Lue keskustelun säännöt.
Kun sairastaa sos. tilanteiden pelkoa, sos. tilanteista tulee suoritus ja muut vaistoavat sen eivätkä pidä
29.07.2024 |
Sen takia sosiaalisiin suhteisiin tulee negatiivinen kierre. Se sos. tilanteiden pelkoinen ei vaikuta koskaan sydämelliseltä ja aidolta niille muille ja sitten ne muut eivät pidä siitä ihmisestä eivätkä ilahdu hänen näkemisestään mikä taas vahvistaa sen sos.pelkoisen pahaa oloa kun tapaa muita ja hänelle kehittyy uskomus ettei hän yleisesti ole pidetty mikä on totta, mutta johtuu sos.tilanteiden pelosta.
Ihmiset eivät pidä sos. tilanteiden pelkoa sairastavista. Se on tietyllä tavalla syrjintää kuten vaikka r-a-sismi.
Kommentit (20)
Olen kokenut samoin, ettei sosiaalisesti estyneistä pidetä.
Sosiaalisten tilanteitten pelko vähintäänkin helpottuu sillä, kun omien tuntemusten sijaan keskittyy olemaan kiinnostunut paikalla olevista muista ihmisistä ja heidän asioistaan ja puheenvuoroistaan. Silloin ajatukset eivät voi askarrella itsessä, kun keskittyy itsensä sijaan heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut samoin, ettei sosiaalisesti estyneistä pidetä.
Sosiaalisten tilanteitten pelko vähintäänkin helpottuu sillä, kun omien tuntemusten sijaan keskittyy olemaan kiinnostunut paikalla olevista muista ihmisistä ja heidän asioistaan ja puheenvuoroistaan. Silloin ajatukset eivät voi askarrella itsessä, kun keskittyy itsensä sijaan heihin.
Kliinisesti diagnosoitua sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei voi parantaa sillä että vain päättää keskittyä muihin ja muiden puheenvuotoihin. Siinäpä se juuri onkin että se on sairaus. Tässä ei puhuta jostain asenneongelmasta.
T. Diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut samoin, ettei sosiaalisesti estyneistä pidetä.
Sosiaalisten tilanteitten pelko vähintäänkin helpottuu sillä, kun omien tuntemusten sijaan keskittyy olemaan kiinnostunut paikalla olevista muista ihmisistä ja heidän asioistaan ja puheenvuoroistaan. Silloin ajatukset eivät voi askarrella itsessä, kun keskittyy itsensä sijaan heihin.
Kliinisesti diagnosoitua sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei voi parantaa sillä että vain päättää keskittyä muihin ja muiden puheenvuotoihin. Siinäpä se juuri onkin että se on sairaus. Tässä ei puhuta jostain asenneongelmasta.
T. Diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko
Ai tästäkin piti taas tehdä joku kiistakapula. Kuinkas muutenkaan.
Niin olen itsekin lääkärissä käynyt ongelmani kanssa ja puhuin ihan omasta kokemuksestani käsin. Jos neuvo ei pätenyt juuri sinuun, se ei tarkoita, että neuvo olisi huono jokaisen kohdalla.
Kyse on siitä että muut ihmiset eivät pysty lukemaan sitä sos. tilanteiden pelkoista ja tulkitaan se sukeutunut käytös joko töykeäksi tai vihaiseksi. Siihen voisi auttaa ainakin jossain määrin se että kertoo pelostaan ääneen, jos seura on turvallista. Silloin se myös estää sitä oravanpyörää kun jännittää vähemmän, kun tietää muiden tietävän mistä on kyse ja muutkin osaavat siihen suhtautua.
Miten se voi olla syrjintää? En minä tahallani ole pitämättä jostakusta. En voi mitään sille pidänkö ihmisestä vai en, ei sitä pysty tietoisesti määräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut samoin, ettei sosiaalisesti estyneistä pidetä.
Sosiaalisten tilanteitten pelko vähintäänkin helpottuu sillä, kun omien tuntemusten sijaan keskittyy olemaan kiinnostunut paikalla olevista muista ihmisistä ja heidän asioistaan ja puheenvuoroistaan. Silloin ajatukset eivät voi askarrella itsessä, kun keskittyy itsensä sijaan heihin.
Kliinisesti diagnosoitua sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei voi parantaa sillä että vain päättää keskittyä muihin ja muiden puheenvuotoihin. Siinäpä se juuri onkin että se on sairaus. Tässä ei puhuta jostain asenneongelmasta.
T. Diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko
"sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei voi parantaa sillä..."
Opettele nyt ensin vaikka ymmärtämään lukemaasi. Kommentissa sanottiin, että pelko vähintäänkin helpottuu. Ei siinä mitään parannuskeinoa luvattu.
Vierailija kirjoitti:
Miten se voi olla syrjintää? En minä tahallani ole pitämättä jostakusta. En voi mitään sille pidänkö ihmisestä vai en, ei sitä pysty tietoisesti määräämään.
Siihen kumminkin on itsellä valta, antaako sen näkyä, ettei pidä tietyn tyyppisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa nuoresta saakka ja minulla on diagnosoitu myös estynyt persoonallisuus. Olen siis pelokas, arka ja vähäpuheinen ihmisten seurassa. Eipä ole ollut tungosta siitä että kukaan haluaisi olla ystäväni/kaverini. Minua ei koskaan kutsuttu mihinkään. On kyllä ollut kiinnostuneita miehiä, mutta sen takia varmaan koska olen ollut nätti. No parisuhteeseen pääsin sitten, kun aloin kirjoitella netissä erään mukavan miehen kanssa. Hän oli ymmärtäväinen mutta meinasi jossain määrin menettää aina hermonsa, kun en luottanut häneen ja en esim. lähettänyt hänelle moneen kuukauteen kuvaani, luuli varmaan että olin "catfish".
Aivan totta. Ihmiset pitävät kyllä seurastani, kun olen saanut pelkoni kuriin parilla juomalla. Enkä tarkoita, että olisin kännissä vaan silloin olen rentoutunut, kuin "normaali" ihminen.
Alkoholi ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu. Niinpä elän yksin, koska en jaksa enää pettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on muuten totta ja olen aina ihmetellyt kun sanotaan ettei muka ihmiset huomaa jos joku jännittää... jne. Mun jännittäminen on aina ainankin huomattu, ja ihmiset kaikonneet. Ihmise t ei halua olla sellaisen seurassa, joka tuo niille epämukavan olon ja jotka on esim tosi hljaisia eivätkä keksi mitään puhuttavaa. Sosiaalisten tilanteiden pelko on aika inhottava kierre. Netissä voi tavata ihmisiä kun siellä pystyy jutella luonnollisemmin.
Ongelmistaan voi kyllä suoraan avautua. Mutta harvalla riittää halua alkaa kaivaa jännittäjästä oikeaa ihmistä ulos. Se kun ei tapahdu sormia napsauttamalla. Pitäisi jaksaa pitkiä hiljaisia ja tylsiä hetkiä ennen kuin jännittäjä tulee kuorestaan. Ei sellaista kukaan jaksa. Ihmiset haluavat valmiiksi hauskaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmistaan voi kyllä suoraan avautua. Mutta harvalla riittää halua alkaa kaivaa jännittäjästä oikeaa ihmistä ulos. Se kun ei tapahdu sormia napsauttamalla. Pitäisi jaksaa pitkiä hiljaisia ja tylsiä hetkiä ennen kuin jännittäjä tulee kuorestaan. Ei sellaista kukaan jaksa. Ihmiset haluavat valmiiksi hauskaa seuraa.
varsinkaan naiset ei halua...
Olen tullut siihen tulokseen, että ainoa mahdollisuuteni löytää kumppani, on tavata toinen sos.pelkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut samoin, ettei sosiaalisesti estyneistä pidetä.
Sosiaalisten tilanteitten pelko vähintäänkin helpottuu sillä, kun omien tuntemusten sijaan keskittyy olemaan kiinnostunut paikalla olevista muista ihmisistä ja heidän asioistaan ja puheenvuoroistaan. Silloin ajatukset eivät voi askarrella itsessä, kun keskittyy itsensä sijaan heihin.
Kliinisesti diagnosoitua sosiaalisten tilanteiden pelkoa ei voi parantaa sillä että vain päättää keskittyä muihin ja muiden puheenvuotoihin. Siinäpä se juuri onkin että se on sairaus. Tässä ei puhuta jostain asenneongelmasta.
T. Diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko
Ai tästäkin piti taas tehdä joku kiistakapula. Kuinkas muutenkaan.
Niin olen itsekin lääkärissä käynyt ongelmani kanssa ja pu
Ok, yksilöitä olemme ja voihan tosta olla apua.
T. Diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se voi olla syrjintää? En minä tahallani ole pitämättä jostakusta. En voi mitään sille pidänkö ihmisestä vai en, ei sitä pysty tietoisesti määräämään.
Siihen kumminkin on itsellä valta, antaako sen näkyä, ettei pidä tietyn tyyppisistä.
Näin on. Toisaalta on tunnustettava, että olen joskus käyttäytynyt kärsimättömästi ja varmaan töykeästikin jotakuta kohtaan, jolla jälkeenpäin ajateltuna oli luultavasti sosiaalisten tilanteiden pelko. Joskus se voi näkyä tavalla, joka on helppo tulkita tahalliseksi veemäisyydeksi: nauramisena epäsopivissa kohdissa, omituisena töksäyttelynä, kummallisina virnistelyinä. Yritän jatkossa muistaa, että se jotenkin luotaantyöntävällä tavalla käyttäytyvä tyyppi ei välttämättä tee sitä tahallaan ja saattaa olla sisältä aivan lukossa. Asiallinen ja neutraali suhtautuminen ei maksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmistaan voi kyllä suoraan avautua. Mutta harvalla riittää halua alkaa kaivaa jännittäjästä oikeaa ihmistä ulos. Se kun ei tapahdu sormia napsauttamalla. Pitäisi jaksaa pitkiä hiljaisia ja tylsiä hetkiä ennen kuin jännittäjä tulee kuorestaan. Ei sellaista kukaan jaksa. Ihmiset haluavat valmiiksi hauskaa seuraa.
varsinkaan naiset ei halua...
Minä kyllä haluaisin. Olisi huojentavaa tavata ihminen, jonka kanssa voisi vain olla hiljaa.
Olen huomannut että jotkut ihmiset tulleet joskus juttelemaan mutta aika moni vierastaa. Mutta nämä ihmiset jotka ovat t uleet juttelemaan ovat yleensä aika sosiaalisia ja tykkäävät "hölöttää" itsekseen. Minusta ujona jännittäjjänä tuollaiset ihmiset ovat juuri huippuja :D Mutta tietysti ei tuollaistenkaan kanssa koskaan ystävystynyt.
jos työssä olet väärässä ammatissa jos vapaa aikana sinun ei ole pakko osallistua. ei ole muiden syytä sinun huono itsetuntosi.
Minulla tämä sairaus alkoi joskus aikuisuuden kynnyksellä. Vielä teininä olin ihan normaali. Olin iloinen, nauroin ja minulla oli paljon ystäviä. Nyt sitten kukaan ei jaksa seuraani.
Niin, totta.