päästä. Eli luvassa useita reissuta hamppilääkärille. Nyt oli ollut tosi reipas, jospa hyvä mieli säilyisi jatkossakin. Ja saivat hienot hammasharjat hoitajalta!!



Täällä taas kova pakkanen. Yli -20 ja huomenna luvattu enemmänkin. Jaksahan Tuulia vielä mökkiä lämmitellä! ;))



Minäkin tässä yritän taas kopeutua painonhallinnan suhteen. Topin aikana sainkin ylipainoni kadotettua (ja mikä tärkeintä, kaikesta mussuttamisesta huolimatta takaisin on tullut vain pari kiloa!), mutta muutama vielä työn alla... Mutta taas allekirjoitan Lehtovin mietteet. Vaatii liikuntaa!! Jottain pittää tehä. Ehket sitten keväämmällä. Mutta nyt sairaalassa on hyvä aloittaa syömisistä - säännölliset ruokailuajat, nääs.



Nyt jätkien kanssa leikkimään. Isompi katsoo Pikku Kakkosta ja pienempi haluaa leikkiä pehmoeläimillä. Pyörittelimme ne viikonloppuna hangessa, ja pojat ikään kuin löysivät ne uudestaan.



Kaikille teille hauskaa helmikuuta!! Huominen menee tosiaan lentäen, ja ke lähden jo viiden jälkeen aamulla... Voikaatte hyvin!



Pippandii ja poitsut

Kaikki menee hyvin ja palaat sitten taas joukkoomme, kunhan olet tervehtynyt!! =) Paljon luettavaa mukaan sairaalaan!!



Kiitos joo, lämmittää täytyy!!



Tuulia

Reissusta kotiuduttu! Perjantain junamatka meni ihan pepulleen kun juna lähti täältä Imatralta jo myöhässä. Ja kuten arvata saattaa se sotki aikatauluja ja pahasti! Lahdessa olin aivan varma että hotelli on etsittävä, ei mitään tietoja tuleeko juna ja jos tulee niin ei tienny päästäänkö vielä Riihimäeltä Tampereelle. Ja voi luoja että meni hermo niihin humalaisiin. Siis joivat ***keleet punkkua siellä pitkin käytäviä ja rappusia. Ja myö retuutetaan matkarattaita ja ties mitä eikä VOI EES VÄISTÄÄ!

No mutta muuten oli kiva viikonloppua, neljä perhekuntaa siis kokoontui yhteen ok-taloon, kuusi lasta....hulinaa oli mutta mukavaa sellaista.

No nyt Noora sit tuli kotona kipeeksi, kuumetta oli 39. TAAS tämmönen että vaan kuumetta ja jännityksellä odotamme mitä seuraa. Ikinä ei oli selvää syytä kuten vaikka flunssa. Eiköhän sit taas juosta pissipurkkia viemässä.

Empalla oli kyllä kurjin sairaus mitä minäkään tiedän!! Toivottavasti vointi nyt jo parempi.

Tuulia: meillä yritettiin luopua yömaitopullosta yövesipulloon siirtymällä. Muuten ok mutta sit se vesipullo olikin hetken päästä vielä tärkeempi ja se piti huudattamalla vierottaa. Parempi varmaan siis kertalaaki.

Joo, nyt meen kattomaan miltä ukkokulta näyttää :) Heippa!

Tsemppiä kovasti Pippandiille leikkaukseen!!! Hoidat nyt itses kuntoon!

Niin vilahti vapaa viikonloppu ohi vikkelästi. Kolmeen asuntoesittelyyn ehdittiin, muttei löydetty sitä oikeaa. No, vastahan tässä on aloiteltu. Mulla on haku päällä netissä ja melkein joka päivä sieltä tipahtaa jotain sähköpostiin.



Voimia kaikkiin sairastupiin! Tässä kevättalvella tuntuu, että jokainen lapsiperhe käy läpi ainakin pari flunssaa ja vatsataudin. Mekään ei olla oltu hetkeen kyläilemässä, joko ollaan itse oltu kipeinä tai sitten tuttavaperheet on ollut sairaana.



Juu, metso onnistui erinomaisesti, vaikka etukäteen pelkäsinkin pilaavani koko herkun. Luin vinkin, että kastetaan lintu kuumaan veteen ennen kynimistä, niin lähtevät höyhenet helpommin irti. Sotkukin oli lievempi kuin etukäteen kuvittelin. (Melkoinen kuitenkin).



Jahas, Bond alkaa kohta, eikun ruudun ääreen pilkkimään!

Korvapuustit

Paljos on pakkasta? Täällä näyttää -22 astetta. Laitettiin illalla suosiolla patteri päälle, niin ei ole ihan niin kylmä sisällä. Me ollaan tähän asti pärjätty pelkällä uunin lämmittämisellä, joten ei kai se pahaa tee välillä kokeilla noita pattereitakin =)



Tänään menen likkojen kanssa päättämään keittiön kaakelit, tason, tiskialtaan, seinien värin ja kodinkoneet. Pelottaa oikein miten lasten kanssa onnistun. Varoitin jo tätä suunnittelijaa että millainen konkkaronkka meitä on tulossa! Torstaina sitten remppa alkaa.



Torstaina myös tehää talokaupat ja kaupat siitä kerrostalo asunnosta.=)



Muutakin uutta on tiedossa. Isovanhemmat otti ja päräytti ostamaan aivan ihka uuen kerrostalo kolmion. He vielä toistaiseksi asuu toisessa kunnassa, mutta nyt siihen tämä miehen sisko muuttaa. Koska hän joutuu ulos tästä meidän ostamassa kolmiosta. Voitte uskoa että mieheni käy kuumana. Sitä riepoi jo tämä, että sisko asui tässä kolmiossa yhtiövastikkeen hinnalla. Kyllä minuakin ottaa päähän, että sitä likkaa (aikuinen hänkin jo) paapotaa. Nämä lapset on aivan eri arvoisia. Nyt on välit hiukka viileet siihen sisko likkaa..sekä appivanhempiin. Mies on aina joutunut maksamaan kaikki itse ja pärjätä omillaan elämässä, neiti sitten muuttaa juuri rakennettuun asuntoon ja jännä nähä taasko pelkällä 150e yhtiövastikkeen hinnalla.



No, joo tämä nyt ei liittynyt mitenkään päin tänne..hieman vaan kismittää. ;)



Hei, kiva kuulla Lehtovistakin!!! Meillä justiinsa puhuttiin pv-ryhmässä tuosta kun paino käy junnaamaan. Ne neuvoi tarkistamaan onko säännöllinen ruokarytmi? Sekä leivänmäärä? Syötkö ne rasvat kaikki?



Oi, varmasti oli rankka junamatka Nasulinalla. Onneksi sitten pääsitte kuitenkin perille ja viikonloppu oli hauska!!



Meillä Mimmin unet on aikas vähäiset. Hitsi vieköön. Niin hienosti kun nukkui tässä välillä Tänäänkin taas herättiin seiskalta, vaikkei päikkäreitä nukuttu.Nyt väistämättä nukahtaa autoon..



Nyt minun tarvitsee tsempata siihen pullon pois jättämiseen. Vierottaminen pitää tehdä ennen muuttoa. Moona saa vaan kauheen huutokohtauksen, jos ei saa pulloa. Täytyy vaan sitten tulla häntä rauhottelemaan tänne alakertaan, ettei Mimmi herää. Kiitoksia kokemuksista, lisää saa toki kertoa!! Mimmi lopetti yösyömiset 4½kk iässä, niin ei ole oikein kokemusta tästä. Tutit ja päiväpullot Mimmiltä myös vierotettiin kertalaakista.



Nyt on puut lämmenneet uunissa, joten menenpä sytyttämään!!



Tuulia

Ja tämä mamma hytisee kauhean flunssan kourissa.. Puita täytynee pian hakea lisää ettei iske vilu.



Maalisneiti on ollut nyt kaksi yötä ja eilisenpäivän ilman tutia!! *tuulettaa* Äiskällä oli asian kanssa sen verran tekemistä, että salaa nappasi tutiin saksilla reiän.. Neiti sitten totesi, että:" Tuki irkki, yäk pahaa. Tuki orskiin!" ja heitti sen roskikseen ihan itse. Ensimmäinen yö oli ihan kauhea, meinasin kaivaa kätköistä tutin sata kertaa.. Ja eilinen päivä se tuli mieleen pienellä tuon tuostakin, sitä kyseltiin ja itkettiin, varsinkin päikkäreiltä herättyä.. Mutta illalla nukkumaan mennessä ei tyttö enää edes kysyny tuttia! Aamuyöllä pari kertaa havahtui kusyen " Missä mun tuki?" , mutta nukkui rauhassa kun sanoin ettei ole tutia. Jospa se tästä meneekin ihan hyvin? Pullo olis sitten seuraavana vuorossa vierottaa.



Ei vaan niitä puita nyt haettava kiiruusti..



Pippandiille tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen!!!



Ädä+Veera

Meillä on pakkasta täällä -20 eli kylmää on. En tykkää yhtään näistä pakkasista. Mutta eipä tonne pihalle voi oikeen vielä mennäkkään. Kaupassa kuitenkin tarvii käydä.



Emilia voi jo suht hyvin ei oo siis enään lauantain jälkeen oksentanut eikä ripuloinut. Ruokapuoli on sit taas toinen ei oikeen kauheasti laske ja houkuttelemalla saa jotain menemään. En kyllä yhtään tykkää näistä mahataudeista ym.



Täytys varmaan siivota kun jo ehkä uskaltaa jo matot laittaa lattioille takaisin. Mutta kun ei jaksais no pikkuhiljaa hyvä tulee. Ja aikaahan mulla on.



Meillä Emilia lopetti itse tutinsyömisen tossa vuoden ikäisenä ja nyt taisi tuo unimaitopullokin jäädä ei oo siis huolinut sitä ollenkaan nyt ja on tosi hyvin nyt alkanut nukkumaan ilman sitäkin. En aatellut enään antaa sitä kuitenkaan kun tässä taudin aikana jäi noin helposti pois. No vähän ohi. Siis Emiliakin on jo aikas pienestä asti nukkunut yönsä ilman maitoa eikä mun tarvinnu itse siis ottaa yöpulloja pois. Mutta tsemppiä Tuulialle siihen.



T.Satu ja Emilia

Reipasta pakkaspäivää kaikille!



Mukava lukea kuulumisianne, olen ollut taas vähän nettipimennossa, ei muka ole ehtinyt koneelle... Toki täällä on kädet täynnä näiden kahden pienen kanssa, mutta yllättävän paljon helpompaa on ollut kuin ajattelin. Vauva syö ja nukkuu suhteellisen hyvin. Ja vielä kun itsekin ymmärtäisi mennä nukkumaan ennen puoltayötä, niin saisi ihan hyvin lepoa, mutta, kun itse kukkuu myöhään, niin sitten olenkin usein nukkut tyttöjen kanssa myös itse päikkärit. Ja siinä on mennyt se kallisarvoinen " oma aika" . Mutta nyt molemmat ovat päikkäreille ja minä koneella : )



Vauvalla on kahden viikon kuluttua kastejuhla ja nimeä hieman vielä arvotaan. Ursula on ollut erittäin mallikelpoinen isosisko. Ei vieläkään mitään mustisjuttuja, päinvastoin - jos vauva itkee, niin Ursula rientää heti hoivaamaan ja antamaan suukkoja ja hän myös huolehtii aina, että " pieni mukaan" .



Ursulan puhe on kehittynyt valtavasti, puhuu lauseilla ja osaa vastata oikeisiin asioihin kun kysytään. Ursula puhui myös mummun kanssa puhelimessa viime viikolla ja ihan asiaa - kertoi, että Ursu hei, oli tehnyt lumitöitä, ulkona sataa lunta ja orava puussa ; ) Että asiaa ja asian vierestä... Mutta hujauksessa nämä pienet kehittyvät! vauvakin oli kaksi viikkoa sitten neuvolassa jo 60cm ja paino pitkälle päälle viisi ja puoli kiloa, reipas likka siis ; ) Osa Ursulan vaatteista on jo jäänyt pieneksi ennenkuin olen ehtinyt edes ottaa käyttöön.



Onnea Tuulian uudelle kodille! Wau, täällähän oli tapahtunut uusia juttuja! Ja Pippandiille hyvää sairaalareissua ja leikkausta.



Nyt yritän pinoilla ja kirjoitella useammin. Jospa saisin nämä päikkäriajat hyödynnettyä, vielä kun babykin pääosin nukkuu. Pian on varmaan tilanne, että Ursula nukkuu päikkärit ja pieni valvoo sen aikaan, joten nyt vielä kun voi, niin kahvin, pullan ja lehden kimppuun..., jee!



terkkuja,

kevätmama, Ursula ja baby 18.12.2006

Pippandiille terveisiä ja hyvää sairaalareissua! Nopsasti se aika menee ja kohta olet kotona jälleen.



Jenna on vihdoin oppinut käymään potalla. Tehtiin pari viikkoa sitten läpimurto. Lupasin tarran aina, kun pottaan tulee pissa tai kakka ja siitähän tyttö sitten innostui. Välillä täytyy käydä tirauttamassa ihan pikkuliru pottaan, jotta saisi uuden tarran vessavihkoonsa.



2-v uhma on meillä nyt " parhaimmillaan" . Mikään ei yksinkertaisesti käy. Tyttö karjuu ja kiukuttelee ja välillä tuntuu, että äidillä menee hermot! Mutta sitten sekunninmurto-osassa toinen on niiiiiin ihana. On tämä vaikeaa aikaa! Helpottaa, kun tietää, että tämä on vain tällainen vaihe, eikä kuulemma mitään verrattuna 4-v uhmaan =)



Minä olen ollut vähän allapäin. Tuntuu, että ei oikein jaksa mikään kiinnostaa. Vauvakuume on hirmuinen, mutta helpotusta siihenkään vaivaan ei ole näkyvissä. Höh! Ollaankin tässä pikkuhiljaa alettu miettimään, että jos kumminkin käännyttäisiin adoption kannalle. Mies täyttää tänä vuonna 38 v, joten adoptio asiassa alkaa sitten tulla ikä kohta vastaan, jos kovasti sitä vetkutetaan eteenpäin. En tiedä, en osaa päättää asiaa suuntaan enkä toiseen. Viikonloppuna pitäisi taas alkaa menkat. En edes odota ihmettä tapahtuvaksi, ettei siis menkat alkaisi. Menipäs taas valituksen puolelle, sorry!



Täällä Tampereella on kylmä, mutta ah, niin kaunis ilma! Kyllä talvipäivät on vaan niin ihania.



Nyt on jatkettava töiden parissa.



Marju ja Jennukka

Meillä tosin mittarissa vain -16-18astetta mutta pidemmät ulkoilut jäi välistä. Aamusta tosin kävelin tyttöjen kanssa kylään ja sitten päivällä takaisin. Nyt maaliskuinen nukkuu vaunuissa ulkona, on kyllä hyvin topattu kersa ja vaunut.



Pippandiille onnea leikkaukseen. Se aika menee varmaan uskomattoman nopeasti ja pian olet taas takaisin kotona.



Tuulialla kuulostaa kivalta nuo keittiöpuuhat kun saa uusia materiaaleja valita. Ompahan viimeinen talvi kun tarvitsee lämmitellä.



Marjulle toivoa. Kyllä se tärppää vielä. Aika voi tuntua pitkältä ja olo toivottomalta, mutta miksiköhän se silloin onnistuu yleensä paremmin tuo tärppi? Siis ainakin meillä on yleensä onnistunut silloin aina kun vähiten odottaa.



Niin ja jaksamista kaikille sairastupalaisille ja pikaisia paranemisia. Kyllähän lapsiperheissä vähän väliä on lapsilla jotain tautia varsinkin talvikaudella. Tänä talvena vaan tuntuu olevan taas enemmän, mutta viime talvena niitä olikin aika vähän.



Tuosta Nasulinan reissusta, oli varmaan aikamoinen matka. Mukava viikonloppu teillä kuulosti olevan.



Meillä oli pelkästään minun ja miehen kanssa perjantaista lauantaihin 6lasta meillä, nuo 3 omaa yhteistä ja 1miehen jo iso poika koko viikonlopun ja lasten 2kaveria hoidossa. Siinä sai jo vääntää ruokaa (perunamuusiakin meni jo kerralla kattilallinen) ja tuntui noita lapsia olevan, mutta leppoisasti meni. Kyllä sitä mietti niitä perheitä joissa on jo omasta takaa tuollainen lapsiluku, on siinä puuhansa.



Muuten nautittiin varastoon säästä ennen kuin pakkaset tulivat. Eilinen oltiin ennakkoon todella paljon ulkona, joka välissä kun vaan voitiin. Luistelemaan ja uimaan ollaan ehditty, kyläilemään myös ja mäkeä laskemaan. Hyvin sitä ehtii viikonlopun aikana kun ei ole isompia reissuja.



Nyt pitäisi jaksaa olla sisällä nämä kovimmat pakkaspäivät- pah, mieli tekee ulos. Olisi kiva päästä taas mäkeen ja luistelemaan. No on tässä sentään omia ja lasten harrastuksia sisäliikunnan parissa usempina iltoina, ehkä niillä sitten jaksaa.



Näillä säillä siis pitänee harrastaa kyläilyjä. Tänään siis kyläiltiin ja huomenna tulee keskimmäisen kaverit äiteineen taas meillä. Torstaiksi mietin että ottaisin keskimmäiselle kaverin kerhosta mukaan, täytynee ehdotella kaverin äidiksi. Esikoinen saa haettua jo seuransa itse. Sillä sitten päästäisiin noiden pakkaspäivien ylitse riittävällä aktiviteetilla.



Saisi vaan pakkanen hellittää ensi viikonlopuksi. Silloin on tiedossa isompien lasten kavereiden synttärit pulkkamäessä ja vanhempainyhdistyksen talvirieha, eli ulkona oloa paljon. Lisäksi olemme iltaa menossa istumaan kaveriperheelle (siellä muuten kiitettävästi lapsia 4 alle kouluikäistä) ja sitten on ne normaalit esikoisen lätkäpelit. Kummasti kaikki kasaantuu aina samalle viikonlopulle. Tosin sitten on seuraavinakin viikonloppuina jo jotain puuhaa, mut ei tuota määrää.



Ajatuksissa pyörii hieman hoitopaikkahakemukset ja tuo hoidon aloitus. Netistä jo printtasin ja täytin nuo, ensi viikolla sitten vien esikouluun ilmottautumisen yhteydessä. Ensi kesääkin mietin samalla, että elokuu-syyskuu ollaan rahatonna kun haen maaliskuiselle paikkaa jo elokuun puolesta välistä, vaikka aloitan työt vasta syyskuussa (ehtii rauhassa tutustumaan). Ja kun mies on lomalla heinäkuun, jää sen jälkeinen palkka hieman pieneksi. Mitäköhän sitä keksii että saa elettyä tuon viimeisen kuukauden... Lisäksi kesästä oli sen verran puhetta että miehen poika tulee taas kesäksi meille ja on miehen töissä kesätöissä. Kiva lasten kannalta kun näkevät enemmän. -Jotenkin siis ajatukset pyörii kesässä, vaikka talvikin on aivan ihanaa kunhan vain pääsee ulos.

Täällä ollaankin vielä töissä, kun mies hakee lapset. On tämän viikon sairaslomalla hengitystieinfektion takia (tai epäily siitä, tänään oli labrakokeissa, katsotaan, mitä sanotaan). Minulla ei siis kerrankin ole kiire kotiin...



Viikonloppu meni ihan kivasti, kun appiukko oli kylässä. Lapset tykkäsivät ja hyödynsivät ukin läsnäolon täysimääräisesti... Minä siis sain tehtyä lauantaina hyvin töitä, sunnuntain sitten lepäsin.



Ollaan tässä miehen kanssa käyty pientä periaatekeskustelua kotitöiden jaosta, kun minä sanoin, että aika lailla väsyttää tämä systeemi, jossa minä kannan päävastuun kaikesta. Olipahan kyllä isäntä sitten vähän miettinyt asiaa ja katsellut minun touhujani, ja jonkinlainen asennemuutos oli näkyvissä. Aiemminkin on kyllä ollut ihan halukas tekemään kotitöitä, jos minä vain sanon, mitä pitää tehdä, mutta nyt oli ekaa kertaa sellainen fiilis, että hän oikeasti tajusi, että minä olen aika väsynyt töiden, kotihommien ja opiskelujen puristuksessa. Olen siis varsin toiveikas siitä, että jotain voi jopa tapahtua... Aiemmin nämä keskustelut ovat siis tuottaneet tuloksen max kuukaudeksi, mutta jospa nyt...



Muuten ei ihmeempää. Töissä tämä viikko on ihan hirveä, sain juuri yhden käsikirjoituksen, jota pitää lukea yömyöhään nyt kolmena päivänä. Sen lisäksi olisi pari kässäriä työstettävänä. Elättelen toiveita, että jos nyt urakoin, ensi viikolla helpottaisi hetkeksi... Mutta nyt siis liityn lasten nukkumaanmenon jälkeen työskenteleviin äiteihin...



Päivähoitoasioihin sen verran, että meilläkin pitäisi hakemusta täyttää... Esikoinen menee nimittäin viimeistään syksyllä päiväkotiin, ja hakemus pitäisi tosiaan pistää jo nyt vireille. Hirvittää jo ajatuskin, että minä sitten kuskaan lapsia kahteen paikkaan julkisilla kulkuneuvoilla... Onneksi paikat ovat alle kilometrin päässä toisistaan, mutta aikaahan siinä kuitenkin menee.



Ja painonvartijoista vielä: Kiitokset Tuulialle vinkeistä jumihetkiin! Niitä odotellessa... Joskus aiemmin olen huomannut sellaisen, että jos paino alkaa jumittaa ja sitten syö pari päivää vähän enemmän (=mässäilee) ja aloittaa sitten uudelleen painontarkkailun, alkaa paino taas laskea. En tiedä, miten oikeaoppista tuollainen on, mutta itsellä on joskus toiminut. Tavallaan siis epäilen, että elimistö on vaihtanut säästöliekille ja saa sitten uuden " herätyksen" ... Ilmeisesti silloin on tullut syötyä liian vähän esim. rasvoja tms. No joo, se siitä...



Meillä ollaan onneksi suht terveitä. Vähän köhää on, mutta ei onneksi pahasti. Voimia vain täältäkin sairastupiin, varsinkin Empan virus on tosi inhottava, mutta onneksi jo paranemaan päin.



Ja Pippandiille tsemppiä sairaalareissuun! Hyvähän se on, että homma tulee hoidettua! Ja pian se viikko kuluu - ota levon kannalta ;-)



Nyt teen vielä vähän töitä, niin voi sitten hyvällä omallatunnolla lähteä kotiin...



Terhi&kotona jo olevat muksut

Pakkanen paukkuu, tänään oli aamulla -29 astetta. Oli miehellä hieman vaikeuksia auton kanssa, vaikka piuhassa oli ollutkin. Me ollaan pakkailtu, pesty pyykkiä, sulatettu keittiön putkia ja tietenkin lämmitetty uunia. Ei taida kyllä tätä taloa ikävä tulla..



Ainakaan, kun olen melko fiiliksissä sen rempan kanssa. Eilen valitsin tykötarpeet keittiöön ja remppa on valmis maanantaina. Hieman kalliimmat kodinkoneet otin, kun urakoitsija oli valinnut, mutta varmasti on meidän tarpeita palveleva.



Moona tekee hampaita, vielä ei niitä näy, mutta likka on ihan outo. Kitisee, narisee, marisee, mikään ei ole hyvä. Yöt on nyt ihan mahdottomia.



Jaahas, pitäneen mennä Mimmin kanssa tekemään jotain. Moona kävi unille ja tämä on päivän pisin hetki. Juuri ollaan syöty ja nyt pitäs sitten keksiä jotain tekemistä, kun ennen ollaan nukuttu tähän aikaan.



Tuulia

Täällä oli tänä aamun -32 astetta pakkasta.Eilen oli tasan -30.Niinpä minä kannoin tänä aamuna kaikki petivaatteet,petarin ja patjat ulos kylmään.Saavat siellä vielä tosin olla. Juu, ja tänä aamuna oli lämmityksessä jotain häikkää ja kaikki asunnot ihan kylmiä!Onneksi talonmies oli soittanut heti aamutuimaan huoltomiehelle niin ei onneksi tarvinnu kauaa kylmissään kärvistellä.



Meille ei muuten mitään ihmeitä, paitsi että Juuso on vihdoin ja viimein alkanut syömään itse ruokansa ja syöttää ei saa kuin vasta sitten lopussa saa auttaa.Hyvä näin,niin säästytään tappeluilta että syödäänkö sitä ruokaa vai ei.



Mulla eilinen ja tämä päivä vapaata.Eilen käytiin miehen ja bestmanin kans pukuja sovittamassa ja varaamassa ne.Saketit tulee kummallekin ja olivat oikein tyylikkään näköisiä herroja.



Pippandiille täältäki tsempityksiä leikkaukseen!!!!



Ei nyt oikeen juttu luista,joten poistun takavasemmalle.



Suohomppeli81 ja Juuso

Juups, pakkasta täälläkin (onpa yllätys =)), tänä aamuna oli -25. Sinällään nyt hyvä hetki sairastaa kun en muutenkaan tuonne ulos tyttöä veisi. Kuumeilu siis jatkuu, eilen oli 39.4 astetta illalla. Olis kyllä mukava tietää mikä tuota kuumetta pitää?!?!? Tänään oli aamulla vielä 38, sen jälkeen on laskenut. Huomenna pitäis viedä tyttö hoitoon, ihmeellistä kun saatiin vain 2 päivää saikkua. No, soitan kyllä tarvittaessa lisää, eihän sitä voi kuumeisenakaan hoitoon viedä :S

Titinallet ja Muumit nyt kovassa käytössä. Tytöstä tuli Muumifani kertaheitolla kun kävimme viikonloppuna siellä reissussa ollessa Muumiteatterissa. Oli kyllä hyvä!

Jaahans, ruoanlaittoon ois käytävä. Tai sit taidan pötkähtää hetkeksi itsekin. Hyvin on neiti muuten nukkunut, viime yönä 13 tuntia ja yhdellä heräämisellä. Omituista, yleensä Noora ei nuku kun on kipeä. Taitaa olla siis tosi kipeä.

Heippa!

...tosin ei täällä meillä ollut aamulla kuin vajaa -24 astetta. Tulin iltapäiväksi kotiin lukemaan, ja silloin mittari näytti -8,4 astetta... No, aurinko paistoi tietysti suoraan mittariin.



Mulla on nyt yksi pikainen lukuhomma, ts. pitäisi yksi käsikirjoitus saada kommentoitua parissa päivässä. Siksi tulin tänäänkin tosiaan iltapäiväksi kotiin, huomenna olen etätöissä koko päivän. Kivaa, kun ei tarvitse rehautua aamulla pakkasessa töihin! Heitän vaan lapset hoitoon, ja kääriydyn sitten vällyjen väliin nojatuoliin lukemaan...



Meillä ei ihmeempää. Lasten kanssa kaikki menee hyvin. Saanan uusin villitys on ottaa naamalle murjotusilme ja sanoa " mä oon vihanen tulle" . Sitten, kun kysyy, että miksi, ei enää osatakaan vastata... Ja neiti on vähän hämillään... Miksi-kysymykset eivät siis selvästikään vielä uppoa tajuntaan... Pottailu ei meillä vieläkään oikein suju, pari kertaa on hoidossa saatu päiväunien jälkeen pyydystettyä pissat pottaan, mutta enemmänkin neiti vain ärsyyntyy, kun yritetään pissattaa pottaan... Odottelemme siis jonkinlaista herkkyyskautta, jospa sitten napsahtaisi kohdilleen.



Tuulian remonttihommat kuulostaa mukavilta. Mullakin polttelis kaikenlaiset seinien maalaamiset yms., mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että ei ole energiaa moiseen... Jätetään siis syksylle - jospa olisi siihen mennessä saanut nuo opintonsa valmiiksi, niin voisi keskittyä johonkin mukavampaan...



No joo. Tänne ei siis ihmeempää. Lähden nyt hakemaan muksuja hoidosta. Onneksi saa mennä autolla, ei tarvitse jäätyä...



Terkuin Terhi ja hakijaa odottelevat lapset