ooOoo HELMIEN MAANANTAI ooOoo

Ihanaa kun on taas maanantai ja uusi viikko alkaa! Oli toki mukava kun oli viikonloppukin, mutta meillä tuota " negatiivista" ohjelmaa oli sen verran että nyt kun kaikki on taas kunnossa niin arkikin tuntuu juhlalta! Omassa navassa kaikki ok, vauva on ilmeisesti vähän laskeutunut, mutta kipeitä suppareita tms. ei ole täällä ollut. Väsynyt oon vieläkin tuon yhden valvotun yön jälkeen, mutta kai se siitä pikkuhiljaa helpottaa.



Sitten galluppeihin:



MIKÄ PUUDUTUS: Spinaalia toivoisin, tietysti luotan taas kätilöihin kun tietävät varmaan parhaiten, mutta sen verran hyvää tuosta spinaalista olen nyt lukenut että se kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta. Ja voisihan tuohon sitten pyytää samalla epiduraalivarauksen, jos synnytys sitten pitkittyykin niin saa sitten senkin tai jotain. Kaiken mahdollisen otan kuitenkin vastaan!



1. Vieläkö ajatte itse autolla vai onko jo hankalaa?

- Mä ajan autolla kyllä paikkaan kun paikkaan ja juuri viikonloppuna ajelin siis keskellä yötä liukkaassa ja lumipyryisessä kelissä eläinlääkäriin 50 km matkan/suunta ja lisäksi vielä olin juuri herännnyt+huolissani koirasta, joten matkasta en paljoa muista mitään! Ei varmaan kovin turvallista. Meidän " uusi" auto on hyvä kun sinne ei tartte könytä vaan voi vaan istahtaa ja ratin ja mahan väliin jää paljon tilaa. Myöskin takapenkille ei tatte kumartua kun voi seisten laittaa vyöt kiinni lapsille. Meilläkin myös neuvolamatkat on tehtävä autolla, ainakin näin talvisin.



2. Mikä on ollut parasta/pahinta tässä raskaudessanne?

- PARASTA:Mun ei oo tarttenut käydä töissä syyskuun jälkeen vaan oon saanut olla lasten kanssa kotona. Työt kun ei olis vähempää voinut kiinnostaa enää. Myöskin " luvan kanssa" mässäily (kun kukaan ei huomaa että lihoo?!?) on kivaa.



- PAHINTA: Ettei pääse liikkumaan kunnolla ja nämä loppuraskauden epämääräiset kivut ovat kurjia ja myöskin kesällä oli inhottavaa kun ei päässyt nauttimaan niistä ihanista hellepäivistä kun tuli heti huono-olo. (mä olen oikeasti sellainen auringonpalvoja että makaan auringossa aina kun se vaan on mahdollista! Mä toivon et en kesänä on myöskin ihanan lämmintä ja aurinko paistaa niin saa olla koko kesän ulkona =)



3. Miten kauan teillä kesti raskaaksi tuleminen vai oliko iloinen tms. yllätys?

- Mä poistin kuparikierukan maaliskuussa ja sit siis juhannuksena plussasin eli ei kovin pitkään. Yritystä ei varsinaisesti ollut, toiveita paljon, mutta ei mitään kellon tarkkaa toimintaa.



ja ainakin EMYLIKSELLE ONNEA RINSESSASTA!



Nyt lähden herättelemään esikoistakin kun kuopuksella alkaa olla tylsää ja nälkä!



t.kolomonen rv 37 *poks*



Lopuksi vielä kyselisin teiltä joilla on jo lapsia: Onko teidän lapsenne sairastanut jo vesirokon? Meillä ei ole ja nyt kun ovat taas kotihoidossa en oikein tiedä mistä he ennen eskari-ikää voisivat sen saada? Meillä kaikki sukulais-ja tuttavalapset ovat sen jo onnistuneesti joskus sairastaneet. Haluaisin kuitenkin että se olis " kärsittynä" suht pienenä ettei sitten aikuisiällä tarttis siitä kärsiä (on kuulemma pahempi) ja varsinkin tytöllä kun on ehkä sitten vielä tämä lasten saaminenkin edessä niin olis hyvä että se olisi sitten sairastettu.



Mitä mieltä olette tuosta vesirokkorokotteesta? Oliskohan sellainen järkevää ottaa?

Mies aamulla sanoi, että kyllä nyt alkaa olla jo lähellä.. tuntuu että se nyt vasta on alkanut ajatella tulevaa sillain oikeesti. Vaikka eipä tuota vielä itsekään oikein ymmärrä, on siitä edellisestä vauva-ajasta jo niin kauan..



Autolla-ajosta: Ajan vielä, mutta tukalaa se on. Olen niin pieni, ettei jalat kunnolla yletä polkimiin ja ratti on ihan kiinni mahassa. Vauva aina potkii koko ajon ajan, koska ajoasentoni on niin huono. Eli jos ei ole pakko ajaa, istun mielummin vain kyytillä.



Parasta ja pahinta raskaudessa: Parasta on ollut se, että olen oikeastaan voinut hyvin ja joutunut olemaan " alkoholittomalla linjalla" , jota ilman raskautta ei varmaankaan olisi tapahtunut. Ei sillä, että olisin joku alkkis, mutta tekee varmasti hyvää kropalle olla ilman alkoholia ja syödä terveellisesti. Pahinta on ollut peräpukamat ja pienet vihlomiset, eli suht' helpolla olen päässyt.



Ilmoitatteko sukulaisille/kavereille heti kun olette menneet synnärille, vai vasta sitten kun vauva on syntynyt? Me varmaan ilmoitetaan ainakin mummoille ja vaareille, että nyt on lähellä. Jotenkin tuntuu, että ne tahtoo heti tietää, jos jotain tapahtuu, eikä vasta jälkeenpäin..

Mutta eihän sitä voi vielä tietää, miten nopeesti kaikki tapahtuu. Ja tuskin siinä ekana on kaikille tiedottaminen mielessä.



Kuinka pian syntymän jälkeen aiotte pitää ristiäiset? Miten pyydätte kummeja: kasvokkain/soitto/kirje/tekstiviesti? Näitä emme ole vielä miettineet...



Nyt pää lyö taas vaan tyhjää ja sänky kutsuu houkuttelevasti..



Hyvää alkanutta viikkoa!



Emppuli

38+5

Moi...

ilmoittauduin listalle silloin aluksi, mutta en ole ehtinyt kirjoitella koskaan. Menee hyvin aika noiden isompien jätkien ja opiskelun kanssa (uuteen ammattiin äitiyslomalla, fiksuako???)



No, tänään on eräpäivä, eikä tunnu miltään. Pojat on molemmat mennyt sen 10 pv yli, mutta eikö tämä kolmonen vois tehdä poikkeuksen. Olo on loistava, kuten on ollut koko raskauden, mutta silti. Joka raskaudessa mulla on tullut kaikista ylimenneistä päivistä lisää myös masennusta ja hermoilua. Ei kai se lapsi halua tämmösen hermorauniomutsin syliin ees tulla!



Edes yksi supistus ois kova sana. Hiihtäminenkään ei aiheuta mitään tuntemuksia, eikä seksi eikä sauna.

Ja sitten gallupeihin:





MIKÄ PUUDUTUS: kaikki puudutteet kehiin, jos entiset merkit paikkansa pitää. Olen itse luonut teorian, että tällaiset supistelemattomat raskaudet päättyvät todella kivuliaaseen ja hitaaseen synnytykseen. Ainakin itsellä on kaksi kokemusta. Ja molemmilla kerroilla olen tosiaan käyttänyt koko repertuaarin kivunlievitystä.



1. Vieläkö ajatte itse autolla vai onko jo hankalaa?

Ajan autolla päivittäin, mutta nostin vähän selkänojaa pystympään. Hyvin pystyy ajamaan ja se on minusta muutenkin niin mukavaa, että ajan ihan huviksenikin = kulutan aikaa. Huomasin kyllä, että miehen autossa ratti on jotenkin lähempänä mahaa ja ajaminen oli hankalampaa.

2. Mikä on ollut parasta/pahinta tässä raskaudessanne?

- PARASTA:Fyysinen ja henkinen olotila on ollut mitä mainioin. Oon itse perustellut sitä vähän niin, että kun normaalisti on niin epäterveelliset elämäntavat, ja raskausaikana päinvastoin, niin olo tuntuu terveeltä. Sitä jotenkin huolehtii itsestään paremmin. Lisäksi raskaudella on joka kerta ollut sellainen vaikutus, että tietynlainen levottomuus minussa rauhoittuu. Ehkä se johtuu siitä, että lapsen tulo määrittelee seuraavat muutamat vuodet, eikä enää tunnu siltä, että elämässä on tuhansia vaihtoehtoja jne. Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta levoton sielu olen...

- PAHINTA: Ettei voi ottaa lapsia syliin, eikä painia eikä leikkiä rymyleikkejä lumessa. Myös seksi on älytöntä ähinää. Negatiivisia asioita ei ole oikeastaan ollenkaan.



3. Miten kauan teillä kesti raskaaksi tuleminen vai oliko iloinen tms. yllätys?

Toisella kierrolla tärppäsi, sain siemenen äitienpäivälahjaksi ;-). Tämä on lapsistamme eka, jonka tekemisestä on oikein keskusteltu ja jota on harkittu. Ja tietty tyttöä tehtiin, mutta poika on tulossa. Aivan yhtä ihanaa!



4. Onko teidän lapsenne sairastanut jo vesirokon?

On sairastaneet viime talvena. Oli melko kivutonta, kun ei ees kuumetta nostanut kummallekaan ja nuorimmaisella oli viisi näppyä. Me kyllä vietiin lapset ihan asioiksemme naapuriin, kun siellä oli vesirokko päällä. Jos käyt perhekerhossa vauvan synnyttyä, niin siellä varmaan törmää moiseen myös. Aina sitä jossain päin pyörii, uskoisin. Vesirokkorokotteesta en ole kuullutkaan, mutta tuntuis järkevämmältä sairastaa tauti " pois" . Eiköhän luonto hoida tuon asian kuntoon.







Onnea siis kaikille, jotka ovat jo poksahtaneet...haluaisin niin kovasti päästä itsekin jo nostamaan lapsen syliin. Katsottiin viikonloppuna videota kuopuksen ensimmäisistä päivistä ja - kyyneleethän siinä tuli. Samalla videolla oli myös kuvaa mun edellisen raskauden eräpäivästä, jolloin vedin kaverin häissä tangoa!!!

Ja nyt hiihtämään! Tsemppiä muillekin odotukseen.



Shmoli, 40 tasan!!!

Täällä edelleen *huoh*. Jotenkin nyt on vaan olo että ehkä tässä ihan lähipäivinä jotain alkaa tapahtumaan, ainakin mulla on maha ihan sekaisin samanlailla kuin esikoista odottaessa ihan yhtäkkiä. Toivon todellakin!

Ja supistelee napakasti, vaikkei säännöllisesti. Imetysten välillä saa ainakin sitten nukkua mutta nyt ei saa sitäkään vähää.



Tuosta kavereille/mummoille/tuttaville ilmoittamisesta: ilmoitan varmaan tällä kertaa äidilleni. Viimeksi laitoin aamulla hälle viestin että lähdetään näytille mutta koska synnytyshuoneessa ei saanut puhelinta käyttää niin muu ilmoittaminen jäi.. tyttö syntyi ennen kahta ja illalla kuuden aikaan hälle soitin että synnytin jo!

Oli aika pahana, on aina tukenut mua ja ollut ' hengessä mukana' - pitää tällä kertaa laittaa mies infoaan väliaikatietoja :) Miehen isä tulee lapsenvahdiksi esikolle, niin hän nyt tietääkin kutakuinkin että tositoimissa ollaan.

Kavereille laitoin viimeksi viestiä synnytettyäni, sukulaiset äitini taisi soitella tohkeissaan läpi :D



Kummeiksi: ollaan mietitty, muttei vielä sitä että miten pyydetään. Ehkä kasvotusten, luulisin. Sen näkee sitten kun niistäkään ei ole vielä varmuutta...



Ulkonakin on sen verran kylmä ettei esikoinen siellä kovin kauaa viihdy (enkä minä) joten tänään pitää touhuskella sisällä. Onneksi aina on kotonakin tekemistä, se ei kyllä lopu kesken!

Mutta mukavaa uuden viikon alkua ja toivottavasti se on meille monille viimeinen ilman sitä vauvaa ;)



H 39+5

Onkohan tää nyt tyyntä myrskyn edellä, kun ei supistusen supistusta tullut eilen illalla, vaikka kovat löylyt otinkin!!

Muutenkin on paljon helpompi olla kun aikasemmin..



Meillä on lapset sairastanu vesirokon. Ollaan tarkotuksella se " hommattu" kun lapset oli pieniä, kun nähtiin kuinka kipee isäntä oli kun sen sairasti 18 vuotiaana!

Se pitää ihan paikkaansa, että helpommalla pääsee kun sen sairastaa pienenä!



Minä oon luvannu muutamalle kaverille ilmottaa, kun lähtö tulee. Matkaa on sen verran pitkästi, että siinä ehtii varmaan muutaman viestin laittaa.

Omalle äidille varmaan ilmotan kanssa, mutta anopille en missään nimessä, jos mies ei sit ilmota sille..

(Pakko kertoo, mitä viimeks tapahtu kun anoppi ja appiukko ties, että ollaan synnyttämässä: Olin juuri saanut lapsen työnnettyä maailmaan ja sitä oltiin varmaan pesemässä, kun kätilön puhelin soi.. Appiukko soitti päissään sinne synnytyssaliin!! Kätilö tuuppas puhelimen mulle ja minä yritin siinä sit saada jotain tolkkua, appiukon puheista ja kuitenkin ajatukset oli vauvassa. Lopetin sen puhelun kyllä hyvin lyhyeen ja vieläkin v*****aa kun sitä muistelee. Puhumattakaan kaikista muista niitten tempauksista..)



Kummeille ajatelin laittaa kirjeitse menemään runon, millä pyydetään kummiksi.. Näiltä sivuilta joskus oon muutaman nätin runon saanu, jotka oon ottanu talteen. Aikasemmin ollaan kysytty kasvotusten tai soitettu.

Vielä ei tosin oo kummeista mitään hajua.. eikä ristiäisistä, mutta ne yritetään pitää mahdollisimman pian pois " jaloista" , kunhan saadaan se nimikin päätettyä!



Mies on luvannut (ties monennenko kerran) nyt ottaa asiakseen sen omakotitalon etsinnän. Meillä yksi on kiikarissa kun mies vaan sais soitettua ja sovittua näytön, että sitä pääsis kattoon!

Toinenkin talo tulee myyntiin ihan pian, mistä oltas kiinnostuneita..ne vaan tahtoo mennää meidän nenän edestä kaupaks kun mies on niin hidas liikkeissään, ettei ehdi ottaa myyjään yhteyttä.



Nyt on mentävä syömään, kun alkaa heikottaan



mammutti ja Vilppu rv 38+3

Minäkin täällä vkonlopun jälkeen ihan yhessä kasassa.



Vastailen gallupeihin:



PUUDUTUS: Ei tietoa, varmaankin epiduraali. En mää tiiä kun ei oo kokemusta. Luotan lääkäreihin ;o)



AUTOLLA AJO: Ajan vielä kauppareissut ym mutta jos yhessä mennään niin mies ajaa. Koko raskaudenhan oon ajanut kovasti kun työmatka on 65 km suuntaansa (ja kerran tänä talvena onnistuin ajamaan ojaankin), joten onneksi istuminen ja ajaminen on onnistunut oikeen hyvin vaikka esim. seisominen ja kävely oli puolen välin jälkeen yhtä tuskaa. Mutta nyt ihan viime aikoina tosi on se että peruuttaminen on työlästä kun ei taho niin paljon tämä kroppa enää kääntyä…



PARASTA RASKAUDESSA: Tämä loppuajan into ja energisyys, ihana suloinen maha, potkut!



PAHINTA RASKAUDESSA: Alkuaikojen järjetön väsymys ja pahoinvointi, toisinaan unettomat yöt (milloin syynä niskasärky, millon selkäsärky tai joku muu kolotus), n. vkot 20-30 painoi niin kovasti alas että ei voinut kävellä eikä paljon liikkua ja ehkäpä sitten seksin vähyys ja HANKALUUS…



RASKAAKSI TULEMINEN: Tulin tosi nopeasti. Edellisellä kerralla kesti 2 kiertoa, mutta tuulimuna kaavittiin rv 12+. Kaavinnan jälkeen meni 2,5 kk että raskauduin uudestaan, vain yhdet kuukautiset oli välissä!



EMPPULI: Me ilmoitetaan syntymästä vasta sitten jälkikäteen. Vaikkakin nyt kun jouduin osastolle ja sanoivat että käynnistävät seur. Päivänä niin mummoille ja papoille ilmotettiin asiasta. Sinänsä harmi kun sitten joutuikin ilmottaan että eipä käynnistetäkkään! Me pietään ristiäiset varmastikkin vasta sitten 2 kk päästä syntymästä, eikös se ollu se ”takaraja”? Ja kummeja pyydetään (ainakin toivon mukaan) kasvokkain.



Kommentoin nyt vkonlopun juttujakin:



HEINÄ: Jokohan nyt oot päässy lähtemään?! Kuulostaa tosiaan kurjalta että megasupistuksia on mutta kuitenkaan synnytys ei lähe käyntiin! Ja nuo ”turhat synnärireissut” varmaan saa hermoraunioille! Ja sitten vielä tuo että ennustavat isoa vauvaa niin ihan taatusti jo toivoo että syntyisi ettei vauva enää kasvaisi. Se hyvä puoli itellä tässä kärsimättömässä odotuksessa kuitenkin on että vauvan painoarvio oli pieni joten toisaalta mielellään antaa sen vielä kasvaa. Jos painoarvio ois ollu iso niin vähänkö ois hirveä hinku saaha se jo ulos!



LINTUNEN: Kyllä minusta tuntuu että maha on usein kova piiitkään mutta ei kipeä. Yhen yönhän olin poltoissa ja sillon tuntui että maha oli tavallaan kipeä koko ajan vaikka välillä kipu hellitti. Menkkamainen alavatsakipu joka säteilee reisiin = hyvä juttu! Mulla menkkamainen kipu tarkotti että kohdunsuulla tilanne kypsyi! Lääkäri sanoi heti että sielä tilanne kypsyy kun kuvailin kipua…



SIKKE: Jaahas, lisää oululaisia =o) Täällähän on runsaasti meitä!



OONALLE onnea pojan syntymästä!



DAARUSKALLE ja EMYLIKSELLE onnea tyttövauvan syntymästä!



VAUVAN LAKKI: Nyt vasta heräsin tähän keskusteluun mukaan. Minkä kokoinen se sitten olla pitäisi? Onko äitiyspakkauksen lakki liian iso? *esikoisen odottaja* Mulla on äitiyspakkauksen lakki ja sitten yks ite ostama, tavallaan karvalakki mutta ilman hirveää karvapehkoa, mutta se lienee samankokonen ku se toinenkin…



Sitten OMAAN NAPAAN: Viime viikolla täällä olikin puhetta limatulpasta, kukas sen olikaan bongannut?! Minä oon aika varma että bongasin sellasen lauantaiaamuna. Se oli iso kellertävä sitkeää limaa, venyi kyllä mutta kasassa pysyi, jokseenkin ”kalvomainen” kun sitä tunnusteli ja ehkä jotain tummemman keltaisia viiruja. Ei siitä millään mielikuvituksella saa spermaa eikä valkovuotoa. Ainut mikä mietityttää niin kun ei siinä ollu veriviiruja niinku sanotaan! Seuraavana yönä tapasin toisen samanlaisen! Oli mikä oli, niin mitään suppareita tai mitään muutakaan synnytykseen viittaavaa ei oo tapahtunut sen koommin, ja joillainhan meneekin limatulpasta vielä useampi viikko… Mutta edistystä tämäkin!



Pitänee ruveta aamupalalle. Ai niin ja käyä laittaan esittely sinne esittelypinoon.



Tsemppiä taas meille viimeisten viikkojen kulkijoille, ja etenkin niille joilla LA jää jo taaksepäin!!!



HANNELE + vilpertti rv 38+1

...täälläkin, eräpäivä häämöttää ensi sunnuntaina, mutta olen aikalailla varma että vauveli ottaa aikalisän. ihme kyllä tuntuu että kärsivällisyyttä riittää vielä, ehkä siksikin että joka viikonloppu on ollut jotain odotettavaa = tasavuosikymmenjuhlia lähipiirissä. Kun kummempia vaivoja ei ole niin sitä jaksaa vielä käydä noissa juhlissakin. Ja kaikille jakautumistani odotteleville olen suoraan sanonut että tämä menee kaksi viikkoa yli ettei kannata alkaa joka päivä kysellä :-)



Onnea kaikille jo vauvansa saaneille. Hyvän loppukirin vedit Emylis, kun meillähän oli sama LA. Perässä tullaan.



Gallupit:



AUTOILU: ajan edelleen, penkki vain normaalia lähempänä niin että jalat ylettyy polkimiin ja selkänojan saa silti takakenoon. Mies aina naureskelee että täällä on taas ajettu makuuasennossa, kun säätää penkkiä itselleen. Hiukan on ehkä ajo muuttunut varovaisemmaksi, varsinkin peruuttaminen, kun tuntuu ettei nää tarpeeksi kun ei kerran käänny entiseen malliin. Lantiovyön alentimen ajattelin hankkia jo kauan sitten ettei olisi vauveli turvatyynynä mahdollisessa äkkipysäyksessä, mutta eipä ole sitäkään tullut ostettua. Vähänkin pidemmän talvitakin kanssa se olisi kuitenkin hankala.



RASKAUTUMINEN: 7 vuoden pillereiden jälkeen meni kolme pitkää ja epäsäännöllistä kiertoa, n. 4,5 kk.



NAPANUORAN LUISKAHDUS: estää käsittääkseni alatiesynnytyksen, jollei sitä saada takasin sisään, koska muutoin napanuora jää puristuksiin lapsen pään tullessa estäen lapsen hapensaannin. Eikä tuo jonkun ehdottama nuoran kuivuminenkaan varmaan ihan perätöntä ole. Meillä ei kuitenkaan ole tuosta napanuoran luiskahduksesta enempää varoiteltu eli ei taida kovin yleistä olla.



PAHINTA RASKAUDESSA: Ehkä eniten harmittaa että viime kesä meni jotenkin ihan ohi ylettömässä väsymyksessä (senkin kylllä tajusin vasta jälkeenpäin). Samaan aikaan aloittelin uudessa työssä. Lisäksi pelkäsin keskenmenoa tm. ekan kolmanneksen ja ylikin niin etten oikein osannut vielä iloita raskaudesta. Tämä oli sinänsä ihan turhaa, ettei keskenmenolle kuitenkaan mitään voi eikä minulla kuitenkaan ole aiemmin niiden kanssa ongelmia ollut.



PARASTA: koko kokemus, ensimmäinen kun on. Lisäksi olen päässyt niin vähillä vaivoilla, että ettei valittamista tosiaan ole.



En taas yhtään muista mitä muuta piti kommentoida, joten taidan palata nukkumaan kun yöunet jäi kolmeen tuntiin. Luin muuten tuon unettomuudesta kärsivien ketjunkin ja moni tuttuhan siellä kirjoitteli. Mulla on tilanne sikäli erilainen, että nukun huonosti, mutta en kuitenkaan ole mitenkään ylettömän väsynyt! Ja väliin onneksi mahtuu ihan kokonaisiakin öitä. Päikkäreitä olen vältellyt.



Mukavaa viikkoa kaikille,



äippä + masukki 39+1

...kun piti vielä kommentoida ja kummeista + synnytyksestä ilmoittamisesta:



PUUDUTUS: korkean kipukynnyksen ihmisenä en suunnittele etukäteen vaan katson sitten mitä tarvitaan. En ole tainnut moneen vuoteen edes särkylääkettä syödä mihinkään, silloinkin kun söin niin taisi olla viisaudenhampaan poiston jälkeen, jolloin tikkejäkin oli suussa 7. Toisaalta en mitenkään ihannoi lääkkeettömyyttäkään, joten tarpeen tullessa kyllä jotain haluan.



Joku muuten kyselikin muistaakseni (olikohan se helmisten oma pino vai joku muu) spinaalin ja epiduraalin eroista ja tosiaan eri paikkoihinhan puudute niissä annetaan. Spinaalipuudute siis menee selkäytimeen asti ja epiduraali vasta sitä ympäröivään tilaan (korjatkoon joku jos muistan väärin). Joku muistaakseni kammoksui myös halvaantumisriskiä. Tyksin puudutuksista kertovassa lappusessa oli mielestäni hyvin noita riskilukuja: päänsärky 1:100, ohimenevä hermovaurio joka tuntuu kipuna tai tuntopuutoksena 1:5000, halvausoireet raajoissa 1:150.000. ja vertailuna riski kuolla suomessa liikenneonnettomuudessa vuoden aikana noin 1:10.000 (riippuu kyllä tietty siitä missä ja miten liikkuu). Mutta kovin turvallisia siis varmasti kuitenkin ovat.



KUMMIEN PYYTÄMINEN: Joka tapauksessa vasta lapsen syntymän jälkeen kysytään mutta tapa on vielä avoin - niinkuin henkilötkin. Ristiäiset varmaan pidetään lähempänä 2kk ikää, joskin pääsiäinen sotkee siinä välissä muutaman mahdollisen viikonlopun.



SYNNYTTÄMÄÄN LÄHDÖSTÄ ei varmaan kerrota kellekään. Ilmoitellaan sitten kun on jotain kerrottavaa enemmänkin. Soitoin ja tekstarein ilmoitellaan varmaan vaan lähimmille, muille mies saa sitten laittaa mailin kuvan kera/ laitan itse vasta kun on laitokselta kotiuduttu.



Nyt hetkeksi huilimaan kun yöunet jäi vähiin.

Meillä esikoinen valittelee kurkkukipua ja ulos ei siis viititä lähteä kun pakkasta on kumminkin 10 astetta. Nyt tuntuu jo omassa kurkussa myöskin vähän oudolta (lieko kuvittelen?) , mutta täytyy toivoa ettei nyt mitään hirveätä flunssaa pukkaa enää tänne, just kun ollaan parannuttu edellisestä!



KUMMIEN PYYTÄMISESTÄ: Meillä ilmeisesti kummit tulee olemaan meidän sisaruksia, joten kasvokkain tai puhelimessa varmaan keskustellaan asiasta. Meillä esikoisella on 4 kummia, kuopuksella 2 ja nyt sitten tälle kolmoselle tulee varmaan 6 kummia! Mutta eipä tuo varmaan kauheasti haittaa. Ei nuo kummit meillä ole mitenkään erityisesti kummilapsiaan paaponut eli en usko että tulee kummien määristä mitään ongelmaa/kinaa.



RISTIÄISET: Riippuu vähän milloin tämä lapsi syntyy, mutta pidetään varmaan tuossa kuopuksen synttäreiden yhteydessä maalis/huhtikuun vaihteessa.



SYNNYTTÄMÄÄN LÄHDÖSTÄ ei kyllä kerrota ellei sitten mene käynnistykseen ja sitten taas jo kaikki tietävät/arvaavat. Esikoisen synnytys käynnistettiin ja tietysti oli anoppi soittelemassa synnärille ja oli jättänyt useamman soittopyynnön ja yrittänyt että kätilöt kääntäisivät puhelun tuonne synnytyssaliin, onneksi eivät sentään sitä tehneet! Ymmärrän hyvin tunteesi MAMMUTTI! Viimeksi sitten mun vanhemmat kyllä tiesivät että ollaan lähetty kun vietiin esikoinen hoitoon, mutta muille ilmoitettiin vasta syntymän jälkeen. Tällä kertaa siskoni varmaan ottaa lapsemme hoitoon (toivotaan että on maisemissa) ja hän siis saa lähdöstä tiedon, muut saakoon tietää sitten vauvan synnyttyä!



Nyt täytyy lähteä lepyttelemään tuota tyttöä kun sai hermoromahduksen!



t.Kolomonen rv 37 (edelleen)





Jokos ne sairaalakassit on pakattuna? Ja mitä pitävät sisällään? Mulla on ihan vaiheessa vielä, on vasta ikäänkuin ajatus asteella!

Nyt vihdoinkin kerkiän/pääsen koneelle kertomaan kuulumiset!:)

Meillä siis muutaman päivän nettipimento heti kotiuduttuamme..



Eli siis meille syntyi [color=pink]TYTTÖ[/color] tiistaina 30.1.07 klo 15.30. Synnytys oli todella nopea, vain 4,5h! No kyllähän se antoi itseään odottaa, kolme päivää käynnistelyjä takana ennen kuin päästiin tositoimiin. :)



Kotiutumaan pääsimme jo perjantaina. Esikoinen on ollut kovin mustasukkainen uudesta tulokkaasta ja kiukuttelee lähes koko ajan. Kaikki on hankalaa hänen kanssaan. Mutta eiköhän se tästä pian tasaannu! Ainakin toivottavasti!:)



Mieskin jäi sitten nyt täksi viikoksi kotiin pitämään isyyslomaa, loput sitten myöhemmin. Vauva on onneksi (vielä ainakin) kovin rauhallinen eikä turhia kitise. Vain syö, nukkuu ja kakkaa. ;) Ja siinäkin selkeä rytmi, ja syöttöväli 3-4h eli saamme onneksi levättyäkin ihan hyvin. :)



Nyt pitää mennä taas, mies tuli esikoisen kanssa kaupasta ja eivätköhän onnistuneet tuon vauvankin sitten herättämään..



Palailen myöhemmin!:)



-frog2 ja pikku prinsessa

Olen helmikuisten ketjuja lukenut jo aiemmin, mutta nyt ajattelin itsekin pinoutua =)



Odottelen perheeseemme nyt neljättä jäsentä. Esikoistyttö on 3v4kk ja odottaa innolla pikkusiskoa tai -veljeä. Nyt viikkoja on kasassa 37+5 ja olo alkaa olemaan jo suhteellisen levoton sillä esikoinen syntyi rv 36+1. Aikaisempaa kokemusta näistä viimeisten viikkojen pituudesta ei siis ole. Sinänsä odotus ei tunnu varmastikaan kuitenkaan yhtä pitkältä kuin ensimmäistä odottaessa sillä jaloissa häärää tomera 3-vuotias, joka pitää huolen siitä etten ehdi omaa napaani miettimään turhan pitkään =)



SYNNYTTÄMÄÄN LÄHDÖSTÄ ilmoitetaan omalle äidilleni ja isälleni. Toinen tai kummatkin tulevat esikoista vahtimaan eli ilmoittaminen on välttämätöntä. Muita en aio informoida, mutta äitini on sellainen puskaradio, että luultavasti koko suku saa tiedon asiasta hyvin nopeasti joka tapauksessa.



PUUDUTUKSIA en ole oikeastaan edes miettinyt. Toivottavasti selviän pelkällä ilokaasulla kuten ensimmäisessäkin. Silloin kipeää otti lähinnä vain ponnistusvaihe ja koska se kesti minuutin en oikein kehtaa valittaa =) Jos kivut kuitenkin tuntuvat tällä kertaa ylivoimaisilta niin toki saavat pumpata minut täyteen lääkkeitä...



PARASTA RASKAUDESSA on itse raskaus kokemuksena. Muuta en ala valehtelemaan sillä mitenkään erityisen hehkeä tai naisellinen olo minulla ei ole ollut.



PAHINTA RASKAUDESSA ovat ehdottomasti liitos- ja iskiaskivut, jotka alkoivat raskauden puolivälin jälkeen. Käveleminen on vaikeaa ja yöllä kyljen kääntäminen on todella tuskaista. Samoista ongelmista kärsin myös esikoista odottaessa.

Raskauden alkupuoli taas on ollut kummassakin raskaudessa helppo eli en ole laisinkaan kärsinyt pahoinvoinnista tms.



RASKAUTUMINEN oli todella helppoa. Olin raskaana jo samana päivänä, kun kuparikierukka poistettiin. En voi olla kuin kiitollinen.



Tuosta LIMATULPASTA vielä... Sen irtoaminen siis ennakoi synnytystä. Tilastojen mukaan synnytys käynnistyy viikon sisään sen

irtoamisesta. Yleensä synnytys käynnistyy 48h sisään, jos siinä on havaittavissa veriviiruja. Tilastoista ei tietenkään voida päätellä,

koska synnytys yksilön kohdalla käynnistyy, mutta todennäköisyys synnyksen käynnistymiselle lähipäivinä on suurempi.



Vauvahan on vielä kohdussa riippuvainen napanuoran tuomasta hapesta ja tuo NAPANUORAN ESIINLUISKAHTAMINEN on vaarallista,

koska synnytyksen edetessä se jää likistyksiin ja vauvan hapensaanti kärsii.



ENNAKOIVIA MERKKEJÄ ODOTTAVILLE voin sanoa lohdutukseksi, että vaikka miltään ei tuntuisikaan saattaa edistystä silti tapahtua. Itselläni ainakin on avautumisvaiheen ns. passiivinen vaihe ollut täysin kivuton ja tapahtunut tiedostamattani. Esikoista odottaessa minulta irtosi ensin limatulppa ja seuraavalla vessakäynnillä menivät lapsivedet. Lähdin sairaalaan näytille ja olin auki jo 3cm vaikka en ollut ainuttakaan supistusta tuntenut. Lääkärineuvolassa pari päivää aiemmin paikat olivat olleet kiinni ja kypsymistä ei ollut havaittavissa. Asiat siis saattavat edetä nopeastikin!

Eli onnea kaikille jo vauvansa saanneille =)

Ja kaikille uusille, tervetuloa joukkoomme!



Heinää ei oo näkynyt tänään eli oliskohan sitten jo päässyt vihdoinkin tosi toimiin?!?



Pessiä huhuilen edelleen kun ei mitään ole kuulunut, onkohan kaikki hyvin?



Nyt ei muuta kun lounaan laittoon pikkuhiljaa ja sit taas koiraa ulkoiluttamaan.



t.kolomonen

Kolomonen: niin taitaa pitkä päivä tulla.... Täällä oli aamulla (vielä tuntia sitten) -19 mutta nyt aurinko paistaa mittariin joten tiiä sitten. Kovasta pakkasesta huolimatta meinasin lähtiä kävellen kirjastoon, pakko jotain hommaa keksiä...



Me käytiin viikko sitten elokuvissa ja anoppi oli kerennyt soittaa ukolle viis kertaa! Kun ei oltu vastattu niin oli tietysti ihan varma että ollaan synnärillä! Että siinä mielessä ainakin anoppi voi keretä arvaamaan sitten kun lähtö on tullut, mutta vois sekin ymmärtää että onhan meillä muutakin elämää kun puhelimen vahtiminen... Se elokuvareissu kesti kuitenkin vain n. 2 h... ;o)



MINÄ84: Tosi kiva ja lohduttava kuulla noita juttuja mitä sanoit limatulpasta ja sitten siitä että kohdunsuulla voi tapahtua vaikkei oiskaan mitään ennakoivia suppareita... Lohduttavaa! Ja toivon tosiaan että sen limatulpan lähteminen tarkoittais synnärille lähtöä viikon sisään. Mutta siis limatulppaa voi olla myös ilman veriviiruja? Kun se on ainut asia miksi epäilen että oliko se sittenkään limatulppa kun ei siinä niitä veriviiruja ollut.



ONNEA FROGILLE tyttövauvan syntymän johdosta!



HANNELE ja rv:t 38+1 *hei jotain positiivista - pahimmillaankin jäljellä on enää reilu 3 vkoa sillä neuvolatädin mukaan täällä käynnistetään rv 41+3 tai seur. päivänä!*

Ihanaa kun joku ehtii käydä kertomassa uutisia!!

Heinä on tosiaan varmaan päässyt jo matkaan, kun ei ole kuulunut mitään vähään aikaan.. Ainakin suotavaa jo hänelle olisi niin pitkän supistelukauden jälkeen!!



Sairaalakassi on tuossa hoitopöydällä, mutta mitä ihmettä sinne pakkaisi?!

Vauvan kotiintulo (sisä) vaatteet siellä on, mutta omat kamat puuttuu kaikki. Vauvan haalaria tai muita ulkovaatteitakaan en oo sinne pakannu, kun aattelin ne laittaa vaan johonkin esille, mistä mies helposti ne löytää ja tuo mukanaan kun tulee meitä hakemaan kotiin.

Mitähän mulla on viimeksi ollut mukana..? Ei pysty muistaan..



Oon tässä koko aamupäivän roikkunu koneella ja miettiny, että millä lähtöö sais hiukan vauhditettua, mutta eipä siihen taida mikään auttaa.

Lumitöihin vois mennä, mutta se homma ottaa pirusti selkään, joten taidan senkin jättää miehelle.



m

Mä täällä edelleen. En vaan päässyt koneelle aamulla kun mies teki jotain esseetä. Hän päätyi jäämään vuosilomille kunnes vauva syntyy koska olen sen verran poikki valvomisesta supistusten kanssa ja hermoraunio kun ei synny sitten millään.Joten mies vie lapsia ulos ja muutenkin yrittää tsempata.



Taas heräsin hirmu supisteluihin yöllä ja eilenkin oli rutkasti suppareita, sellasia karmivia. Mutta ei mitään lähtötunnelmia. Maha on niin alhaalla oleva pallo, että aivan tuntemattomat tuijottaa kaupassa ja jotkut toteaa että taitaa poika olla tulollaan kun on TOLLANEN MAHA. Mua ärsyttää jo naapurienkin tervehtiminen, en viitsis kellekään selitellä että ei etene vaik on kyllä supistukset ja 2 cm auki ja kanava hävinnyt ja odotellaan 5-kiloista 15.2 yliaikaiskontrollissa käynnistettynä...



Kohta lähen neuvolaan ja yritän vielä siellä urputtaa jos jotain ois tehtävissä. Ainakin pyydän kätilö-terveydenhoitajaa tarkistamaan alaosaston tilanteen. Sanoihan ne synnärillä et 3 cm jos on auki, vois vauhdittaa synnytystä esim. puhkasemalla kalvot tai tipalla. Eli jos se sentti ois saavutettu viikonloppuna, voisin seuraavista supistussarjoista lähteä synnärille muka synnyttämään ja todeta et ai taas ne loppui mut nythän voitte vauhdittaa kun on jo 3 cm auki. Ei tätä jaksa hullukaan kun joka yö on pelattava näiden supistusten kanssa.



VESIROKKO: meil oli molemmilla lapsilla jo 1-vuotiaana, joka oli hyvä aika sairastaa kun eivät osanneet raapia ja oli tutti vielä lohdukkeena.



kommentoin lisää galluppeja ym. kun tulen sieltä neuvolasta.



Heinä 40+0

Kysynpä nyt ensin ennen kuin tuppaudun mukaan keskusteluun: vieläkö yksi mattimyöhäinen mahtuisi mukaan porukkaan?

Tässä hieman taustatietoa...Itse olen 26vee ja perheeseeni kuuluu mies 32vee ja ensi viikolla kaksi vuotta täyttävä tyttö. Asustelemme Keski- Suomessa, laskettu aika on nipinnapin helmikuun puolella eli 28.2.

Helmisten pinoa olen seuraillut syksystä asti ja nyt mammalomalla päivittäin, en vain ole saanut itse aikaiseksi kirjoittaa mitään, mutta jospa vielä mahtuisin joukkoon mukaan...



Emmu80 rv 36+5

täällä vielä ollaan, eikä mitään tuntemuskia tulevasta synnytyksestä...h-hetki olisi torstaina, mutta tuntuu, että yli mennään ja rajusti...perjantaina neuvolassa hoitaja kyllä sanoi, että aika iso vauva tulossa, vaikka painoarviossa arvioisivatkin melko pieneksi n.3300g eli jos ei tarttisa yliaikaisena odotella sitä kahta viikkoa, vaikka en yhtään haluaisikaan, että joudutaan käynnistelemään...



sitten gallupeihin..



PUUDUTUKSESTA en vielä tiedä, kun ei ole kokemusta...luotan TYKSIN henkilökuntaan, että osaavat antaa oikean kivunlievityksen, ihaninta tietysti olisi, jos ei mitään suurempia lievityksiä tarvittaisi...muakin jotenkin vähän epäilyttää ne epiduraalin riskit, mutta minimaalisiahan ne ovat...voi olla, että siinä tilassa ei paljon riskit mietitytä :0)



AUTOLLA AJELEN ihan normaalisti vielä, eikä vatsa kauheasti ole edes edessä, vaikka iso onkin..



PARASTA raskaudessa on ollut Aarteen päivittäiset potkut ja se ettei niin kauheasti ole tarvinnut miettiä millä herkuttelee eli linjoista ei ole tarvinnut pitää huolta..



PAHINTA on ollut alkuraskauden pahoinvointi, mitä vielä lisäsi varmaankin kuuma kesä..loppuraskaudessa nukkumaan mentäessä levottomat jalat ja myös toivottavasti turha murehtiminen lapsen kehitysvammaisuudesta, keskenmenosta ym. toisaalta raskaus on mennyt niin hyvin, että pelkään sen kostautuvan sitten tuskallisena ja pitkänä synnytyksenä..



RASKAAKSI TULO oli melko nopea...kuuden vuoden pillereiden syönnin jälkeen tuli yksi välivuoto ja sitten olikin jo tärpännyt...pelattiin kylläkin aika varman päälle eli päiviä laskettiin oikealle ajankohdalle ja yritystä oli :0)



riippuu mihin aikaan vuorokaudesta synnärille lähdetään, mutta äidille varmaan ilmoitan, että lähtö on koittanut tai sitten pidetään yllätyksenä ja imoitetaan kaikille vasta kun Aarre on vatsan toisella puolella...saa nähdä nyt miten tehdään ja jos käynnistetään niin tilanne on varmaan eri...ilmoitamme kuitenkin varmaan jo laitoksella ollessa kaikille läheisille ja ystäville joko soitoin tai tekstarein...minä tekstaan ja mies varmaan soittaa..



KUMMEIKSI pyydetään molempien sisaruksia vasta synnytyksen jälkeen ja varmaan joko kasvokkain tai sitten jos ei nähdä niin puhelinsoitolla...

siitä tulikin mieleeni, että mitkä ehdot kummin täytyy täyttää? mietin vaan, että pikkusisko pääsee tänä kesänä vasta ripille, elokuussa, mutta ristiäiset tietysti ovat jo aiemmin...eli voiko hän toimia jollain erityisluvalla jo nyt kummina? onko kellään kokemusta? olisin niin kiva kun saisi ensimmäiseen lapseen " tuhlattua" kaikki sisarukset kummeiksi niin seuraavien kohdalla saisi pyytää kummeiksi sitten kavereita...



toinen kysymys vielä...eli onko teillä kivut helpottaneet ihan viimeisillä viikoilla? eli mulla rv nyt 39+4 ja tuntuu, että öisin kääntyily ei ole enää niin hankalaa ja kävelykin tuntuu helpommalta vai onko näihin kipuihin jo turtunut?!

onko vauvanliikkeissä myös tapahtunut muutoksia? meillä kyllä liikutaan, mutta huomattavsti vähemmän kuin ennen...kymmenen raja menee kyllä vielä rikki, mutta kun hän on ollut melko vilkas...viimeksi ollut vilkaana perjantain ja lauantain välisenä yönä ja sen jälkeen on tuntunut vain tönäisyjä silloin tällöin...tila tietysti vähenee koko ajan, mutta onko syytä huolestua?!



ONNEA KAIKILLE VAUVAN JO SAANEILLE! toivottavati meitä tulee monta ihan lähipäivinä perässä...eli kaikille meille paljon synnytystuulia lähipäiviin!



pajuska&Aarre rv 39+4



ps. aika kiva päivä syntyä päivämäärällisesti olisi tuo 07.02.2007, vaikka kaikki päivät tässä lähiaikoina kyllä sopii :0)

että pikkuisen ajattelin huilailla huonojen yöunien jälkeen ja kaks tuntia vierähti suloisessa tajuttomuuden tilassa :-) Ehdinpä sinä aikana nähdä ensimmäisen synnytysunenikin! Ja siinä unessa olikin sitten muuten nopeaa toimintaa niin että limatulpan ja vesien kanssa samalla istumalla tuli jo vauvakin tai ainakin pelästyneenä mietin että joko sekin jonnekin luiskahti! Ja tänään on jopa muutaman kerran supistanut niin että selässäkin tuntuu kun tähän asti kaikki on ollut sitä samaa harjoittelusupparilinjaa jo kohta 25 viikkoa. Valmista ehkä siis sittenkin tulee joskus, vaikken vieläkään usko että tällä viikolla.



sairaalakassi on edelleen pakkkaamatta. Vauvan kotiutumistavarat on kerättynä kaukaloon valmiiksi.



Ja mies juuri eilen sanoi, että voisin torstain valita synnytyspäiväksi :-) Miten lie ajatellut, että ei tarvitse sitten mennä perjantaina töihin ja voi järjestää silloin varpajaisia ja ehtii vielä viikonloppuna siivota jäljetkin ennen kotiutumistani. Ajattelevainen kulta mulla - eikö?



Nyt pois ja muiden hommien pariin.



äippä + masukki 39+1



Ai niin... Onnea Frog2 + perhe, tervetuloa uudet - tilaa tulee koko ajan kun muut jakautuvat joten hyvä että on uusia palstailijoita ja tsemppiä Heinä76! Voin kuvitella miten sitten lopultä äitiyskortissasi lukee joku minimaalinen synnytyksen kesto ja silloin viimeistään joku saa kuulla kunniansa :-)

color=fuchsia]daaruska ja Emylis onnea tytöistä[/color]



05(07) Kyllä täällä muistetaan =) Kiva että alusta asti mukana olleetkin palailevat...



On se jännä kuinka sitä alkaa olemaan tosi hermostunut kun 40 lähenee. Olo on kauhea fyysisesti ja henkisesti. Miksei sitä osaa suhtautua niihin ylimääräisiin päiviin realistisesti. Ne on kuitenkin vain päiviä ja max. reilu kaks viikkoo enää mutta silti... Tajuaa mutta ei vaan tajua!



Me helmikuisethan oikein tehtailemme isompia vauvoja =) Aika monilla tuntuu olevan arvio isosta vauvasta, toivotaan tietysti että arviot on vähän yläkanttiin tehtyjä... Tuskin tämä omakaan ihan keijukainen on.



PUUDUTUKSISTA ihan vaan sen verran, että kaikki mulle kiitos =)



Kaksosnainen, kiitos gallupeista. Keksii jotain kirjoitettavaa =)



AUTOLLA AJO sujuu edelleen hyvin. Ja paljon sillä kuljetaankin kun tuntuu ettei kävellen jaksa enää mitään.



PARASTA/PAHINTA RASKAUDESSA. Tähän täytyy vastata ehkä myöhemmin. Kokonaisuutena painuu pahasti miinuksille. 20 viikkoa jatkuvaa oksentamista ja nyt muuten vaan kamalaa... Ei tuu mitään mukavaa mieleen. En hehku enkä säteile.



RASKAAKSI TULEMINEN. Pillerivauva. Mutta nyt jo hyvin toivottu.



Etkö ole vieläkään synnyttänyt? On muuten ärsyttävin kommentti mitä voi sanoa. Ei ihme jos mammutilla menee hermot. Kuka tollasta oikeesti kysyy... Ja mitä tohon nyt vastaat. Hei kuule ääliö. Olen mä jo synnyttänyt. Tää maha vaan jäi ja lapsikin on jossain hukassa.

Oon itsekin niiiiiiiiin väsynyt kaikkeen kysymyksii. Milloin se syntyy? Hyvä kysymys.



MyQ 39+5